Miksei makeaa mahan täydeltä?

Tiedättekö sen kaverin, joka päätti lopettaa tupakoinnin nuuskan avulla. Ei ole järin vaikea temppu arvata miten siinä kävi. Naureskelu on ainakin omalta kohdaltani aivan turhaa, sillä olen aivan vastaavassa tilanteessa. Päätin nimittäin tehdä pienen muutoksen, ja vaihtaa karkin syömisen lakritsin syömiseen uskotellen itselleni, että se on jotenkin parempi vaihtoehto. No lopputulema on se, että silloin tällöin syödyt pienet karkkimäärät ovat vaihtuneet jatkuvaan lakritsiannosteluun, kilo viikossa ja enemmänkin mielitekojen mukaan.  

Maku oli aika mielenkiintoinen, mutta rakenne kelpo

Kesän ihan viimeisiä reenikertoja vedellään, ja alkusyksy on jotenkin vaihtunut +27 asteen lämpötiloiksi. Ladoin tuossa mennäviikolla kassiin 1.5 kg kiekot ja suuntasin tuttuun tapaan moukaripörssin pohjoisrinkiin. Tekniikan nopeuttaminen on johtanut siihen, että tuki ei oikein ehdi alle. Siitä seuraten heitot ovat jatkuvasti sen korkuisia, ettei ohikulkijalta lippalakki lähtisi päästä, mutta silinteri kylläkin. Ensimmäiset 12 heittoa menivät kaikkea pientä fiilaillessa, 13. tukea päin mutta olemattomasta tasapainosta. 14. toi sitten kohdalleen osuman, ja 50 metrin raja meni ensimmäistä kertaa rikki! En kovin paljon tuohon uskonut kesään lähdettäessä, kun reenivuosi oli mitä oli, mutta jostakin se parahti ilmoille. Taputin itseäni olkapäälle, ja lompsin kohti lounasta.

Kelpo kaari

Vajaan viikon lepo, ja lähdin tekemään tulosta pitkäjärvelle. Viimeksi kohtuulliseksi todettu rinki ei sopinut jalan alle ollenkaan, ja kaikki 1 kg heitot (22 kpl) jäivät alle 55 metrin. Kun viimeinenkin kuitenkin oli 54 ja rapiat, niin tiesin metrejä olevan vielä jemmassa. Normaalissa reenissä heittoja on tullut noin 15 kpl, ja palautuminen niistä on ollut vaihtelevaa. Tietoisena riskinä nostin määrää vielä puolella, josko reippaalla ylirasituksella ja kunnon palautuksella saataisiin piilossa olevat metrit tongittua esiin.

"Annokset jotka söin". Kuumaa punaviinimarjasörsseliä ja jäädytettyä lemon curdia

Lauantaista torstai-aamuun asti olo oli totta puhuen aika karmea. Uni oli hyvin pinnallista, flunssan kaltainen olotila tuntui olevan päällä ja samaan aikaan koko ajan oli nälkä ja kaikki ruoka ällötti. Koita siinä sitten lapioida naamaan riittävästi tavaraa. Vielä ke-to välisenä yönä tenava herätti yhden ja kahden välillä, eikä siitä eteenpäin oikein levollista unta enää tullut. Olin vähällä jo jättää tänään lähtemättä, kun tausta oli tämä. Menin kuitenkin, ja kyllä kannatti! Jo toisella heitolla 56 metriä, eli mitatusti pidemmälle kuin ikinä. Ja 4 ensimmäistä ovat yleensä pelkkää tunnustelua vain! Lopulta heittoja kertyi 14 kpl, joista 5-6 yli 56 metriä, ja pisin 57.80 m! Heitot olivat taas matalia ja joka neljäs törmäsi häkkiin, mutta kaava oli sama kuin yllä kuvatussa 1.5 kg kerrassa: 12 heittoa hakemista, 13. heitto enempi korkea kuin pitkä, ja 14. sitten lähti juuri minne pitikin.

Tämä aivan tyhjästä ilmestynyt kehitys on vähän laittanut miettimään  1,75 ja 2 kg kiekkoihin tarttumista. Ei parane luvata, alkutalvi sen sitten näyttää miten kävi.

Maanisen suorittamisen ihanuus ja puute

Oikein iso ja lämmin tampereenkiälinen Moro täältä sängyn pohjalta. Flunssa ei toki ole kaatanut, vaan kyseessä on opiskeluajan hedinostista elämäntapaa nostalgisoivat hetki, kun tenavat ovat kerhossa tai nukkumassa, ja sain neuvoteltua kolmen tunnin vapautuksen kotitöistä. Se on luksusta se, uskokaa pois.

"Annas kun isi näyttää"

 Kesä on sikäli edennyt toivoituissa merkeissä, että jättihelteitä ei tullut. Suuri kiitos asiaan vaikuttaneille. Allergiaoireet sen sijaan saapuivat viime vuoden tapaan, ja pari viikkoa oli oloa virkeä kuin suojuoksua tehnellä sialla. Vatta raapii maata ja kärsä on täynnä mustikoita. Sen lisäksi kuulanheitot ovat jääneet pitälti tekemättä, kun on ollut ”kaikkea pientä”. Tässä tilanteessa tuo tarkoittaa vasemman etureiden pikkuvammaa, oikean nilkan venähdystä ja kiertorasituksesta poukkoilevaa vasenta polvea. 85 % tehon heitot onnistuvat kyllä, mutta täysiä ei saa revittyä kun aina tulee vähän varottua. Varovainen heitto on yhtä hyödyllistä kuin palkkaneuvottelun pyytäminen sillä ajatuksella, että toivottavasti eivät ota paljon pois.

Toivottavasti viimeinen ateriani tulee olemaan kermavaahtobuffet. Lisukkeena tällä kertaa köyhät ritarit

Koska reeni on ollut aiempaan verrattuna kovin rentoa harrastelua, niin en suurempia tavoitteita kesälle asettanut. Alkukesästä kaivoin varaston syövereistä  1.5 ja 1 kg kiekot, koska niiden heittely nyt on ihan huippuhauskaa. Viime kesän huippuveto kilolla oli sen 53.7 metriä, mutta nyt yhtäkkiä jostain ilmestyi ensin 54 m heitto, sitten 54.65 m, sitten 55.5 m ja viimeisenä perään arviolta 56 – 57 metrin kaari. Toi 3 metrin parannus on ihan hulvaton ottaen huomioon sen, että paljonko näitä on jo heitelty.

Viimeisin tuli vielä ilman tuuliapua, osui vaan ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen niin, että veto lähti oikein rintalihaksesta asti. Metrit on saatu pyörähdykseen vauhtia lisäämällä, mutta se on vaatinut paljon kiroilua se. Välillä liian karhea rinki on vääntänyt polvea, liian liukas rinki taas aiheuttanut koomista koikkelointia ja aivan minne sattuu lähteneitä heittoja kun rytmitys ei pysy kasassa.

Kravatti miehen mukaan

Vaikkei yhtään metriä tulisi lisää, niin tämä on ollut loistava kesä. Maaninen (mutta ihana) suorittaminen on pysynyt vähän taka-alalla, ja mieli on pääosin ollut rento ja heittäminen on ollut hauskaa! Olin oikeastaan jo alkuviikon kerran jälkeen valmis pakkaamaan kassin syystaukoa varten, mutta selvästi paras heittokerta (54.8 m, 55.2 m, 56-57m) muutti mieltä himppusen. Täytyy vielä katsoa miten tuon 1,5 kg limpun kanssa sujuu. Vitosella alkaminen on haave, joka ei tunnu enää niin mahdottoman kaukaiselta.