Raavaan miehen herkkä puoli

Elämä ilmeisesti voittaa pikkuhiljaa. Tässä päivien saatossa olen pikkuhiljaa kiintynyt möhköfantti-pussilakanaani, vehnätyynyyn ja patjaan painautuneeseen, miehen muotoiseen koloon, ja se on saanut kovasti miettimään, että kannattaako tästä noustakaan. Pyörittelin tätä asiaa päissäni tunnin jos toisen, ja totesin kuitenkin jatkaa elämää toistaiseksi. Elo 2x2m alueella tuntuu kuitenkin hieman turhan rajatulta. Vaikkakin intternetin mahdollisuudet ovat "rajattomat", yli yhden päivän seikkailu siellä tuntuu lähinnä valitsemiselta vetelän ja ummetuksen väliltä.

Huomenna ajattelin kuitenkin poistua sängystä, ja lähteä hoitamaan valokuvausnakkia SM-tason lentopalloturneeseen. Vuodentakaisisa kuvia löytyy täältä, ja toivottavasti onnistuneita näpsyjä myös lähipäivinä postausten sekaan. Tässä on ilmeisesti pieni askel kohti ammattimaisuutta, koska saan tuosta pientä vastavuoroista korvausta, joka menee suoraan sporttiravinne- ja välinehankintaan. Jos kenelläkään on suositella jotain proteiinijauhetta niin vinkkejä otetaan vastaan, itse tulee valittua liian turvallisia vaihtoehtoja.

Meijän tytöt - OSM1 & OSM 2

Joka kevät on tullut tehtyä ostoksia myös Kiiluselta sporttivälineiden muodossa, ja tänä keväänä on vuorossa kiekkovälineiden haalinta. Aikuisten miestenhän kuuluisi heittää 2kg kiekkoa, mutta mieli tekisi ostaa muutama 1kg limppu, koska ~15m pidempi kaari on vain niin paljon hienompi katsella. Kun tuosta pääsee lopulta selvyyteen, niin sitten pitää päättää että metallisia vai kumisia. 1kg kuminen lentää vielä jotenkuten, mutta heitto 2kg kumisella on jo lähtökohtaisesti sorsa, koska iso osa painosta on keskellä. Lennon mallia allaolevasta pätkästä

Oikeasti ongelmahan on se, että olen pihi. 3kpl 2kg kiekkoja ja 3kpl 1kg kiekkoja maksavat 150-200e halvimmillaan, ja kestävät eliniän. Eikä tarvitsisi juosta jokaisen heiton jälkeen hakemaan.

Paino 100,1kg

Viimekertaiseen dieettiahdistukseen oli näköjään syynsä, ja aika tumainen tautihan siellä oli kulman takana odottamassa. Jälkiviisaana voi taas kerran sanoa, että olis luultavasti kannattanut nostaa hieman jalkaa kaasulta kun tuntui väsymystä. Mutta kun on hyvään vauhtiin päässyt ja hommat kulkee loistavasti, niin miksi ihmeessä?

Taudinkuva on ollut melko kaukana perinteisestä. Kurkku ei ole kipeä, eikä nenä vuoda. Kuumetta löytyy sentään hieman, ja päänsärkyäkin iltaisin. Pahinta ovat kuitenkin olleet elämäni kaameimmat lihassäryt, joita ei millään viitsisi pistää pelkän treeninkään piikkiin. Pahimpana on selässä latsien ja ristiselän välinen alue, aivan kuin joku olisi moukaroinut sitä lekalla. On tietenkin mahdollista, että maanantaiset ojentajaliikkeet ottivät hieman väärään paikkaan, veli kun suositteli kokeilemaan uudenlaista asentoa tuossa... enikeis, välillä sattuu niin että itkettää.

Tältä tuntuu nyt

Hopeamitalin tässä sarjassa saavat vatsalihakset. On uskomattoman hieno kombo, kun tuntuu samaan aikaan olevan aivan järjetön nälkä, mutta myös oksettaa eikä mikään puhdasta sokeria vaativampi ruoka houkuttele hirveästi. Kirsikkana kakun päälle jatkuva särky ylimmistä vatsapalikoista aina iki-ihran alla oleviin alimmaisiin, niin muikea olo on taattu.

Mutta hei, haetaanpa pätkä positiivisuutta! Tuleepahan annettua paikoille kunnon lepo ainakin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä luovuttaa

Normaalipainoisella, täysin terveellä ihmisellä ei ole mitään muita syitä laihduttaa, kuin turhamaisuus

LAIHDUTUS-PÄTKÄ
Ensinnäkin, laihduttaminen on kaiken järjen vastaista. Ruokaa on tarjolla jokaikiselle, noudatti sitten jotain muotiruokavaliota, oli muuten vaan tyhmä tai nirso, tai vaikkei osaisi ruokaa edes laittaa. Ja vaikka asiat ovat näin hyvin, silti pitää kitsastella ja hankkia itselleen kurja olo, että vatsalihakset edes vähän pilkistäisivät iki-ihran alta.

Ensinnäkin, laihduttaessa särkee päätä. Sen lisäksi läsnä on koko ajan väsymys, vaikka pitäisi saada asioita tehtyä. Väsyneenä ihminen on yleensä myös aivan järjettömän tyhmä, ja saattaa vaikka tokkurassa levittää hammastahnaa sähköhammasharjan sijasta vessassa olevalle taskulampulle. Ja sitten kun muut ihmiset syövät aivan mitä haluavat, itse joutuu kärvistelemään.

Pystyn salilla halutessani viemään itseni aivan finaaliin, ja puristamaan itsestäni irti enemmän kuin kroppa haluaisi antaa, mutta keittiössä tuo on mahdotonta. 5 kiloa hävisi suhteellisen vaivattomasti, 1 kiristämällä ja sen jälkeen ovatkin alkaneet ne isommat ongelmat. Eilen saatiin tosin matalin lukema 4 kuukauteen, 100,6kg, mutta tässä on vietetty lähes 3 viikkoa jo tuossa 100,7-101,7kg välimaastossa. Kun tuonne alareunaan on päästy, on tullut isompia ongelmia jaksamisen kanssa.

Rasvan korvaaminen pohjataikinassa rahkalla toimi suhteellisen hyvin

Koska ykkösprioriteetti on kuitenkin kesällä yu-lajeissa, on ollut suhteellisen vaikea löytää hyvää keskitietä painonpudotuksen sekä voima-&nopeusreeniä tukevan ravinnon väliltä. Jatkuva -500kcal tekee omalla kohdallani palautumisesta selvästi hitaampaa, mikä tukkii paikat melko nopeasti, ja silloinon melko turha haaveilla voimatasojen noususta. Edellisten 6kg kanssa tuossa ei ole ollut ongelmia, mutta nyt ollaan valinnan äärellä.

Valinta on oikeastaan äärettömän yksinkertainen, ja tällä mennään eteenpäin:
Herkkuja syödään erittäin vähän jos ollenkaan. Sen sijaan oikeaa ruokaa saa syödä niin paljon kun mieli tekee. Kun tuon pitää melko proteiinipitoisena, ei kroppa pyydä juurikaan enempää kuin kuluttaakaan. Syödään siis sen verran, että pystyy liikkumaan täysitehoisesti, mutta ei kuitenkaan aivan mitä sattuu.

REENI-PÄTKÄ
Kuten puhuin, Pirkkahallissa tuli myös käytyä heittämässä hieman keihästä. Mutta kun tekniikassa on 6 norsun kokoista ongelmaa, niin ei jutella siitä hirveästi sen enempää. Ehkä sitten kun lämpötilat ovat +25°C luokkaa.

Lauantaina puntilla testasin yhtä sun toista, ja sain todeta että 55kg hang snatchi ei tule suorille käsille, ellei kasseja täräytä lattianrajaan asti. 50kg sentään tuli hyvin. Tuo kerta oli melko kevyttä neppailua, mutta maanantai-illan yllätysjumppa olikin sitten jotain aivan muuta.

Henkilökohtainen tappio. Näitä kaupoista enää löyty =(

Aloitetaan tarina vaikka siitä, että menin eilen nukkumaan noin iltakymmenen aikoihin, ja nukahdin kuin napista painamalla. Noin kello 2 heräsin mahtavaan pumpin tunteeseen ojentajissa sekä hauiksissa, ja huomasin lähes kuolevani nälkään. Ei muuta kuin syömään kaikkea mitä kaapista löytyi, vaikkei sieltä oikeastaan löytynyt. Tankkauksen lomassa kävin myös suihkussa viilentymässä, koska kroppa tuntui tuottavan lämpöä kuin keskikokoinen höyryvoimala. Tankkauksen jälkeen menin takasin nukkumaan, mutta tunti meni vain pyöriessä, koska kyynerpäässä vihloi joku kohta, joka säteili ranteeesen asti. 600mg buranaa napaan ja olin ilmeisesti tehnyt myös jonkunlaisen siteen käteeni, sillä hyvin oli kyynärpää aamulla tuettuna leikkaussiteellä.

Itse reeni oli ehta RHP, koska sellainen kuuluu tehdä Nokian uimahallille. Lämmittelyksi punnerruksia ja kyykkyjä niin, että kaveri saa taputtamalla määrätä tahdin ja määrän. Tämän jälkeen tietysti penkkiä, lämmittelyjä, muutamia maksiminostoja, negatiivisia toistoja maksimi+10kg:lla, ja tietysti 2x failureen 50kg:lla. Tämän jälkeen sitten vielä ojentajapumppailut taljassa varmistamaan jumi. Ei muuta kuin superkompensaatiota odottelemaan... 105kg negatiiviset penassa menivät ihan kelvollisesti, alaslaskut pysyivät hallittuina ongelmitta!

Ja hauiskinta mahdollista on hauikset taljassa 4x30 toistoa ~45s palautuksilla. Ihminen on tavallaan aika tyhmä.

Vatsalihas-spesiaali

Kun olen pyöritellyt asioita pienessä päässäni, olen tullut siihen tulokseen että parantuneet heittotulokset johtuvat pitkälti keskikropan voimaan panostamisesta. En ole mitään järkyttävää uutta oivallusta tehnyt, vaan pienet teot ja ruuvin jatkuva kiristäminen vain yksinkertaisesti toimivat.

Vatsalihasreeni koostui viime kaudella lähestulkoon pelkästään ylätaljalla tehdyistä 3-5x15-25 sarjoista noin joka toisen reenin päätteeksi, ja noin joka neljännellä kerralla mukana oli taljassa tehtyä kiertoliikettä 3x8 molemmille puolille. Syksyllä uuden reenikauden ollessa nurkan takana katselin pelimerkkejä uutta kautta varten, ja päätin nostaa panostusta tähän reippaasti.

Smoothie MPM:n tapaan

Isoin ero entiseen on, että yritän mahduttaa jokaisen reenin loppuun 5-20min erilaisia keskikropan harjoitteita. Suorille vatsalihaksille taljassa tehty vatsarutistus on loistava liike, mutta sen ohi on kiilannut moneen kertaan kehuttu jalkojennosteluliike taljassa. Lenkki siis vain nilkkojen ympärille, lattialle pitkälleen makaamaan niin että saat käsillä kiinni jostakin, ja ei muuta kun hallittuja toistoja polvet rintaan. Liike on käytännössä vastaava kuin M&M:n videossa noin kohdassa 10:50. 3x15 toistoa yhteen putkeen 5kg pudotuksella tekee erittäinkin hyvää, varsinkin jos lähes heti perään tekee 10 superhidasta negatiivisen vaiheen toistoa isommalla painolla. Sitten on olemassa kaiken maailman vitkutukset kuten hoover, rullaukset ja jalkojen nostelut, joilla saa halutessaan väsytettyä itsensä lopullisesti.

Erityisesti heittämistä harrastavalle ihmiselle vinot vatsalihakset ovat kultaakin kalliimmat, ja niiden kanssa voikin käyttää jo hieman enemmän mielikuvitusta. Perinteinen lattialla tehty kiertorutistus on mielestäni melko turha liike, jota kannattaa käyttää vain silloin tällöin. Kieroliikkeeseen vartavasten tehty painopakkalaite on jo hieman parempi, mutta jättäisin senkin rauhaan jos parempia on tarjolla. Yksi melko extreme liike tehdään levytangolla, ja se vaatii paljon tilaa, hieman rohkeutta ja itsetuntoa kestää oudoksuvat katseet. Kun nämä löytyvät, ei muuta kuin tanko niskaan sopivan painolastin kera. Liike menee yksinkertaisuudessaan niin, että pidät keskivartalon hyvässä ryhdissä, ja kierrät yläkroppaa rauhallisesti puolelta toiselle. Itsessään raudan liikuttaminen vaatii jo paljon työtä, ja aktivoi keskikroppaa aina lantiosta yläselkään asti. Tätä en itse vedä koskaan aivan finaaliin asti, vaan teen sen mielummin jollain taljaliikkeellä. Tai voit ottaa käteesi levypainon, ja tehdä homman finaaliin sillä joko lattialla tai penkillä tehdyillä puolelta toiselle kierroilla. Kuntopallo on myös loistava väline keskikropan kiertovoiman vahvistamiseen, jos sellaisen käyttöön vain on mahdollisuus.

Pyöreät vatsalihakset nauttivat chilipihvistä valkosipuliperunoiden kera <3

Tempausvala on liike, jolla on parempi kokonaisvaikutus kuin millään näistä nylkytyksistä. Jos haluat sen ottaa ohjelmaasi, aloita sen tekeminen ehdottomasti pelkällä kepillä! Kun se sujuu ongelmitta, voit käyttää pelkkää tankoa, ja edetä pikkuhiljaa. Liike kuin liike on kuitenkin täysin hyödytön, jos rikot sillä itsesi liian suurien painojen takia.

Itsellä puntti kulkee varsin mainiosti, ja jos sama rata jatkuu huomenna niin voisin jatkaa siitä. Joka tapauksessa maanantaina on tarkoitus käydä heittämässä hieman keihästä pitkästä aikaa! Kaveriksi lähtee arvon herra O©, jonka veli on heittänyt 84m ja risat, tai jotain siihen suuntaan. Palaillaan astialle kun on taas kerrottavaa!

Ja tervetuloa Somaliina tarinoita lueskelemaan!

Urheilun riemua ja törmääminen Suomen kuumimpaan naiskehonrakentajaan

Eilen oli vieraita käymässä, ja pöydässä oli kakkua, hedelmäkarkkia, suklaata, lakritsia, toffeeta, keksejä ja jonkun verran suolaista tarjottavaa. Ei hirveän hyvä näin painonpudottajan kannalta, sillä kaksin käsin on lievä määritelmä, kun ahmimisen makuun pääsen. Voisin kirjottaa 101 tarinaa niistä hetkistä, kun olen syönyt kerralla järjettömän määrän ruokaa vaikkei ole ollut edes nälkä. Ja oudointa, ei ole jääny edes paha olo.

Vähemmän onnistunut hyppy. Korkea ponnistus ja tiukasti kerällä, eiku?

Näiden "kaloritankkausten" ja urheilusuoritusten välillä on ollut se outo yhteys, että tankkausta seuranneena päivänä vire on ollut paljon normaalia korkeammalla. Tänään aamulla käytiin Nikon kanssa Pirkkahallissa, ja päivän sato oli lopulta aika hyvä. Voltin opettelussa ollaan suurin piirtein aikataulussa, ja kesään mennessä olisi ihan realistista saada se jo nurmikollakin jaloilleen alas. Nyt ollaan oltu siinä vaiheessa, että tuollaiselta permantoa vastaavalta apinointialustalta on tehty hyppyjä hieman korkeammalla olevalle patjalle, ja nuo tulevat jo hyvin kyykkyyn. Seuraavan 3 kerran aikana todennäköisesti siirryn jo permannolle yrittämään ja keräilemään mustelmia. Tuosta telinevoimistelusta syövät intoa 60v+ miehet, jotka sen ajan metodeilla "opastavat" koko ajan ja pyytämättä. Varmastikin tietävät asioista, mutta kun eivät älyä antaa välillä rauhaa kehotuksista huolimatta. "Ei teistä pojat ole mihinkään. Kun minä 40 vuotta sitten olin teidän ikäisenne, ei ollut patjoja mihin hyppiä, vaan hiekkakasoihin hypittiin. Eikä meillä ollut tuollaisia hienoja pehmustettuja kenkiä, vaan sillon jouduttiin kengänpohjatkin naulaamaan jalkoihin kiinni, koska muuhun ei ollut varaa..." tai sitä rataa.


Mutta takaisin tuohon ahmimisen ja urheilun yhteyteen. Olo ei ollut mitenkään tuorein, mutta voi että kun heittovälineet tottelivat miestä. Otin pitkästä aikaa kuulareenejä rohkean vauhdin kanssa, aivan sama vaikka mentäisiin metrin yliastutuiksi. Ellei näitä tee, niin on vaikea oppia kiihdyttämään tarpeeksi tuossa pienessä tilassa. Ensimmäisestä työntöä en jaksanut kuvata, koska ajattelin ottaa vain rennosti. Kuinka ollakaan, se lensi 15.7m, parantaen vuodentakaisesta parhaasta yli metrin. Naureskelin ja harmittelin, että tietysti kävi näin, ja päätin videoida seuraavankin. Tapahtui jotain mystistä, ja kuula lensi tästäkin vielä metrin lisää, lukemiin 16.72, joka on yli 1,5metriä enemmän kuin vanha ennätykseni! Mieli oli ihmetyksestä soikeana, sillä ei tuollaisia parannuksia vain tapahdu. Oikeita asioita on ilmeisesti tehty.

Tämän lisäksi sain pienen henkisen varmistuksen siitä, että olen oppinut jotenkuten heittämään kiekkoa. Heitot pressuun tuntuivat niin hyviltä, että odotan kesää jo erittäinkin suurella innolla! Nyt kun videot katsoin kunnolla läpi, niin eihän tuo kuulantyöntökään ollut kummoinen, sama perisynti kummittelee eikä kroppa kierrä tarpeeksi. Tuo tarkoittaa vain sitä, että kun koko homma osuu kerralla kohdalleen, tulos puhuu puolestaan.

Ps. Näin hallilla tänään Minna Pajulahden! Notkea likka tuollaiseksi lihaskimpuksi, järjettömän komeita kärrynpyöriä heitteli.

Maailman paras vatsalihasliike ja rinnallevetoennätys!

Tämän talven hiihdot alkaa sitten ilmeisesti olla hiihdetty, kun Tampereella ruoho paistaa jo lumen alta siellä sun täällä. Piti perjantai-iltapäivän kunniaksi käydä vähän tekemässä vetoja luistelusuksilla, mutta jäipähän tekemättä kun ilmassa oli kosteutta niin, että hiukset olisi voinut pestä samalla kun hiihtelee. Kun baana oli vielä likainen ja pehmeän oloinen, niin tarpeeksi tekosyitä oli lopulta kasassa, ja reissu jäi tekemättä.

Mutta kun innostusta riittää, niin lepopäivät ovat yleensä aina tervetulleita, kuten tälläkin kertaa. Lauantaiaamun perinteen mukaisesti tänään oli vuorossa aamupuntti, ja tällä kertaa seurana olivat M© ja T©. En pe-aamuna kerennyt poikien kanssa puntille vaikka heillä oli maksimikokeilut menossa, mutta otin vahinkoa takaisin hieman tänään, ja tempaisin rinnallevedossa ennätykseksi 90kg! Tuntui vielä siltä, että voimia oli vähän reservissä lisää. Tekniikkanäyte allaolevasta videosta vuodenvaihteen tienoilta

Perään paukutin vielä 3x5x75kg tiukasti mutta ongelmitta. Hieman houkutteli kyykkäillä tänään, mutta ehkä sitten huomenna. Päivän vedot näyttivät kokonaisuudessaan tältä

Viime kesänäkin oli näin hauskaa

Penkki
           20kg x 16
           50 x 8
           70 x 5
           85 x 3+3+3
           50 x 10 niin nopeeta kun pysty
Raaka rive
           70kg x 3
           80 x 3
           90 x 1 PB!
           75 x 5+5+5
Vinopena smith
          50 x 5+6+6
T-kulmasoutua yritin, mutta se ei oikeein toiminut. --> Ylätaljalle parin sarjan jälkeen
Ylätalja 45°
          75 x 8
          80 x 8
Vatsalihas ristitaljassa, lattialla maaten. Polvet rintaan -meininkiä siis
          35kg x 15 + 30kg x 15 + 25kg x 15 pudotussarjana kaikki putkeen
          40kg x 10 superhitaalla negat.vaiheella

M© totesi myös tuon vattalihasten kiusaamistavan tehokkaaksi, ja mikä on hauskempaa kun katsoa kaverin kärsiessä lattialla! Kun tuo rinnalleveto kulkee noin hienosti, haluaisin päästä pikkuhiljaa tekemään räjähtävän voiman testejä 4kg kuulalla, sillä luulen että kevättesteissä vanhat ennätykset paukkuvat kevyesti! Kevätaurinkoa odotellessa :)

Ps. on suhteellisen urpoa sanoa, että tempaisi rinnallevedossa sitä sun tätä, mutta älkää välittökö siitä.

Mies alle 100 kiloon, raudat yli 100 kiloon

Alan pikkuhiljaa tajuta ikuisuuslaihduttajien tuskaa, kun paino vain hinkkaa samassa kohdassa, ja sitten tapahtuu se katastrofi, eli vaaka näyttää pitkän jumittamisen jälkeen 0.1kg enemmän! Taino, ei nyt näinkään, mutta kyllähän se turhauttaa, kun asiat ovat vaikeita eivätkä helppoja. Paino vietti noin 2vko kilon verran ylempänä kuin mitä olisi loogista ollut, mutta tänään saatiin askel alaspäin, 101.2kg lukemiin.

Yritän ilmeisesti pientä mahdottomuutta, kun samalla pudotan painoa sekä yritän hankkia lisää voimaa, mutta ihan kelvollisesti tuo on tähän mennessä mennyt kuitenkin. Terveisiä taas Opalle©, jos meidän kisan suhteen alkaa näyttää huonolta niin täytynee alottaa sikabulkki :) Viime lauantain kyykyt teki todellakin tuhojaan, vielä 100h reenin jälkeenkin reidet ovat jännitettäessä kipeät. Mutta sehän ei tänään menoa haitannut! Heräillessä kiroilin taas maailmaa ja sen kurjuutta, mutta päätin lähteä salille, koska olen hieman hölmö. Tässä kuussa on tullut bodailtua jo 8h 14 päivään, mikä on erittäinkin hyvä tahti omalla kohdallani.

Kokeilin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä vinopenaa Smithissä, ja voi että tuo teki hyvää! Normipenan ja muiden räpiköintien jälkeen tuo tuntui erittäinkin hyvältä, ja tissitkin kasvoivat lähes silmissä kun tuota teki. Mutta psädäm, ohjelmassa oli 4x2x80 raa'assa rinnallevedossa, mutta kolmannen sarjan jälkeen totesin, että ihme pelleilyä, ja viimeinenkin meni suhteellisen helposti 85:llä. Laskennallisesti tuolla pitäisi saada tehtyä 5 toistoa, jotta maksimi olisi 100kg. Siinä yksi etappi lisää kesää kohti mentäessä!

Piirakka MPM-tyyliin. Jo on ihme kun paino ei putoa

Ja niinhei, lumet sulaa! Näyttää vahvasti siltä, että OIKEA URHEILUKAUSI pääsee siis pian alkamaan. Rakas armeijakaverini Joona© tiesti kertoa, ettei kuntosalillakäynti ole urheilua :) Jos 100kg rinnalleveto ei tuo reilusti lisää potkua heittoihin ja hyppyihin, niin sitten itkettää.

Ps. Hoover on aivan hirveä liike.

Nightwish @ Tampere 12.3.2012

Kyykkypäivän jälkeisille 2 päivälle tarvii suunnitella kulkureittinsä niin, että koko matka on ylämäkeä tai tasaista. Tuo ei ole ihan helppoa, mutta ei ole myöskään alamäkeen käveleminen etureisien ollessa täysin muusina. Lisämaustetta tähän iloon toi Nightwishin keikka Tampereella sunnuntai-illan ratoksi, ja voi veljet kun olivat pistäneet paukkuihin rahaa!

Kuva Joensuun keikalta, ryöstetty NW:n kuvagalleriasta. (C) Mikki Kunttu.

En tiedä miten pitäisi suhtautua asiaan, kun käsistä alkaa loppua potku jo kauan aikaa ennen keikan loppua. Onko niihin muka tullut lisää painoa niin, ettei vain jaksa kannatella niitä, vai onko kestävyys laskenut nollan alapuolelle. Laitetaan tuo huonon palautumisen piikkiin, niin ei tule huono mieli.

Tänään aamulla järki vei voiton, ja painoin jalan kaasulle pirkkahallille lähdön suhteen. Oikeastaan ainoa syy kyykkyreenien välttelemiseksi ittellä on se, kun toimintakyky katoaa kokonaan muutamaksi päiväksi eteenpäin. Keikalla satutin myös hieman polveani, niin ainoa fiksu vaihtoehto oli vetää yläkroppareeni koulun salilla. N© on puhunut voimakestävyysreeneistä, joissa tehdään vaikka 4x30 toistoa noin minuutin palautuksilla, ja kokeilin samantyylistä tänään. Uhreiksi joutuivat latsit, vatsa, rinta sekä kovimmalle ojentajat.

Ensimmäisenä Smith-penkissä melko isolla painolla 4x toistomaksimit vähän isommalla raudalla, 3+3+2+2. Ylätalja välissä, ja siihen perään ojentajaa taljassa yhteen soittoon 12x(50kg+45+40) 2 kertaan läpi. Välissä samantyyppistä rinnalle, ja sitten penkkiin huikeat 30kg, ja 30 toiston sarja. Taukoa sen verran, että ylös ehti nousta, ja siinähän se taukominuutti jo kuluikin. Uutta putkeen, ja 20 toistoa oli aivan maksimi mihin pystyin, eikä auttanut kuin antautua. Aivan reenin loppuun otin vielä räjähtäviä punnerruksia ~30cm korokkeelle 8+6.

Josko tällä hikoilulla saisi rakennettua hyvää pohjaa kesän heittotulosten parantamisille.

Erilaista

Muutama viikko sitten kulki puntilla erittäinkin hyvin, mutta sitten tuli pieni taantuma, etteivät hommat edenneet. Eivät toisaalta taantuneetkaan, mutta junnasivat paikoillaan. Tästähän ainoa fiksu seuraus on se, että tehdään jotain täysin erilaista!

Perjantaina suunta kävi salia kohti epätyypillisesti 18.30, ja ohjelmassa oli pumppi- ja pudotussarjoja! Oli suhteellisen outoa tehdä ojentajia taljassa 12+12+12 sarjat putkeen 5kg pudotuksilla, ja kolme kertaa tuo ympäri välikuoleman kera. Ja koska oli perjantai, samalla tyylillä kiusattiin mm. rinta ja hauis. Nokian uimahallin parasta antia on 2 painimolskia, jossa pienet veljelliset painit toimivat erittäin hyvin loppuverryttelynä. Kunnon pumppailusta jäänyt fiilis oli oudon koukuttava, kun olen pitkään tehnyt voimapainotteisella viimeiset miljoona kuukautta. Oikeastaan tuota on ollut järjetön ikävä!

Euroopan kylmin 23°C uima-allas. Aivan huippua tuo Musta Aurinko muuten, salmiakin makuinen D-vitamiini.

14 tuntia tuon loppumisesta odottivat ensimmäiset kyykkyreenit moneen kuukauteen! Kun paino on tippunut 5kg ylimmästä lukemasta, ovat polvet kuin uudet ja niillä uskaltaa taas tehdä yhtä sun toista. Näitä ei ihan pumppailulla vedetty läpi, mutta useemmilla toistoilla kumminkin. Varsinaiset isot sarjat menivät 5x100 + 2x5x110kg, ja sarjapainolaskurilla ja tunteella arvottuna maksimi liikkuu tuolla hieman 140kg yläpuolella, mistä on ihan hyvä lähteä parantamaan. Ehkä päivän paras, mutta toisaalta hirvein osuus olivat rinnallevetojen 3x8 väsyneillä jaloilla P©:n innoittamana. Tuossa on pakko pitää sen verran raskaat painot, ettei tekniikka hajoa hirveästi, mutta niin että koko sarjan jaksaa tehdä ehjänä. Jotenkuten tuostakin selvittiin elossa... Maanantaina olisi haave heitellä taas kiekkoa, jos paikat vaan palautuvat.

Ps. Smith on vaarallinen laite. Tai jos tottuu tekemään siinä bulgarialaisia askelkyykkyjä. Kun sitä harjoittelee vapaalla tangolla, tasapainon pitäminen ja oikeaan suuntaan puskeminen ei ole ihan helppoa. Mies ja peili säilyivät kuitenkin ehjänä.

Voi veljet kun se lensi!

Jessus! En ole itseäni pitänyt aivan toivottomana tapauksena, sillä olen kuulan saanut työnnettyä lähestulkoon aina oikeaan asentoon. Tänä talvena on tapahtunut jotain aivan käsittämätöntä, sillä nyt myös kiekko lähtee liitelemään suurin piirtein niin kuin pitääkin! Tuo on aiempina kesinä (1kpl) osunut kohdalle yhtä usein kuin lottovoitto (2krt 10e).

Viimeksi kilon mötikkä lensi komeasti niin puolen kierroksen kun täydelläkin vauhdilla reippaan ennätysparannuksen kera, ja tänään vuorossa oli kokeilu miesten murkulalla. Rintaan pitäisi saada reilusti enemmän jerkkua että tuon käsittely olisi jotenkin vakaata, mutta joka tapauksessa tänään tuli kasa hyviä heittoja yli 70% asentoonlähtemisellä. Puolen kierroksen vauhti tuotti parhaimmillaan 33.3m riipaisun, eli kesällä voisi olla saumaa 40m rikkomiseen, kunhan saisin aikaiseksi tilata metallikiekon. Tuolla lukemalla kehtaisi jo osallistua piirikunnallisiin kymmenotteluihin.

Ettei jää liian positiivinen kuva, niin kaivelin aamulla tunnin verran motivaatiota, mutta löytyi se lopulta. Muutamien hyvien vinkkien avulla pääsin ensimmäistä kertaa laskeutumaan voltin jaloilleni, ja näitä tuli useampia kuin hevosella on varpaita! Nyt apuna oli trampoliinin tapainen alusta, seuraavaksi kokeillaan jo kovemmalla maalla. Mikäli luoja suo, lauantaina on ensimmäinen kyykkypäivä pitkään aikaan! Oon innoissani tosta yhtä lailla kuin orava maapähkinöistä.

Tästä piti tulla lyhyt postaus, muttei näköjään. Vaihtoreissu Taiwaniin on koko ajan askeleen lähempänä, nyt kun paperisota alkaa olla taas hyvällä mallilla. Sen lisäksi selvisi, että ulkouima-altaan, täysmittaisen yu-kentän ja tenniskenttien lisäksi samassa kompleksissa on nelikerroksinen urheilukompleksi! Oi autuutta <3

Reisilleenhän se meni

Ei, ei ja ei. Jokohan mies alkaa oikeasti uskoa, että puntille on turha mennä päivällä 12-18 välillä, koska siitä ei vain tule yhtään mitään. Eikä tullut tänäänkään. Aamuinen 6 sivun tenttivastauksen raapustaminen oli tehokas pumppireeni ojentajalle kaikkine kramppeineen, ja fiilis oli jotenkin vähän hukassa, mutta tuli mentyä rehkimään koska näin oli päätetty. Silloin kun mikään ei oikeastaan onnistu yrittämisestä huolimatta, on parempi ottaa uusi yritys myöhemmin turhautumisen sijasta. Ja huomennahan otetaan pirkkahallin muodossa, sillon luultavammin jo vähän paremmalla fiiliksellä.

Välillä vain riepoo yhtä paljon kuin kyseisten kenkien omistajaa.















Ps. Kaiken lisäksi salilla äänimaailmasta huolehti NRJ, ja fiilis oli allaolevan kuvan mukainen

1,5 laihdutettua kiloa palasivat

Sunnuntaina hiihtolenkillä tuli sellainen tunne, että jotain hyvää on tulossa. Ei tarvinnut hirveän kauaa odotella, vaan tänään aamulla tuli yhtä sun toistakin hyvää! Voltin opettelu etenee hyvää vauhtia, ja löysin vihdoin pyörimisestä sen kohdan, missä kohtaa ollaan takaisin jalat alaspäin, että niille voisi laskeutua. Seuraava askel oli siirtyä permannon tapaiselle alustalle tekemään tätä, tosin patjakasa alastulossa vieläkin. Step by step.

Heikkous

Jo kuntopalloa seinään täräytellessä tuntui siltä, että vire on pienen notkahduksen jälkeen erittäinkin hyvä, ja suunnaksi tuli A-hallin potkupallotila. Aluksi fiilistelin muutamia heittoja 800g pallolla puolen kierroksen vauhdilla, ja kun ne tippuivat toinen toistaan pidemmälle lähemmäksi 50m viivaa, uskalsin kokeilla 1kg kumikiekon lentoa ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Koska puolella kierroksella lähteneet heitot olivat noin 40m ilman sen suurempia onnistumisia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa täysi vauhti.

Koska tilassa oli muitakin, en viitsinyt raahata heittoringin alustaa vaan heitin ruohomatolta, mikä ilman muuta syö vauhtia ja vääntää polvea, mutta sen ei annettu tänään häiritä. Ennen heitoista noin 70% on lähtenyt nokka pystyssä auraamaan ja 20% täydellisinä sorsina räpiköimään, mutta tänään noista ei ollut tietoakaan. Vein merkin 40m tienoille, jos vaikka vanhan ennätyksen, 42m, saisi rikottua. Ensimmäinen heitto osui kuitenkin heti kohdalleen, ja leilaili noin 44m tienoille, aivan sektorin reunalle. Kolmas heitto otti reippaan askeleen eteenpäin, ja tärähti lukemille 46.70m, ja kieltämättä oli hienoa katsoa kiekon lentävän noin pitkälle! Jossittelu on aina hyvästä, kaari olisi voinut olla hieman korkeampi... Heitin vielä neljännen, joka oli erittäin lähellä rikkoa 50m rajan, mutta koska kiekko pomppasi juoksuradalle, en paljon ehtinyt katsella putoamispaikkaa vaan rynnätä tuon perään. Jäipähän nälkää ensi kertaan.

Rinnallevedossa oli muuten hienoa nostaa ensimmäistä kertaa tankoa, molemmissa päissä 2 isoa levyä! 2+2+2+3x80kg oli raakanakin vähän liian kevyt, täytyy kehittää tuota progressiota tästä kohdasta hieman.

Keväinen sunnuntai ja elämä hymyilee

Perjantai-illan floppi on pyyhitty jo mielestä, ja kovaa vauhtia jatketaan eteenpäin. Yksi reenivihko kestää kassissa noin puoli vuotta, ja taas oli aika pistää vanha muiden risaisten vihkosten joukkoon, ja korkata uusi. Vanhojen vihkojen lukeminen huonoina hetkinä on nostalgiaa parhaimmillaan, saa ainakin todeta että kehitystä on tapahtunut aikojen saatossa.

Vaikka perjantaiyönä jouduin pitkästä aikaa ottamaan 300mg buranan reisikivun takia, että sai nukahdettua, lauantaiaamuna vire oli jo ihan kelvollinen. Rinnallevetoprogressio eteni siihen vaiheeseen, että ensi kerralla tehdään sarjoja jo 80kg:lla! Merkinnät vanhasta vihosta kertovat, että 3x8x50kg on tehnyt tiukkaa viime heinäkuussa. Päivän helmenä oli kuitenkin tiedossa urheilulajeista majesteettisimman kokeilu!

Tilanne lavastettu

Voin rehellisesti sanoa, että pelatessa tuli hiki! Laji oli hankala, mutta aivan älyttömän hauskaa. Osoitin ääretöntä lahjakkuutta saamalla heti ensimmäisellä heitolla kiven pesään siniselle kehälle. Tämä jäi kuitenkin lähestulkoon ainoaksi, sillä rata kului keskeltä erittäin liukkaaksi, ja heitot tuppasivat karkaamaan läpiheitoiksi. Pienen mutta loistavan opastuksen jälkeen pääsimme pelaamaan seuran naisten kanssa 3vs3 pelin, jossa yllätimme pelillämme ennenkaikkea itsemme. Kierteen saaminen kiveen ei ollut hirveän helppoa, mutta vaikeinta oli kuitenkin lukea rataa oikean voiman saamiseksi.

Kelit suosivat joka tapauksessa, ja kevät on todellakin täällä, ja mitäs muuta sitä tekisi kuin harrastaisi yhdistelmähiihtoa! Tämän päivän reissu koostui 1km kiroilusta perinteisellä tyylillä, jonka jälkeen ajettiin autolla kotiin hakemaan vapaan sukset. En uskaltanut laittaa liisteriä pohjiin, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. -1..+2 jäätyi saman tien kun ladulle pääsin, ja keräsi rakeista lunta pohjiinsa niin etteivät sukset liukuneet mihinkään. Totesin ettei tuossa ole mitään järkeä, ja otin vapaan sukset käyttöön ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Kotoa lähtiessä suunnitelmana oli "pitkä ja rauhallinen lenkki", mutta yllätys yllätys, tämä vaihtui 150m rentoihin maksimivetoihin. Syke ei noussut juurikaan, 179bpm on noin 7 lyöntiä alle sen mitä odotin. Meno oli ensimmäiset 4-5 vetoa aika dieselmäistä, ja vaikka jaloista löyty hieman tehoa, niin rytmi oli laiskaa. Loppua kohti nuo kuitenkin paranivat, eli ei mennyt rehkiminen hukkaan.

Huomenna tarina jatkuu, ja pirkkahalli kutsuu aamutuimaan.

Turpaan tuli niin, että rutina vaan kävi

En ollut asettanut reissulle minkäänlaisia odotuksia, mutta nekään eivät kyllä täyttyneet. Kun kolmesta heitosta epäonnistuu kolme täysin, ei ihan hirveän tyytyväinen voi olla. Hemmetti. No, kokemusta jos ei muuta. Kilpailu alkoi kevyesti maailmanennätyksellä, taisi olla 57 ja risat metreissä.

Oman ensimmäisen heiton kokeilin rehellisillä vauhtiaskelilla, mutta suoritus oli niin kankea, ettei saapas pyöri jokaisen mahdollisen akselinsa ympäri, ja haukkasi ilmaa pahasti. Tuollaiset sietää astua yli. Toiseen heittoon kokeilin tutumpaa vauhtia, eli käytännössä kiekonheiton kierrokset. Saapas kuitenkin sektorista vasemmalta pihalle, eli ei vieläkään tulosta. Kolmas ja viimeinen heitto oli rennoin, mutta huono sekin, täysi riuhtaisu pelkällä kädellä, jolloin minkäänlaiseen lentoon ei ole edes mahdollisuuksia. Miesten saapas ei näköjään yksinkertaisesti ei lennä samalla tavalla heitettäessä kuin pallo tai kiekko. Ainoaksi mietittäväksi jäi, mittauttaako tuota viimeistäkään, mutta lopulta päädyin kuitenkin ottamaan tuloksen, vaikkakävin hävettävän huono se on. Heitän 3kg kuulaa yhtä pitkälle...

Tulipahan kokeiltua.

SM-kisat nurkan takana

Huomenna on sitten edessä saappaanheiton SM-kisat, ja meikäläiselle ensimmäiset laatuaan. Paineita ei ole enempää kuin mummon pyöränkumissakaan, mutta intoa piisaa kuin samalla mummolla halpahallissa. Karnevaali alkaa klo 16.30, mutta miesten avoin sarja vasta 21.45, eli yömyöhään joutuu saappaita kiskomaan. Saa nähdä miten tuo vaikuttaa, olen kuitenkin enemmän aamuihmisiä, 95% reeneistäkin tulee tehtyä aamuisin.

Itse itselläni testaten olen todennut, että paras tapa valmistautua koitokseen kuin koitokseen on poistaa kaikki pienimmätkin stressitekijät, viimeisen illan ihmeitä tarvii vain jos ei usko tehneensä siihen mennessä töitä hyvin. Siis hyvää ruokaa suuhun, ja suusta sitten lopulta ihan vatsaan asti. Jos tykkää rentoutua jodlaamalla tai pelaamalla Elasto Maniaa, niin senkus annat mennä. Kaikkein huonointa on jos turhautuu siihen, ettei muka osaa mitään tai tarpeeksi.

En yleisestikään pidä tuosta "mä en osaa" -märehtimisestä. Itsehän osaat juuri sen verran, mihin aiemmat tekosi antavat pohjan, ja tulet osaamaan sen verran, kuin jaksat panostaa. Jos toiset osaavat paremmin niin sitten osaavat, siihen keskittyminen ei auta itseäsi mitenkään. Kun pystyy löytämään syyn, miksi he ovat parempia, olet jo aika pitkällä, enää puuttuu toteutus.

Fiilistelyä

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokainen lapsi tulisi viedä nuorena telinevoimistelemaan. Nyt tuota otetaan takaisin, ja noin 6 kerran kokemuksella tulee joka kerta aina vain uutta oppia. Tänään löytyi renkailla tappavan tehokas vatsalihasliike, joka varmastikin löytyy seuraavasta komediapätkästä. Sen lisäksi mm. puolivoltin 0.1-betaversio esiteltiin, onneksi suljetuin ovin. Reissu jäi suhteellisen lyhyeksi itsestä riippumattomista syistä, mutta ehkä hyvä näin, sillä kotona nukahdin kesken läksyjen tekemisen. 1,5h telinevoikan päälle tuli 30min yleisurheilupätkä muutamine kuulantyöntöineen. Vire on selkeästi hyvä, sillä PYT 7,26kg kuulalla tärähti ensimmäistä kertaa kunnolla yli 15 metrin, lukemiin 15.58! Tämä on hieman parempi, kuin kesän 2009 ennätys 4kg pallolla, kun näitä touhuja aloittelin.

Nyt ei muuta kuin MPM-proteiinitoffeeta naamaan ja arkiaskareiden kimppuun.