12.9.2013

Muutosten syksy - Yksi loppuu ja toinen jatkaa

Kulunut viikko on mennyt vähän hitaasti taivaltaen. Pidemmillä matkoilla on klenkuttanut eteenpäin keppien voimalla, mutta lyhyemmät siirtymät pystyn hyvin menemään ihan omin voimin. Sisäreisi on mennyt nopeasti parempaan suuntaan, vaikka ensimmäiset kaksi päivää tuo lähinnä itketti. On ainakin tullut huomattua, kuinka monessa arjen toimessa sisäreittäkin tarvii, sillä normaali tuolilta nousukin on nyt oma operaationsa. Paraneminen on kuitenkin ollut hyvin nopeaa, ja eiköhän tässä päästä jo lähiaikoina kevyesti aloittamaan taas reeniä.

Kun katsoo taivaalle, voi taas todeta että aurinko on pakannut laukkunsa, ja lähtenyt seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi jonnekin Kongon suuntaan paikallisia senjoriittoja liehittelemään, ja ottipa tällä kertaa sinisen taivaankin mukaansa. Mattaharmaa taivas ja sateettomasta kelistä huolimatta jatkuvasti märkänä olevat tiet varmistavat sen, mitä jo odottelinkin. Syksyhän se on taas täällä.

Vuodenvaihde on suurta muutoksen aikaa kuntoilubuumeineen, ja vaikkei syksy ihan näin suurta muutoksen aikaa ole, on se jonkunlaista kuitenkin. Tällä kertaa muutos osui MPM:n kohdalle, blogi jää nimittäin määrittelemättömän pituiselle tauolle, ainakin tämän kuun loppuun asti. Motivaatio kirjoittamiseen on ollut jo pidemmän aikaa hieman hukassa, enkä halua jatkaa kirjoittamista pakkopullan omaisesti, vaan tekisin sen mielummin tunteen palolla niin, että Samsungista näppäimet lentelevät pitkin seiniä jo aloituskappaleessa. Tällä hetkellä fiilis ei kuitenkaan ole ollut sellainen... Kun tehdään jotain, niin tehdään se sitten täydellä tunteella.

Kun jalka on kunnossa, reenejä jatketaan varmastikin entistä suuremmalla höyryllä, ja jotain uutta höystettä sinne on taas tulossa. Blogin pitäminen ei kuitenkaan lopu aivan täysin, vaan allaolevasta osoitteesta löytyy jatkossa satunnaisin väliajoin päivittyvä blogi, jonka konseptia olen inhonnut aina melko paljon.

VALOKUVABLOGI. Kuvia elämästä hieman erilaisesta näkökulmasta

A Gift to See

Tarkoitus on jatkaa valokuvien julkaisua, mutta tällä kertaa ilman suurempia tekstejä. Tästä lyhyestä ilmoituksesta tuli näköjään 2x keskivertoblogspottaajan tekstin pituinen, mutta väliäkös tuossa. Jatkossa ei ole tarkoitus tarinoida paljon, vaan antaa kuvien puolestaan. On sellainen kutina, että MPM palaa vielä linjoille tämän vuoden puolella, mutta nyt on tauon paikka. Kiitos kaikille matkassa tähän asti mukana olleille :)

7.9.2013

Kisaraportti - Jokamiehen seiska

Valmistautuminen tämän päivän kisailuun ei mennyt ilman kommelluksia, kun torstaina päätin torstaina tehdä pitkän verryttelyn ja paikkojen avaamisen Hervannan kentällä. Otin noin tunnin lämpöä ja työnsin siihen perään muutaman kerran kuulaakin paikaltaan. Ettei homma menisi liian helpoksi, jalka lipsahti vähän huonosti lankkua päin, paino liikaa eteen ja sitten perään tulikin kaatuminen. Pelästyin nilkan vääntymistä tosi paljon, mutta näihin nilkkoihin ei vääntäminen näköjään tehoa. Lopputulemana oli pelästyminen ja melko syvä vekki polveen. Siitä ei jäänyt sitten mitään sen suurempaa, turhaa sähellystä vain.

Polvivekin paikkailua...

Tänään aamulla oli erittäin mukava fiilis lähteä kisaamaan, yö oli nukuttu hyvin ja kroppa oli tosi rennon tuntuinen. Reilu annos puuroa, hetki muita touhuja ja sitten kunnon ruokaa naamaan. Klo 11 starttasi auto kohti Kangasalaa, jossa lämmittelyt lähtivät käyntiin noin tunti ennen erän starttia. Paikat aukesivat erittäin hyvin, ja tunne oli sellainen, että tänään voi tulla erittäin hyviä tuloksia. Niinhän sitä luulisi...

Aitajuoksu
Yksi lämmittelystartti lupasi hyvää, ja pian käskettiin jo telineisiin. Paukusta liikkellelähtö meni ihan ok, ja ensimmäiselle aidalle tultiin niin kuin pitää. Ensimmäinen aitaväli meni myös kolmella askeleella, eli vauhti pysyi hyvin yllä. Toisella aidalla tapahtui sitten lähis pahin mahdollinen, vihlaisu sisäreiteen. Sain jollakin ihmeen kaupalla kammettua itseni maaliin ajassa 17,51s, joka oli suorituksena niin ehjä kuin tällä taustalla voi olla. Samalla kuitenkin tiesin, että ottelu kokonaisuudessaan meni siinä, reisikipu ei ollut menossa mihinkään, päinvastoin.

Tyylillä. Kohta paukahti

Korkeushyppy
Jätin tarkoituksella lämmittelyhypyt pois, katsoin yhdellä askelmerkin paikalleen, ja toivoin parasta. Aloituskorkeudeksi otin 140 hyppyjen minimoimiseksi, kovin montaa jalka ei todennäköisesti kestäisi. Vauhtia hölkkäsin patjan lähelle, ja viimeiset kolme askelta vasta kiihdytin. 140 helposti ensimmäisellä, jes! 145 meni viime vuonna kolmannella, tällä kertaa homma toimi ja sekin meni ensimmäisellä. Ikävä kyllä tekniikasta tuli kuvaa, en pystynyt tekemään oikealla jalalla yhtään mitään, ja 150 jäi sitä myöten haaveeksi.

Tää on mun leipälaji. Ei paljon vapaata jalkaa käännetty muualle, kuin suoraan eteen

Kuulantyöntö
Päässä pyöri vain, että mitenkähän tästä nyt jatketaan, vai jatketaanko. Sain jotenkuten työnnettyä kolme, muttei niistä sen enempää, tulos 15,91m on tilanteeseen nähden ihan hyvä. Kisatilanteessa kaksi kolmesta työnnöstä oli niin hyviä kuin ne tuossa tilanteessa nyt voivat olla. Kuluneella viikolla tuosta meni tosin vielä 17cm pidemmälle paikaltaan.


200m
Tässä harmitti kaikista eniten, en vieläkään päässyt tekemään kunnon tulosta! Oli aivan järjetöntä lähteä hölkkäämään, mutta jostain kumman syystä lähdin. Aikaa kului 39,90s joka toi kilpailussa huikeat 38 pistettä, mutta yhtään enempää ei vain päässyt, enkä yrittänytkään. Tulipahan edes pohjatulos ensi vuodelle...

Mietin vain, että mitähän hemmettiä oon tekemässä

Pituushyppy
Mielessä pyöri se, että erän kolmanteen sijaan oli muiden kisaajien erinäisistä vammoista johtuen vielä kelpo mahdollisuudet, hyppäsin siis 5 askeleen vauhdilla. Tulos 364 kannattanee merkitä jonnekin historian kirjoihin, noin lyhyellä vauhdilla ei ole taittu kisahistoriassa hypätä.

Keihäänheitto
Nyt alkoi taas harmittaa entistä enemmän. Yksi lämmittelykokeilu, ristiaskeleistahan ei tule krampanneella sisäreidellä mitään. Viimeistään lantion kääntö toi sen verran pahaa venytystä, että lähdin tekemään tulosta pelkällä ristiaskelkävelyllä. Lähes paikaltaan ensimmäisellä 42m, toisella 43m ja viimeiseen sitten ladattiin kaikki, ja otin hieman kovemman vauhdin. 45.57m lähes pelkällä kädellä ja täysin arvatulla askelmerkillä. Ensimmäinen vitosella alkava heitto olisi ollut mahdollinen, mutta se jäi nyt ensi vuodelle.

Vauhtia nolla

800m en lähtenyt juoksemaan, kuten arvata saattaa, ja näin loppupisteet 3059. Kun kohdalle osuu toistaiseksi pahin loukkaantuminen, tuntuu melko turhalta lässyttää hyvistä suorituksista. Siltikin, onnistuin lajeissa niin hyvin kuin se oli vain mahdollista. Nyt levätään mies kuntoon, ja lähdetään kohti uutta nousua.

4.9.2013

Viimeistelyreenit tehty, sitten vain tuojotetaan kelloa

Nyt on tehty myös valmistelureeni osa kaksi, ja nyt tässä sitten vain odotellaan, että lauantain kisailu pääsee vauhtiin. Perjantaina teen varmaan vielä yhden penkkireenin, että yläkroppaan saadaan sopivia kiristyksiä, mutta muuten sitten vain istutaan sohvalla ja katsotaan kun viisarit liikkuvat. Ilmassa on muutamia kysymysmerkkejä, mutta ei ihan hirveän paljon. Oikeastaan suurin niistä koskee kuulantyöntöä, ja sitä että kestävätkö sormet 4kg työntämistä. Jos kuula lipsahtaa välistä tai sormien yli ensimmäisellä työnnöllä, siinä jää pahimmillaan koko laji tekemättä.

Tallinnassa syöminen oli melko kallista...

Lyhyesti tiivistettynä odotukset lajeittain ovat seuraavat. Roiskinpa mukaan tavoitteitakin hieman sinne päin, saa nähdä kuinka hyvin noihin yllän.

110m aitajuoksu. Tavoite 16,5s
Tämä menee riskirajoilla. En ole koskaan aiemmin juossut niin, että viereiselläkin radalla ravaa ukkeli. Tavoitteena on päästä maaliin ajalla, joka ei häpeä parin vuoden takaiseen 16,6s verrattuna. Jos kaikki aitavälit menevät kolmella askeleella, näin pitäisi käydä.

Korkeushyppy. Tavoite 150cm
Viimeiset 4 kesää olen hypännyt 150cm, parhaimmillaan 157. Viime vuoden tulos 150 on tehtävissä onnistumisella, 155 vaatisi pienen ihmeen. Mutta ei kai sellaisen tekeminen nyt niin vaikeaa ole? Tänään tuli tehtyä tuohon pari valmistavaa hyppyä, jossa 145 meni ihan hyvin, ja 153 ei ollut kovin kaukana.

Hämeenlinnan rinki, jossa homma ei vielä toiminut.

Kuulantyöntö. Tavoite 18m
Tämän päivän pari työntöä vain lisäsivät kysymysmerkkejä. Paikaltaan pamahti melko huikeat 16,xx metriä, ja vauhtityöntöjä tein vain yhden. Se lensi ehkä 16,2m, mutta kierähti täysin yli sormista, ja työnnöt loppuivat sitten siihen. Tulos on heitetty sinne mittapään yläkanttiin, lauantaina nähdään tuliko totaalinen mahalasku vai onnistuttiinko kunnolla.

200m. Tavoite 27s
Kiinnostaa itseäni melko paljon. Tiedän etten ole tajuttoman nopea, mutta haluaisin tietää että kuinka nopea.

Pituushyppy Tavoite 500cm
Hyppyjä kesällä takana ilmeisesti kolme. Jos tulos alkaa vitosella, niin ollaan ihan tyytyväisiä. Suoraan 200m juoksun jälkeen tämä tulee olemaan melko paha rasti. Toivottavasti ensimmäinen hyppy on pitkä, niin loput kaksi voi jättää käyttämättä, ja makoilla samalla kun muut tuskailevat tulostensa kanssa.

Keihäänheitto Tavoite 48m
Täällä korjataan edellisen vuoden tulosta aivan varmasti. Viime vuonna käytössä oli melko vaihtelevan laatuisia keppejä, joista koitetaan valita se parhaiten lentävä tänä vuonna.

800m Tavoite päästä maaliin.
On hirveä matka. Kuusi aiempaa lajia varmasti syövät voimia paljon, mutta tarkoituksena on lähteä urku auki vetämään, ja katsoa mihin se riittää. Eipä sitä airobista Taiwanin jälkeen yllättäen tullut tehtyä... Jos aion aiemman 4246 piste-ennätyksen rikkoa, niin tästä tarvitaan pisteitä. Jos oikein kovaa jaksan juosta, niin 3min on mahdollinen.

Kun tuo on läpi menty, tarkoitus on syödä hyvin ja ottaa rennosti, ja aloittaa syksyn reenikausi punttisalien syövereissä.<3

3.9.2013

Tuntumanhakureeni, osa 1.

Eilen oli kentällä leikkiä ja laulua taas koko rahan edestä. Tarkoitus oli heittää ja hieman juosta lauantain seiskaottelua varten, ja kentällä vierähti taas yli 3 tuntia. Aurinko paistoi, linnut lapset lauloivat kirkuivat ja vettäkin oli laukussa riittävästi. Ensimmäinen puolitoista tuntia reenistä vierähti yksistään, ja kamu saapui paikalle puoli viiden aikaan. Meno Hervannan urheilukentällä on maanantai-iltaisin melko hulvatonta. Kenttää ympäri ravaa arviolta yli viitisenkymmentä, iältään viidestä kolmeenkymmeneen olevaa hulttioita, joilla ei ole välillä tuon taivaallista tolkkua. Siltikin sitä on miljoonasti enemmän kuin taiwanilaisilla...

Toiveidenkujalle ei sovi pysähtyä. Revipä siitä vertauskuvia

Ensimmäisenä testasin keihästä, toista kertaa kunnolla tänä kesänä. Askelmerkki on viritetty kohdalleen, ja viime vuoden kisan 42,xx metriin pitäisi tulla parannusta selvästi. Jos ei tule, niin se on kyllä pettymys. Kuulavalikoimasta irtosi tällä kertaa 5kg, kunhan työntelin sillä Hämeenlinnan reissun huonot fiilikset pois 15-16m kaarilla. Viime vuoden tulos oli seiskassa 16,5m (4kg), johon myös ainakin metrin parannus on mahdollinen. Tiputus alaspäin on myös täysin mahdollista, kun suorituksia on käytettävissä vain kolme.

Tallink City
Lisähupi tuli ainossa täyspitkässä aitavedossa, lähetyksestä maaliin asti. Ensimmäiselle aidalle sain hyvän vauhdin, ja toisella aidalla jo huomasin, että etujalan kengännauhat aukesivat. Seuraavalla aidanylityksellä yritin solmia niitä, mutta eihän siitä tullut mitään. Päätinpähän juosta kuitenkin matkan loppuun, onpahan juostu nuokin alusta loppuun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...