Fitness expo 2013 no show & kiekon tarkkuusheittoa

Olin jo erittäin lähellä lähteä tänään Fitness expoon, mutta sitten tulin onneksi järkiini. Siellä on talo täys ihmisiä, jotka ostavat prismasta vihreitä jauhopusseja useita vuodessa, ja lopun aikaa toivovat, ettei poliisi saa heitä kiinni. Jotain laitonta he ovat kuitenkin tehneet, ei vahvaksi voi tulla muuten. Hyvä pysyä pois sellaisista piireistä.

*Piiiip* "Nyt lopeta se hourailu ja ala hommiin..." *Plinggggg*

Kaurialan kenttä, Hämeenlinna

Tarkoitus oli todellakin lähteä, mutta sitten harkitsin vielä hetken. Matkaseura ei ollut innokas katsomaan kisoja, joten aika olisi vierähtänyt messualueella hengailuun ja tunnelman haisteluun. Jotain messutarjousjauhettakin oli tarkoitus ostaa, jos sellaista olisi löytynyt. Kun huomasin että sisäänpääsymaksu oli 10e+parkkimaksu, ja siihen päälle ajamiset tre-hlinna-lahti-takaisin, olisivat jauheet saaneet olla aivan perkuleen hyvässä alennuksessa. Otin siis puhelimen suureen kouraani, ja pirautin velipojalle: Jäädäänkö hämeenlinnaan ja ahdetaan maha täyteen burgereita? Vastaus oli tappavan tehokas Okei. Ravinne-esittelijöistä tutut Leader, Fast, Ftukku, Self ja SportLife eivät tällä kertaa saaneet lähtemään matkaan.

Hieno kaara ja jonku hyypiön hamppuvalo

Olen ollut kamalan syysväsymyksen kourissa, mutta ei se ole reenejä täysin estänyt. Vuosien saatossa yksi asia on tullut kultaakin kalliimmaksi, ja se on osaava varmistaja penkissä. Varmistamisen ei luulisi olevan mitään rakettitiedettä, mutta kummasti se näyttää tuottavan hankaluuksia ihmisille. Huono varmistaja joko vituttaa tai on vaarallinen, enkä tiedä kumpi noista on sitten lopulta parempi. Tarkoitus oli tehdä hyviä isoja ykkösiä penkistä, ja käskin ottaa tangon reilusti ylös jos se pysähtyy. PYSÄHTYY. Ei hidastu, saatana. 110 meni erittäin helposti, ja korotin seuraavaan viisi kiloa. Tanko lähtee rinnalta kovaa, ja kun se hidastui keskiasennossa hieman, niin kaveri veti tangon jo ylös. Vittu. Meni päivä pilalle.

Iltapalan puolikas

Pienikin kyykkääminen sotkee nähtävästi jalkojen hermotusta, ja niistä tulee hitaat pökkelöt. Tästä syystä tämän päivän reeni meni enemmänkin leikin ja laulun puolelle, mutta tuli sieltä jotain hyvääkin. Rikoin vähän rutiineita ja pakkasin heittokamat kohti Hämeenlinnan Kaurialan urheilukenttää. Kenttä oli aika nätti, mutta varustelussa hävisi Hervannan kotikentälle. Pökkelöjaloilla ei tehnyt kuularingissä mitään, joten vaihdoin melko nopeasti kiekkoringin puolelle, jossa varustuksesta johtuen 1kg sai kyytiä. Ylitin ensimmäistä kertaa 49m ja oikein 3 heiton voimin, 49.01m, 49.10m(*) & 49.70m.

49m tarkkuuskiekonheiton diplomi suoritettu!

Tuo keskimmäinen mitta on hieman epätarkka. Pidin nähkääs tuon 49.01m heiton merkkinä deodoranttisuihkepulloa. Seuraava heitto lähti nätisti asentoon, mutta lakipisteen jälkeen alkoi kaartaa vasemmalle. En pelännyt sen osuvan mittakelaan, se kun oli yli 50m kohdalla. Sen sijaan se kaartoi suoraan merkkipulloa päin, ja sinkosi sen muutaman metrin pomppuun kahdessa osassa. Luojan kiitos, en käytä enää kenkiäni merkkeinä.

Reenin minimimitta

Urheilukentälle menossa on se jännä puoli, että siellä vierähtää yleensä aikaa 2h+. Vähemmän takia ei oikein viitsi edes käynnistää polkupyörää, kun kassiin pakkaamisesta varustekopille menee vartti, ja paluumatkalla sama reissu kestää vielä minuutin pidempään, kun insinöörinkatu nousee ikävästi Duolta eteenpäin mentäessä. Vielä kun kentänhoitajien kanssa tulee juteltua yleensä viidesta minuutista puoleen tuntiin molemmissa päissä, niin johan sitä aikaa vierähtääkin.

1,5kg

Tänään tuli tehtyä lähes minimimittainen, kahden tunnin heittoreeni. Puoli tuntia lämpöä, paikaltaan nakkailuita, puolen vauhdin nakkailuita ja lopussa sitten ihan koko vauhdilla rykäisyitä. Täysvauhtisissa ajoin sisään eräältä armaalta lukijalta saatua tekniikkavinkkiä, eli liikkeen reilua laajentamista. Se toimi jo ensimmäisestä heitosta aika hyvin, kun kiihdytys- ja työntekomatkaa tuli reippaasti lisää verrattuna aikasempaan, erittäin suppeaan liikkeeseen. Kun rytinää ja vauhtia tuli kierroksiin lisää, niin tukijalka ei sitten taas pelannytkään, ja heitot olivat korkeudeltaan pääosin sinisen perhe-renaultin luokkaa.

Getting r d y

Tukijalan toiminta on vähän verrattavissa pomppulinnaan. Kun lihava lapsi hyppii värikkäässä kumilinnassa ylös alas, ovat rakenteet kovilla. Pompusta tullaan alas, painaudutaan, ja lähdetään lopulta taas ylöspäin. Jos linna hajoaa alta juuri silloin kuin pitäisi lähteä vauhdilla ylöspäin, niin itku ja parkuhan siitä syntyy. Samoin käy heittäjälle, jos juuri heiton hetkellä tuki maahan pettää, eikä voimaa saa välitettyä mihinkään suuntaan. Reeni meni läpi 1,5kg kiekolla, ja heitoista pääosa lähti muuten erittäin hyvin, mutta tukea ei saanut kunnolla alle, jolloin heitoista puuttui se viimeinen rähinä. Pelkällä vihaisella kädellä pisin kantoi 41.7m, joka on jo nyt kesän paras, mutta parannettavaa jäi rutkasti. Rähisin loppuun vielä huvikseni muutaman heiton kilolla, ja siinä meinasi itku tulla. Liike karkasi täysin kontrollista, ja tuloksena oli pystyyn nousseita killereitä, jotka upposivat noin 10cm nurmeen ja jäivät siihen. Yksi heitoista karkasi noin 5m sektorilinjasta ulkopuolelle, onneksi kukaan ei jäänyt alle...

Täällä taas! Hieronta on mukavaa

Jokasyksyiset pienet reissut ja syysflunssat on kärsitty, ja etiäppäin mennään! Olen nyt käynyt syksyn mittaan heironnassa kolmesti, 2x45min ja 1x30min. Ensimmäisellä kerralla (45min) vatkattiin läpi ojentajat, olkapäät ja tarkemmin yläselkä, ja seuraavana aamuna olo oli kyllä avonaisempi, ja olkapäiden liikkuvuus oli huomattavasti parempi. Seuraava aika oli pakon sanelemana puoli tuntia, ja tuo aika on kyllä aivan onneton. Olen huolella kerännyt jumia viimeiset vuodet, ja vaikka tuo hieroja teki työnsä kuinka hyvin, niin siinä ehdittiin käydä läpi pelkästään ojentajat. Saatesanat hierojalta olivat, ettei näin jumisia ojentajia ollut aiemmin osunut kohdalle. On kiva tietää olevansa jotain spesiaalia :)

Rantaravintola ja kaljakärryt

Ojentajahieroja trigger-pisteiden avaamisineen teki kyllä gutaa, poislähtiessä en tuntenut ojentajiani enää edes omikseni. Ne heiluivat valtoimenaan syystuulessa, kun taas muut lihakset olivat yhtä jäykkää kiveä. Viimeinen kerroista oli tänään, 45min runtelu rintalihaksille, ja nopeasti olkapäille siihen perään. Tällä kertaa murjoja antoi sellaiset saatesanat, että olisi _ehkä_ syytä varata yli tunnin aika, jos haluaa ehtiä hieroa enemmän kuin yhden lihasryhmän kunnolla. Tissit (omat) saivat sellaista kyytiä, että nyt kelpaa taas heittää virkein mielin!

Annokset jotka söin, vol 1.

Käytiin velipojan kanssa tarkistamaan Tallinnan, tuon maailman suurimman kaljakaupan nestemäistä tarjontaa mennäviikolla. Huoli ja murheet pois, tätä nestettä ei juotu, vaan sen toivottiin olevan mikrolämmintä, ja peittävän koko vartalon. Kalev Spa osoittautui hieman pettymykseksi, sillä +35°C altaaseenoli saatu vain max 32° vettä, ja kylmäallaskaan ei ollut Suomen järviä viileämpi. Joka tapauksessa nyt on puolivahingossa tullut ainakin levättyä ja rentouduttua, alkaa olla kroppa siinä kunnossa että syksyn reenikausikin saa jo alkaa! Sitä ennen on luvassa vielä muutamia maittavia heittotuloksia...

Olen pienessä mielessäni pyöritellyt "Annokset jotka söin" -haastetta. Nykymaailman blogien ruokakuvat alkavat toistaa pahasti itseään...

Tapa kuluttaa kesäpäivä

Kun on kaunis ja lämmin kesä-/syys-/iltapäivä, niin ihmiset rentoutuvat tavalla tai toisella. Toiset kipittävät rannalle hankkimaan väriä suomalaiseen albiinoihoon, eräät taas suuntaavat lähijuottolan terassille nauttimaan viileitä, alkoholipitoisia juomia. Näin tekevät siis useimmat normaalit ihmiset. Itse on tapana ottaa kassi olalle, ja lähteä urheilukentän suuntaan heittämään yhtä sun toista. Näin kävi tänään, olihan kaunis ja lämmin viileä syksyinen kesäiltapäivä.

Sain lahjan. Nyt eivät rouppinkit mene vahingossa vääriin suihin.

Edellisen päivityksen jälkeen reenitpäivät ovat menneet lepo-heitto-puntti-lepo-heitto, jotka ovat olleet menestykseltään melko vaihtelevia. Tänään piti olla vuorossa kiekkoa ja kuulaa, mutta kentän ylikapellimestarit sanoivat, että ruoholle ei ole tänään asiaa, niin tiputettiin tuo kiekko sitten pois. Alkulämmittelyn päätteeksi otin tällä kertaa maltillisen määrän kuulanheittoja. Olen saanut hilattua 4kg JVEn tulostasoa aika hyvin jo eteenpäin, kun viikon aikana paras tulos on parantunut kolmesti, yhteensä 38cm lukemiin 18.32m. Tämä on suhteellisen outoa siksi, että olin juuri toissapäivänä tehnyt puntilla rankat sarjat pohkeille, yläselälle sekä rinnalle, eli jumia löytyy, toisin kuin nopeutta. Vielä.

Aiempien Fastin rannesiteiden laatu oli paskaa, jos nämä olisivat paremmat

Fysiikan suhteen on toiminut melko hyvin vaihtelu kevyen välineen, painavan välineen ja puntin vuorottelulla. Kuten suunniteltua, kyykyistä ja maveista olen pysynyt poissa, jalat ovat muutenkin rasituksessa aivan tarpeeksi. Jos nopeus alkaa kropasta syystä tai toisesta hävitä, sitten rytmiä luultavasti hieman löysennetään, muuten jatketaan samalla volyymilla tahkoamista ainakin pari viikkoa.

Tänään mm. tämmöstä

Olen saanut kuulan tekniikkaan parhaan tuntuman nyt niin, että teen alkuun sopivan määrän vauhdittomia työntöjä, ja aloitan vauhdin kanssa vasta, kun ne lentävät tarpeeksi pitkälle = teknisesti hyvin. Näin tulee väkisinkin tehtyä työ ensin jaloilla ja kropalla, ja käsi lähtee vasta aivan viimeisenä eteenpäin, voimarunttauksella tuloksesta katoaa heti reilusti yli metri. Otin tänään mittaakin ylös noista, joista mukavimpana 5kg 14,08m. Jokamiehen seiskan lähestyessä olen laittanut vielä pykälän verran panostusta siihen, että saadaan työntö pysymään varmasti ringin sisäpuolella. Se on tarkoittanut aina vain enemmän panostusta siihen, että tekniikka ja liikejärjestys pidetään hallinnassa, eikä lähdetä ryntäämään heittosektoria kohti käsi edellä, kuten teräsmies varmasti tekisi. Kun työntö lähtii tukevasti kahdelta jalalta, niin kaari on heti pidempi ja mies pysyy lankun takana. Viime vuoden noteeraus on 16,50m, ja olen kyllä erittäin pettynyt, jos tänä vuonna Kyötikkälässä ei olla vähintään seuraavalla metriluvulla.

Ps. Tervetuloa Marilii ja Suvi, oon kylläkin nykyään melko lusmuileva bloginpitäjä :/

Volyymin jälkeen terävämpää

Lauantaiaamuisin on tullut vedettyä kavereiden kera reeniä jokamiehen seiskaa varten, ja jos viikko sitten kerta oli pieni floppi korkeushypyn ja pituuden kera, niin tämä lauantai meni sitten erittäin hyvin. Viikko sitten alkanut polven seudun kireys on lähtenyt foam rollerilla ja kipugeeleillä lähes kokonaan, ja tällä kertaa oli vuorossa aitajuoksun kokeilu ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Viime vuonna se ei lähtenyt toimimaan ollenkaan, vaan aitavälit osuivat johonkin 3,5 ja 4,5 askeleen välille, kun optimaalinen olisi 3 + aidan ylitys. Koordinaatio ei aiemmin mahdollistanut aidan ylitystä vasen jalka edellä, eli todellakin oltiin ongelmissa.

Esimerkillinen alastulo viime kesältä

Kokeilu tehtiin piikkareilla, jotka on tehty matkoille 800m+. Vasen lonkka on sen verran kireä, että takajalka tulee täysin kropan alta aidan ylityksessä, ja tällä tekniikalla vauhti riitti juuri vetämään aitavälit 3 askeleella. Seuraavaksi pitää kokeilla vielä pikakengillä, joilla vauhti riittäisi varmasti, jos mies pysyy pystyssä. Täysin jäykät pohjat ja korkea päkiäkulma yhdistettynä tähän kroppaan ja aitoihin kuulostaa siltä, että siinä saattaa tapahtua ihan mitä tahansa. Nyt hieman hitaammilla vedoilla aidan ylitys onnistui jotenkin mystisesti molemmin päin, mistä olin todella yllättynyt. Viime vuonna väärän jalan tullessa aidalle löin vain liinat kiinni, minkä takia aitominen oli katastrofaalista.

Mä sain uuden kaverin vuodenvaihteessa

Pikajuoksu repii jalkoja ja keskikroppaa aivan eri tavalla kuin puntti, ja sen myös tunsi tänään aamulla. Töllötin aamulähetyksen Moskovan kisoista, ja lähdin sen jälkeen Hervannan kentän suuntaan ja totesin, että en kyllä ymmärrä keskimääräistä ihmistä ollenkaan. Kun pihalla on +18­°C, kylmä tuuli ja pilvistä, niin miten sinne lähdetään hengailemaan t-paidalla ja shortseilla? Rohkeimmilla oli vielä kalju. Itsellä oli alakerrassa trikoiden päällä tuulihousut, yläkerrassa t-paita, pitkähihainen tekninen paita, verkkatakki, tuulenpitävä liivi ja tukka. Tiukempiin heittoihin lähtivät tuulihousut, takki ja liivi pois, mutta ei herranjumala enempää! Viileät kelit ovat mahtavia, kun saa pukea sopivasti päälle eikä tarvi potea tuskaista kuumuutta.

Tälläsen ostan muksuilleni, kun sellasia tulee

Viime kerran maratonreeni ajoi asiansa, sillä nyt muutama asia kuulassa loksahti kohdalleen kun niitä oikein mielessään tahkosi. Työntöjä tuli tänään hieman alle kymmenen, mutta ne olivat kaikki toinen toistaan parempia. Nyt siinä kävi vihdoin ja viimein se, että lantio löi eteen ennen yläkroppaa ja kättä, ja kaariin tuli heti pituutta lähes metri lisää, 6kg ensimmäisen kerran yli 14m, 18 sentin verran. Löin alapuoliseen videokoosteeseen myös muutaman kiekkokaaren, joissa on paljon hyvää, mutta tuo käden hitaus vielä vähän harmittaa.

Volyymireeniä

Tämän piti olla yleisurheilun kuukausi, ja tottavie se on ollut sitä! Yhdeksästä päivästä kolmena olen malttanut pysyä pois kentältä, 6,5 reeniä ja yhteensä 14 tuntia on aika hyvä saldo tähän mennessä. Toissapäivänä tein 70 heiton reenin 4kg kuulalla, 34 heittoa pään yli taakse, 18 jalkojen välistä eteen ja vielä 11 pään yli eteen. Pyt alkoi reenin viimeisten 15 heiton aikana jo kulkea, yli 20m lukemia tuli kokonaisuudessaan lähes 10kpl, parhaimmillaan 20,75m. JVE-ennätys parani 19cm lukemiin 18,13m, ja myös tuo säälittävä PYE kolme senttiä lukemiin 12,60m. Yhden heittokerran yhteistulosennätys kirjoitetaan nyt 51,48m, ja loppukuussa on varmasti lisää tulossa kun jalat tulevat vähän nopeammaksi.

Näin asuntomessuilla

Eilinen meni hieronnassa, ja tänään sitten pääsin jo lähes tuolle mörkömäiselle 100 heiton reenin rajalle, mutten aivan. Voimat loppuivat sen verran totaalisesti, etten nähnyt mitään järkeä venyttää kolmesta tunnista pidemmälle, jokainen heitto on kuitenkin äärimmäinen ponnistus. Työntöjä tuohon kertaan kertyi 42, ja heittoja 53, yhteensä 95 rykäisyä. Tarkoitus on tehdä tämän tyyppisiä reenejä niin paljon kuin nivelet antavat myöten ainakin tämä kuu loppuun asti. En välillä meinaa oikein itsekään uskoa sitä, mutta on ihan tyypillistä että heitän koko setin pisimmän kaaren heitolla nro. 67 tai vaikka 73. Tuossa on se syy miksi uskallan vetää nämä setit näin pitkinä. Jos potku olisi poissa jo 20 jälkeen, niin turhapa noita olisi siitä pidemmiksi venyttää.

Seuraavan viikon reenejä värittääkin sitten mukavasti Moskovassa pidettävät yleisurheilun MM-kisat, jossa tulee täyttä tavaraa telkkarin täydelä aamuvarhaisesta iltamyöhään asti. Huomenna klo 8:30 alkavat lähetykset naisten kiekonheiton karsinnalla, ja hieman ennen aamukymmentä heittää karsinnassa ikioma suosikkini Nadine Müller <3 Toivotaan parasta.

Ollut henkistä ylä- ja alamäkeä

Tässä on viimeinen viikko vietetty vähän vaihtelevissa tunnelmissa. Jo noin neljä kesää sitten oivalsin viimeistään sen, että olen täysiverinen viileiden kesien mies. Kesäkuun alusta marraskuun loppuun saisi olla koko ajan sellainen alkusyksyinen keli. Puskat olisivat täynnä toinen toistaan herkullisimpia marjoja, puut olisi vallannut kaunis ruska, koulujen alkuun olisi koko ajan vielä viikko, ja sisällä ei olisi jatkuvasti yli 26 astetta lämmintä. Mä en vaan jumankauta saa nukuttua hyvin tämmösessä pätsissä! Hervannan aurinko paahtaa tähän eteläpuolen kämppään niin tehokkaasti, ettei tämä vain suostu viilenemään...

Kävin Vladimirin, Vlodomyrin ja Volodmarin kanssa reenaamassa

Reeni ei myöskään kulje näillä keleillä mitenkään erikoisesti, vaan olo on jatkuvasti sellainen kuuman veltto, vähän kuin ylikeitetyllä spagetilla. Taistelin tässä henkistä vuoristorataa pitkin jo monenlaista, olen valmis hautaamaan koko MPM:n ja unohtamaan reenitavoitteetkin, mutta pienen mietintätuokion jälkeen ajattelin tehdä päinvastoin. Väsyneenä ja huonosti ravittuna sitä yleensä tuppaa tekemään päätöksiä, joita hiemankin paremman hetken tullen alkaa välittämästi katumaan. Tänään lähetin loputkin pahan mielen rippeet 3,5h heittoreenillä, jossa 2 ensimmäistä meni keihään kanssa, ja puolitoista viimeistä extempore kuulan kanssa. Keihästä tuli heittoja yhteensä yli 40, saattaapi särkeä huomenna johonkin... Ikävä kyllä pelkkä ristiaskelvauhti tuo yhtä hyvän tuloksen kuin vauhtijuoksulla, mutta onpahan viime vuotta paremmat pohjat ainakin jokamiehen seiskaan.

Kuulassa on alkanut palaset loksahdella paikalleen yksi kerrallaan, ja muutamia hyviä työntöjä on mahtunut jo sekaan. Työntöreeneissä tulee seinä aika nopeasti ja yllättäen vielä vastaan, mutta noin 20-30 työntöä on saanut tähän mennessä tehtyä hyvin. Välillä tulee uskomaton flow, ja sitten yhtäkkiä kaikki menee päin hanuria. Sen huomaa jo työntöön keskittyessä, jos ajatus harhailee. Tänään sarja oli melko tasaisen hyvä, ja yksi vähän pidempikin sinne mahtui jo mukaan, mutta hampaankoloon jäi sopivasti vieläkin.

Kevyempiä kaaria Nokialla

Niin se Arsikin totesi kerran, että parhaimmillaan tuo kuulantyöntö on aivan mahtava laji, mutta sitten kun se ei toimi niin tekee mieli lopettaa koko homma. Homma on niin ajotuksesta ja terävyydestä kiinni. Mutta sitten kun saa ajotukseen nivottua alun liukuvaiheen, jalkojen maahantuonti, lantionkierto, yläkropan kierto, tukijalka ja lopulta kädellä tuuppaus, ihan viimeisenä vielä ranteella tökkäys. Mutta jos käsi lähtee liikkeelle hiemankaan ennen lantiota, niin ärräpäät lentelee...