Taputus itselleen

Onpa outo olo. Kesäaika kulki omilla raiteillaan, ja treenit olivat lopulta jossain seitsemännen prioriteetin paikkeilla. Sopeuduttiin uuteen työpaikkaan, myytiin vanhaa asuntoa, etsittiin uutta ja samalla pyöritettiin kotia, jossa valtaa piti vankkumattomalla otteellaan noin 70 cm pituinen tohottaja. Maalattiin rimoja, esiteltiin asuntoa,  käytiin työreissuilla ja hoidettiin kaikkea akuuttia ylimääräistä tiskaamisen ja imuroinnin ohella. Ja syötiin nyhtökauraa, tietty.

Itse kaipaan säännöllisin väliajoin sitä ekstrovertin painajaista, että saan viettää kokonaisen päivän ilman ihmiskontakteja ja liikehtiä rauhakseltaan omaan tahtiini. Vapun jälkeen tuollaisesta ei ollut edes mahdollista haaveilla. Jotta sai kaikki asiat järjestettyä niin kuin halusi, niin lähes koko ajan oli oltava menossa. Kaikesta tuosta huolimatta, sain jotenkin kesällä itsestäni tuloksellisesti irti enemmän, kuin uskalsin toivoakaan. Ensimmäinen ilon aihe, olen nyt 40 m kiekkomies (2 kg), vaikka se ei ollut tämän kesän saavutettavien asioiden listalla ollenkaan. Tajusin tuon tuloksen merkityksen, kun selailin yleisurheilun tulosluokituksia, ja tuo ylittää metrillä B-luokan rajan! Vastaavan rajan tuloksia on vertailun vuoksi alla pari kappaletta

100 m juoksu - 11,40 s

Korkeushyppy - 180 cm

3000 m - 9 min 30 s (Cooper  3800 m)

10 000 m - 34 min 40 s.

Kovia lukemia ainakin omasta mielestä. Tuossa B-luokassa on vielä sellainen jippo, että kun sellaisen tuloksen tekee jonkun seuran nimissä, niin halutessaan vaihtaa seuraa joutuu maksamaan siirtosumman, joka muistaakseni oli 280 euroa. Saattoi olla myös 140, tiedäpä tuota. Aika hoopolta kuitenkin tuntuu, että tällainen karvahattukin joutuisi jo tuollaisia rahoja maksamaan.

Joka päivä sama kuva talon seinästä

Kuulanheitossa ei aivan päästy vanhoihin ennätyksiin, mutta 4 kg pyt 20,78 m ja jve 18,56 m ovat jo ihan mukavaa luettavaa taas. Paras terä hävisi autoiluun, ja nuo tulokset tulivatkin jo melko alkukesästä. Pönkköjalat eivät kuitenkaan häirinneet, kun 1,75 kg kiekko lensi lukemiin 45,35 m! 5,5 m parannus edellisen kesän parhaaseen on melkein puolitoista metriä enemmän, kuin osasin toivoakaan.

En tiedä yhtään, mitä tulevalta vuodelta oikein olettaisin. Nyt työn alla on kuitenkin sellainen proggis, että olisin taas siinä kunnossa että pystyn juoksemaan. Tänä kesänä se oli haave vain, niin heikkoon kuntoon jalat olivat vetäneet auton ratissa.

Järki, tunne ja tahto

Tänään on maailman tärkein päivä.

                                                               

Tuohon kiteytyy paljon.  En ole oikein ikinä edennyt minkään reeniohjelman mukaan, mutta tänä vuonna olen tehnyt sitä vielä aiempiakin vuosia vähemmän. En näe suurtakaan ideaa siinä, jos valtaisan kehityshypyn toivossa vaihtaa 5x5-ohjelman 3x4-metodiin höystettynä kahdella lisäliikkeellä. Saati sitten sillä, että päättää alkaa käydä kahdesti viikossa lenkillä, ja kerran pelaamassa höyrypalloa. Tärkeää on pitää selvänä mielessään tavoite, sekä työkalut sinne pääsemiseksi. En voi myöskään kehua reenanneeni koskaan kovaa, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että reenien liiallinen ja vääränlainen tekeminen on hidastanut tavoitteisiin pääsyä. Välillä on osuttu maaliin, välillä huti, mutta asioita on aina tulkittu jälkikäteen.

Tänä vuonna muutin tuon. Nykyään yritän parhaani mukaan arvata jo etukäteen, mikä tänään tehty asia edistää parhaiten tavoitteiden saavuttamista. Siinä sivutuotteena on tullut myös hyvin itsevarma ja luottavainen olo. Toisina päivinä olen hakannut tukevia erikoisliikkeitä sarja toisensa perään ylimääräisenä, ja toisina taas jäänyt kotiin katsomaan pienen lapsen touhuja, vaikka vuorossa piti olla viikon ”kovin ja kehittävin” reeni. Tiedä sitten, onko kyseessä isyyden tuoma kypsyminen, mutta höntyilyn jäädessä pois on jokaisella reenillä nyt ollut tarkoitus, ja useimmiten ollut vielä eteenpäin vievä vaikutus. Voin kertoa, että varsinkin heittoreenien jälkeen on olo kuin hakatulla hylkeellä. Miksi taas minä, tulee vaan mieleen kysyä. Näinä aamuina on ihan turha lähteä kokeilemaan onneaan ja riuhtomaan. Perinteisesti toukokuussa olen ollut hyvässä kunnossa, kesä-, heinä- ja ehkä elokuunkin kärsinyt tasannevaiheesta ja sitten syyskuun taiteessa taas parantanut. Nyt nousua on ollut koko kesä, aina toukokuun alusta asti.

Kesä on muutenkin edennyt vauhdilla, ja olen käynyt heittämässä 1 – 2 kertaa viikossa, tehnyt yhden isojen rautojen puntin ja satunnaisesti harrastanut jotain kevyttä siihen viereen. Kahdesta kolmeen reeniä viikossa, ei kuulosta kovin kovalta, eihän? Ei varmasti niin. Mutta se on toiminut. Kovimman työn olen tehnyt syksyllä ja keväällä, joten tyhmintä olisi nollata tuo hyöty vetämällä kesä ylenmäärin suorituksia kehnoista lähtökohdista. Aiemmin on ollut hieman sitä vikaa, että olen päivästä toiseen mennyt katsomaan, että josko se väline lentäisi tänään hieman paremmin. Harvoin se lensi, joskus kylläkin. Vaikka tavallaan virheeni tiesin, niin usein tuli haettua onnistumisia toistomäärän lisäämisellä ja todennäköisyyksiin luottamisella. Nyt olen vähentänyt määrää, mutta panostanut siihen, että kaikessa tekemisessä on todellakin järkeä. Sama homma toiminee myös työnhaussa. Olen hakenut noin 86 eri lääkärin virkaa, enkä ole päässyt niistä yhteenkään. Inssihommat sitten yllättäen ovat tärpänneet hieman paremmin kohdennetulla haulla.

Tämä on nurinkurista. Nykyään päivittäisestä tekemisestä kirjoittaminen tuntuu jotenkin tyhjänpäiväiseltä, vaikka se on lopulta kaikista tärkein asia. Siltikin, tämän päivän onnistuminen penkissä ei korreloi juuri mitenkään viiden viikon päässä siintävään kuntohuippuun. Sen sijaan tämän viikon suunnitelma liittyy siihen hyvin paljon. Tänään 1.8. tehtiin kovia penkkinostoja, tempausta ja yleistä toiminnallisuutta parantavia hommia, ja hierottiin viimein monen mutkan jälkeen jalkojan hieman auki. Sitten vähän levätään, hierotaan uudestaan ja otetaan suhteellisen kova heittoreeni. Taaskin on mätkitty olo, joten sitten taas levätään päivä pari, kunnes ollaan valmiita. Näin viikkoon sujahtaa 2 reeniä ja 2 hierontaa, joista kaikista vielä palaudutaan mallikkaasti seuraavaan koitokseen. Vuorossa onkin sitten viimeinen ”työviikko” vuodesta, ja sitten vain levätään ja heitetään. Aina kulloisenkin päivän olotilan mukaan.

Ps. numeroitakin löytyy, onhan pelkkä teksti aika tylsää. Katso vielä yksi kirjoitus alaspäin.

Miten menee 2016

Kesä on kulkenut ihan hyvin. Päähuomio on ollut 1.75 kg kiekon heittelyssä, ja viime kesän paras lukema on hypännyt 4 metriä eteenpäin! Se kirjoitetaan nyt 43.80 m, ja 43.50 on ylittynyt myös arviolta 5 - 8 kertaa. Siinä tukena vähemmän heitetyt 2 kg 39.80 m ja 1.5 kg 46.50 m ovat hyvin linjassa tuon tuloksen kanssa. Paikaltaan heitot ovat olleet naurettavia, mutta vauhdilla on toiminut paremmin kuin ikinä. Näyttää kovasti siltä, että jo ensi kesänä rahkeet riittävät käyttämään pääasiassa 2 kg välinettä!

Vanha totuus pitää kuitenkin paikkansa, ettei voima ole nopeutta. Kuulanheitossa PYT ei ole toiminut ollenkaan halutusti, 12 heittokerran parhaiden keskiarvo on 20,09 m, parhaan ollessa 20.78 m. JVE samoilla kerroilla keskiarvona 18,03 m ja paras 18,56 m. Jälkimmäisen kanssa pystyn elämään, mutta tavoite on yhä korkata tänä kesänä molemmista seuraava metriluku.

Koska liikkuvuuskin on hyvin rajoitettu tällä hetkellä, kiekkotulosten parantuminen liittynee kovin tuohon penkkaamiseen. 130 - 135 kg on jo ns varmoje nostoja, mutta 137,5 tai 140 on vielä poimimatta. Tuota pienempää jo kerran yritin, mutta kehnolla nostolla ylöstulo jäi aivan hilkulle, ja varmistaja aivan oikein auttoi sen nopeasti ylös. Aika sen näyttää, elokuun puolella 140 onnistuu tai sitten ei onnistu. Tiedäpä tuosta.

Reenirytmi on ollut harva, ja se on toiminut hyvin. Isona erona on se, että tänä kesänä tulokset ovat parantuneet toukokuun ja elokuun alkujen välillä, kun aiemmin siinä on ollut tasanne. 1.75 kiekko oli alkukesän tasossa 42 m, mutta siihenkin saatiin selvä hyppy ylöspäin juhannuksen tienoilla. Nyt vain jatketaan hyvällä maulla syksyä kohti.

Tällainen raportointi tällä kertaa, tarinoidaan ensi kerralla lisää.

Mollista duuriin

Kesäkin on virallisesti alkanut, kun heittokausi on päästy avaamaan kolmen reenin voimin. Kuulanheitot olivat alkuun aivan karmeita, tuntui kuin en ikinä olisi mitään räjähtävää tehnytkään. Tällä hetkellä on sen verran kovat punttireenit päällä, ettei sitä nopeutta pitäisi kovin paljon ollakaan. Viimeksi mehustelemani kutoset etukyykyssä 130 kilolla alkavat olla jo peruskauraa, ja tänään  pomputtomassa penkissäkin viidenteen työsarjaan nousi seiska 110 kilolla. Kunnon pompulla 1x 135 ja 2x 130 on otettu, ja seuraava kymmenluku alkaa olla lähinnä vain poimimista vaille valmis. Hurja tasonnosto viime kesään, jolloin 120 teki hyvin tiukkaa.

Jos puntilla käynti on raakaa työtä, niin heittäminen on sitten silkkaa nautintoa. Kesäkausi alkoi erittäin hyvin, kun 1.75 kg lensi heti ensimmäisellä kerralla reippaasti yli 40 m, ja 1.5 kg 45.70 m. Viime vuoden kevättä tuo pienempi on edellä semmoisen 6 – 7 metriä. Heittäessä yläkropassa oli vaatteita 4 kerroksen verran ja lämpöä noin 8 °C, eli aika kaukana tässä ollaan vielä kesän optimikeleistä. Jalat jaksavat nyt noin 25 heittoa per kerta, kun kesällä lukeman pitäisi olla yli viidenkymmenen. Eilen tein alkuun kuulanheittoja 8x PYT ja 10x JVE, ja kiekolle ei sitten paljon voimia jäänytkään.

Kun tulokset olivat jo nyt noin hyviä, niin jätän suosiolla heittämisen vielä vähemmälle, ja jatkan fysiikan parissa vielä. Monena vuonna olen ahnehtinut kesän parhaat tulokset vappuun, ja saanut parannettua niitä vasta elokuun loppupuolella. Tänä vuonna tuon sudenkuopan välttämiseksi voimaa ja nopeutta reenataan niin paljon, kuin elämä antaa kesän aikana myöten. Tasapaino kaiken suhteen elämässä on tällä hetkellä aika hyvä, vaikka se vaatiikin aika monta ei-vastausta erinäisiin pyyntöihin. Tälläkin hetkellä vieressäni makaa upea 62-senttinen neito, pitäen isin käsikarvoista kiinni ja välillä tutinpalautuspalvelua vaatien. Neito on erittäin hyvä estämään myös alipalautumista, koska ajan viettäminen yhdessä on niin houkuttelevaa, että se karsii viikosta hyvin ylimääräiset hötkyilyreenit pois. Kun määrää on vähemmän, niin tehoa ja laatua muutenkin voi vastaavasti nostaa.

Elopaino pyörii siinä 116 – 118 kg tienoilla, ja olo on kaikin puolin virkeä ja rento sen osalta. Jos viime vuosi oli kokonaisuudessaan hyvin rankka, niin tämä vuosi on lähtenyt käyntiin juuri niin hyvin kuin vain osasin kuvitella.

Kevät 2016 - Puntilla kulkee

Ensimmäisenä haluan pyytää an... Hah. Niin varmaan. En ole vuodenvaihteen jälkeen paljon jaksanut kirjoitella, enkä varmasti jaksa jatkossakaan juuri enempää. Elämä kulkee niin samalla mallillaan kuin ennenkin, sillä rajoituksella, että makuuhuoneemme nurkkaan ilmestyi 55 cm pitkä kuorsaaja. Syksyn reenit olivat täysi kymppi, ja yllättävää kyllä, alkuvuodenkin reenit ovat vähintään kasipuoli. Olen pääosin harrastanut kaksi kertaa viikkoon erittäin voimapainotteisen puntin, ja siihen kolmannen kerran jotain hieman sivistyneempää kuten tennistä tai lenkkeilyä. Ja voi juku, tuo on yllättänyt toimivuudellaan.

Kaikki on toiminut sen verran hyvin, että tein seuraavan tavoitetaulukon kesää vasten

Tällä hetkellä pakaroihin koskee, etukyykky nimittäin kulkee. Viimeksi juuri viimeisinä sarjoina 130 kg x 6+6 aivan turhan syvältä. Aikoinaan kun Äänekoskelle muutin, niin siellä eräs mies teki 180 kilolla etukyykkyä, ja katselin silmät pyöreänä tuota ilmestystä. Mies oli niin suuri, että hänen taskuunsa olisi hyvin mahtunut norsu, eikä kukaan olisi sitä huomannut. Sellaiseksi mäkin haluan. Tai oikeastaan en, mutta tuon 180 etukyykyn haluan, ja vieläpä lähiaikoina. Nälkä kasvaa syödessä, mutta se olisi komia!

Penkkireenit ovat tällä hetkellä niin sekalaisia, kuin hallittu kokonaisuus voi vain olla. Seuraavat reenit vuorottelevat keskenään

• Sotilaspenkki
• Sotilaspenkki pysäytyksellä
• Sotilaspenkki ojentajille
• Tavallinen penkki
• "Salipenkki" pikku pompulla
• Katapulttipenkki aivan hirveällä pompulla
• Tavallinen ojentajapenkki.

Periaatteena on se, että kerran viikossa tehdään kontrolloitu, ja kerran räjähtävä. Ja jos pääliike on ojentajille, niin rinta viimeistellään tekemällä flyersit lähes suorin käsin hyvin alas asti. Kyllä puree meinaan. Tänään tuli 115 kilolla ja pikkupompulla ja vitosia. 140 isommalla pompulla tuntuu aina vain mahdollisemmalta.

Liike kuin liike, tällä hetkellä olen siinä hyvin lähellä 2 p tasoa huippuonnistumisella. Kevät on vasta aluillaan, nyt työrauhan kera neljän pisteen nostoja kohti!