MC Rollaattorin tahtiin

Tiesin kyllä, että mun työpanokseni on firmalle kuin firmalle kullan arvoinen, mutta hieman kuitenkin yllätti, että se auttoi naapuritontin laitosta saamaan 1,1 miljardin investoinnin vain 3kk työskentelyllä. Jos siis juuri sinun firmallasi on tarve menestyä tulevaisuudessa, niin ottakaahan yhteyttä keskimuhkean rahatukun kera, niin katsotaan kuinka paljon pystyn auttamaan.  Sitä odotellessa jumppailen, kunhan väsy hieman vähenee. Kevät on mennyt aika vauhdilla, ja kohta ollaan jo shortsikeleissä. Tänään tein taas reilun parin tunnin heittoreenin, ja viimeisessä heitossa jalassa olivat pelkät trikoot. Se oli jo puolittainen kesän aloitus, muut heitot menivät kaksilla pitkillä housuilla ja pipa tiukasti syvälle päähän vedettynä. Katsokaahan muuten  alta tuo viime kerran korkeuspomppu!

Tuo viimeksi kerrottu jalka- ja pomppureeni oli lopulta katastrofi. Olen nähtävästi aivan liian vanha tekemään kyykyt ja vedot samana päivänä, sillä jumi tuli hyvin sitkeäksi kaveriksi. Kävin tuossa välipäivinä kokeilemassa hieman kuulanheittoja jo, mutta takareidet meinasivat revetä pienestäkin ponnistuksesta. Karua tämä vanhuus. Pitänee ostaa kävelykeppi jo pian, ihan varmuuden vuoksi. On sitten valmiina. Senioritaloon pääsemisessä taitaa olla kankeat ikärajat, eikä oteta huomioon esimerkiksi sitä, ettei nuorukainenkaan välttämättä saa solmittua kengännauhojaan itse. Se on muuten jännä homma, kun vetää reenikengät jalkaan niin yleensä puolet vaivoista häviää. Jalkareenin jälkeisenä päivänä tein aamulla kevyen pk-hölkkäilyn, ja päivällä vielä tennistä siihen perään. Hallille mennessä liikuin suluvasti MC Rollaattorin jäsenten tahtiin, mutta kentällä koko asiasta ei ollut muistoakaan.

Penkki ei todellakaan kulje, mutta heitto kulkee vähän, mistä todisteita ylhäällä. Tänään kiekkoringissä mukana olivat 1,5 kg ja 2 kg, joista jälkimmäistä sain ihan hyvin jo ajettua sisään. Pienempi taas otti sopivan askeleen eteenpäin edellisestä kerrasta. Paikaltaan 37,7 m ja puolikkaalla vauhdilla 40 m. Nuo vauhdikkaat alkoivat karata aivan surkeiksi väsymisen myötä, kun tasapaino ei pysynyt yhtään eikä tukijalka antanut yhtään vastapainetta, mitä vasten heittää.  Parhailla tehoilla lähteneet heitot lähtivät noin 45° sivuttaiskulmassa, eli lensivät hirveässä kaaressa ja tulivat killereinä alas. Ikävä kyllä kentällä ollut lokki ei ollut kertaakaan kohdalla, siinä olisi ollut huikea pisimmän heiton merkki!

Lihavien poikien kärkitulos

Eilen oli hieno päivä. Kävin tekemässä koulun puntilla tasajalka-korkeushypyn lihavien poikien kärkituloksen. Aiemmin yli 100kg sarjassa oli kovimpana nähtävästi 115 cm, ja päätin nokittaa tuota yhdellä lukemaan 116 cm (113 kg). Toivottavasti joku lähtee kisaamaan mukaan, niin tulee lisämotivaatiota nostaa tulosta. Ehkä 120 hyvällä hypyllä voisi mennä, mutta kaikkien osallistujien kärkitulos on vähintään 126, sinne asti on aika pitkä matka. Reilut kymmenkunta tuollaista hyppyä oli hyvä alustus myös kyykkyreeneihin. Suosittelen, pitää vetreänä!

Melko karu kohtalo

Sain viikkoon myös vihdoin neljä hyvää punttireeniä alle, aivan mahtavaa. Tauon ja räpellysten jälkeinen alkukankeus näkyi eniten mavessa ja etukuukussä, joissa molemmissa loppui yläselästä pito aivan ennen aikojaan. Etukyykyssä sarja jäi kesken tuon kanssa, ja mavessakin joutui vetämään hieman jarrua, kun pito ei yksinkertaisesti vain pysynyt. Tuon parantamiseksi tein muutamat soutuliikkeet ja pystypunnerrukset stabiloimaan yläselkää, ja seuraavissa reeneissä ongelma oli jo lähes täysin poissa. Viimeisin etukyykkyreeni oli 100kg x 4+4+4+6 (vika vyöllä), jossa viimeisen perään olen kirjoittanut että olisi mennyt 8-10. Jalat jaksavat, mutta keskikroppa sakkaa vielä hieman. Uuden ruudin hakeminen jalkoihin on nyt erittäin ajankohtaista, sillä pääsiäislämpötilat mahdollistavat myös kuulan työntämisen ulkona!

OSM 2014

Hajoitin myös perkule parhaan juomapulloni. Iso smartshake on osoittautunut erittäin toimivaksi, ja sitten perkule pudotin sen. Pullo tärähti lattialle, eikä siinä näkynyt sen suurempia. Istuin maahan, avasin korkin ja sillä samalla hetkellä puolet vedestä tippuu pohjan halkeamasta syliin, ja toinen puoli lattialle. Ei muuta kuin ylpeänä harmaiden kolitsien etupuoli umpimärkänä hakemaan paperia, ja vetämään vatsalihasreeni loppuun asti. Kerrankos sitä nyt sählää.

Paras heitto ikinä

Alkuviikon saldona 2 heittoreeniä, yksi puntti ja lepopäivä jonka työpäivä vaihtui kaksitoistatuntiseksi. Onneksi ylemmillä toimihenkilöillä ei tunneta sellaista asiaa kuin ylityöt, vaan palkka tulee tunti tunnista, eikä aina edes jokaisesta tunnista. Maanantaina kaivoin illalla kaivoin kuitenkin kiekot vaatehuoneesta, ja kävin tekemässä 36 heiton reenin, 16 paikaltaan ja 20 puolikkaalla vauhdilla. Vauhdittomat alkavat jo lentää ihan kivasti, vaikka 2kg vauhdittomaan ei vieläkään löydy voimaa tarpeeksi. Aika lähellä kuitenkin ollaan jo. Sen sijaan 1,5kg ja 1kg lensivät.

Maanantain reenissä tuli ihan hyviä, muttei mitään rajattoman komeaa. Parhaiden lukemat paikaltaan 1 kg 38 m ja 1,5 kg 33 m. Tiistaina työmaalla meni, sanotaanko että hermot, niin lähdin purkamaan tuota sitten uudestaan heittämään, vaikka tarkoitus oli aluksi mennä puntille. Onneksi en mennyt. Kämpän viereisellä kentällä olivat ihmiset juoksuttamassa koiriaan merkkikartoiden ympäri, ja olin erittäin lähellä käydä räjäyttämässä koko porukan, mutta maltoin mieleni ja lähdin toiselle kentälle heittämään. Ja se kannatti! Nyt tuli monta hyvää paikaltaan 1,5 kg, pisimmillään 36-37m eli 4m lisää edelliseen! Kilon kiekolla sitten tärähti paras heitto mitä olen ikinä tehnyt, paikaltaan 45 m eli 7 m lisää edelliseen päivään!  Tuon lisäksi tippui monta 40 – 42 m välille, mutta tuo pisin potku veti kyllä suuresti hymyn huulille.

Modernit mittalaitteet

Seuraava etappi on hilata 1,5 kg heittojen pituus paikaltaan lähelle 40, ja saada puolikas vauhti toimimaan samassa yhteydessä. Kun tuo on täysi, niin 2 kg pitäisi lentää myös reilusti kolmosella alkavalle paikaltaan, ja silloin siinä heittämisessä on järki. Jotta 2 kg lentää, niin puntilla pitää käydä, ja minähän kävin. Otin pitkästä aikaa kunnon penkki-kyykkyreenin, ja tauko tuntui. Sotilaspenkki stopilla 90 kg oli jo yllättävän kova pala, tein kolmosia mutta nelonen olisi kyllä tullut. Aikamoinen palautus maan pinnalle, kun alkuvuodesta 1x115 kg meni stoppaamalla hyvin.

4 x 200 km vetoja

Viikonloppuna pirkkahalli oli täynnä metwurstia hevosia, niin piti käydä jo perjantaina illalla nopeasti tekemässä pieni jumppa. Tulihan siellä käytyä, mutta takaisin lähdettiin aikamoisten ärräpäiden kanssa. Tämän viikon ajosaldo oli vain 4 x 200 km, hieman liikaa vieläkin. Verkkasin ja työntelin jonkun verran, mutta jalat jatkoivat puupökkelöinä oloa. Kaveriki tuossa totesi, että vaikka ikää on 25 niin kaikesta matkaamisesta johtuen saa aina nousta sängystä selän kolotusten kera. Itseäni ei onneksi kolota vielä, jumittaa vain.

Oli itkupotkufiilis

Lauantaiaamuna sitten ajattelin tarttua asiaan kunnolla, ja kyykkäilin hieman. 5x5 ensimmäisenä jalkareeninä noin kahteen kuukauteen oli aika suolainen, ja keskikropan voimat ovat ainakin kaiken istumisen seurauksena kadonneet täysin. Reidet kyllä nostivat rautaa, mutta rajattoman huonolla hermotuksella. Salille on tullut aivan loistavana lisäyksenä teline, jonka päälle voi hyppiä tasajalkaa. Mitä ilmeisemmin olen alle 95 kg painossa saanut hypättyä 118 cm korkealle tasolle, ja aloitin nyt varovasti metrin korkeudelta. Tuossa ei ollut mitään ongelmia, ja 105 meni myös helposti kolmen sarjoissa. Kaveri sanoi, että 5-10 cm oli vielä varaakin helposti lisätä korkeutta. Jos nyt 110 on siis selvää kauraa 110kg painossa, niin eivät asiat niin huonosti ole kuin olen pelännyt. Nyt kuitenkin on vielä aika ottaa reippaampi reenijakso päälle, jolloin viikossa mielellään heitetään kahdesti ja puntataan muutama kerta.

Hätänen näpsy kyliltä, hemmetin auto oli tiellä

Mutta paino! Vaikka oksennustaudin jälkeen olen jo melkein viikon päivät saanut syötyäkin, paino on pysynyt 110 kilossa! Se on noin 5kg alaspäin huipputuloksesta, ja vatsarasvasta on huomattavasti vaikea ottaa enää tukevaa isällistä otetta.

Seikkailu Keski-Suomessa

Tänään oli jo päivällä niin kova vauhti, että ajattelin lähteä samaa hyvää fiilistä pitämään kaupungille. Vastaanotto oli kuitenkin aika kylmä, enkä tiedä mistä tuo johtui. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että alku uudella seudulla voi olla hieman vaikea, ja pitää vain jatkaa sinnikkäästi yrittämistä, kyllä jossain vaiheessa jokaisella tärppää. Olin pistänyt kaikki parhaat vaatteet kuitenkin päälle, mutta sehän ei ketään kiinnostanut. Tänään ei kuitenkaan tärpännyt. Hirveästi kuului valitusta liian pienistä koosta, mutta sille ei saa tehtyä mitään ellei omista valtavaa rahasummaa. Kun olin kuitenkin kerran reissuun lähtenyt, niin yritin sinnikkäästi. Yksi ihan nätti oli melko lähellä, mutta ei aivan kuitenkaan natsannut. Erään toisen kanssa kävi niin, että kaikki tuntui synkkaavan ja olevan kohdallaan, mutta se oli aivan liian lyhyt, sen näki jo kaukaa. Liian lyhyistä ei vain ole mitään iloa. Olo ei ollut hirveän motivoitunut, kun kropassa olivat jäykkiä ne paikat, joiden olisi pitänyt olla notkeat, ja taas aivan löysiä ne, joiden olisi pitänyt olla jännittyneinä. Onneksi aina taitavalla kädellä voi pelastaa tämmöiset pienet murheet.

Näin

Suomennetaan hieman. Työpäivä meni matkatessa, 450km niin kovaa kuin rellu vain kulki. Päätin kuitenkin lähteä kiekkohäkkiin tekemään ensimmäiset ulkoheitot, aurinko paistoi mutta lämpömittari oli tukevasti yhden asteen plussan puolella. Kelpaa mulle. Vedin todellakin kaikki vaatteet päälle, ylikerrassa oli neljä kerrosta eikä kylmä päässyt tulemaan. Pettymys noin 10km päässä olevalle heittohäkille päästessä oli rajaton, kun rinki oli aivan liian pieni, moukaririnki eikä kiekkorinki. Saakelin saakeli, samalla rahalla olisi tehnyt isomman mistä voisi heittää molempia. Päätin kuitenkin heitellä siitä, kerran kun paikanpäälle tultiin. Heittoja tuli semmoinen 20 – 30 kpl, joista aivan pari tuntui ihan kelvollisilta, ja muut olivat sitten aikamoista läiskimistä. Liian pienessä ringissä on kuitenkin lähes mahdoton saada mitään fiksua aikaan. Kaikesta istumisesta johtuen kropan kierto tuntui mahdottomalta, ja yläkroppa oli erittäin vetelä. Sen verran bluffasin tuolla ylhäällä, ettei käsi ollut taitava eikä vireessä.