Ammattiurheilijoiden seassa

Nyt voidaan iloisesti todeta, että jaloissa on potkua enemmän kuin ikinä! Valitettavasti se ei vain kanna viittä askelta pidemmälle, kuten lentävän 20m juoksun ajanotto osoitti. Mutta joskus se 5 askelta riittää, ja tänään oli semmonen päivä! Pirkkahallissa vierähti reippaat 2 tuntia, ja sekaan mahtui yhtä sun toista, mutta lopputuloksena on ultimaalinen selkäjumi. Mutta ongelmathan häviää syömällä ja juomalla, niin ei murehdita niistä!

Jaloissa ilmeisestikin on ruutia, sillä niin vauhdittomista pituushypyssä, 3- & 5-loikassa tuli ennätysparannusta yhteensä 33 senttiä! Paikaltaan tasajalkapompussa 3 metrin raja jäi sentin päähän, 9 sentin parannus oli lähes päätähuimaava! 3-loikassa 799cm ennätys vaihtui lukemiin 814, ja 5-loikassa jäätiin 9cm parannuksella lukemiin 13.97. Sitten ongelmaksi jää vain miettiä, että miten näitä ominaisuuksia saisi siirrettyä juoksunopeuteen ja heittolajeihin. Jos joku tietää miten, palkkaan mielusti konsultin.

Youtube ei ole yhteistyökykyinen, video seuraavaan postiin toivottavasti...

Ja miestä riepoo se, että reenilaukun vetoketju irvistää molemmista päistä. Odotan sitä hetkeä, kun se kesken pyöräilyn se hajoaa lopullisesti, ja saan Hannu&Kerttu-tyyliin palata salille asti kalsareita ja likaisia sukkia pitkin matkaa poimien. Kävin jo ylikansallisessa urheiluliikkeessä fiilistelemässä uusia laukkuja, mutta matkaan tarttuikin lopulta tämmöset!

On siis melkonen luotto, että lunta saadaan tänä talvena!

Uudenvuodenlupaus: Ensi vuonna en hengästy syödessä

Talvikauden ensimmäinen Pirkkahallireissu takana, ja reidethän siellä paukku. En tiedä kenen kaikkien reidet, mutta ainakin omat, niin edestä, takaa kuin sisältäkin.

Ohjelmassa oli mm. lentävä 20m, testihyppyjä, kuulanheittoa ja bodailua. Tuli kuitenkin todistettua, että aina ei voi onnistua. Oli ihmeen paljon väkeä liikkeellä tapaninpäivänäkin, mutta sekaan mahtui kuitenkin hyvin, ja ajanottolaitteetkin oli vapaana tuota 20m pyrähdystä varten. Otin 5 vedosta ajat, ja aika oli tutusti siellä 2,4s tienoilla. Pitäis varmaan tulkita tää niin, että parantunut kyykkytulos on kompensoinut painonnousua, kun kiloja on arviolta 12 enemmän kuin viimeksi näitä juostessa. Pakko todeta, että juoksemaan oppii vain juoksemalla, sillä vaikka jalat pyöri kropan alla Looney Tunes -tyyliin, niin ei se helppoa ollut. Rentoudesta tai rullaavuudesta ei ollut tietoa, ja näillä kokemuksilla välitavoitteeksi voisi ottaa 2,35 rikkomisen keväämmällä. Ennätysten kirja näyttää 200m Personal Bestiksi 27,1s, joka olisi kiva tiputtaa ens kesänä ainakin edelliselle sekuntille. Ilmeisesti pitäis kuntosalilla nöyrtyä ja siirtyä siihen naisten reidenvemputuslaitteeseen, kun sisäreidet tuntuvat olevan heikoimmat lenkit jaloissa tällä hetkellä. Oikea sisäreisi ei sanonut poks, mutta kiristi niin ettei hyppimään pystynyt, ja nyt on kyllä jumi joka puolella jalkoja. Ei siis hypitty.

Lämmitellessä meinasin pyöräyttää nilkkani kuulaa heittäessä, mutta ilmeisesti tilille ylimäärin kertynyt hyvä karma pelasti mut, ja kenkä pyörähti tukevasti pohjalleen, eikä reunan kautta yli. Tuosta olis voinut pelästyä, mutta jatkoin heittelyä ja ensimmäistä kertaa kokeilin 7,26kg kuulalla PYTtiä, ja noin 15m kaaria tuli! Se on erittäinkin hyvä alku, kun pelkäsin lähinnä selän katkeavan. Tuloksia mahdollisesti otetaan ylös torstaina. Ja omia ennätyksiä tuli vielä lisää! Pullover on tehny tehtävänsä, ja paras mitattu 4kg PYE oli 12,38m. Viime kesänä tuli 1 heitto yli 12m, ja sekin oli silloin huippuonnistuminen, eli ei syksyn työ ihan hukkaan ole mennyt!. Olin kuulan laskeutumispaikasta hieman eri mieltä Lapa©n kanssa, mutta menkööt, parannetaan sitten ens kerralla lisää.

Joulupukkiekstraa tehtäessä hallissa oli paikalla mm. maajoukkueurheilijat Lotta ja Tanja. En tiedä pistivätkö naamoja mieleen, mutta ehkä hieman nolotti mennä paikanpäälle ihan oikeasti urheilemaan. Joskus täytyy kuitenkin olla valmis nolaamaan itsensä

Onnellisen joulun salaisuus

Nauttikaa ihmiset joulusta niin hyvin kuin vain pystytte! Ei niin paljon kuin pystytte, vaan niin hyvin kuin pystytte. Sen sijaan että haalitte ja ahnehditte kaikkea mahdollisimman paljon, pysähtykää ja katselkaa läheistenne kanssa kuinka hieno joulukuusi osaa olla. Ja sen jälkeen sanokaa jotain mukavaa toisillenne mitä oikeasti tarkoitatte.

Tehkää näitä myös näinä vuoden 360 muunakin päivänä, sillä oikeasti ehditte pysähtyä ja kuunnella lähimmäistänne. Eivät he kaipaa älypuhelimia, tietokonepelejä tai rahakasoja. Uusia sukkia ja alusvaatteita kylläkin. Myös muulloin kuin jouluna saa ja kuuluu syödä hyvin! Jos ei osaa arvostaa aitoa ruokaa, silloin on elämässä asiat liian hyvin.

Ja sitten vielä vihoviimeinen vetoomus, hyvät ihmiset. Mikäli haluatte aloittaa urheilullisen elämän, myös jatkakaa sitä sitkeästi. Se palkitsee itseänne ja minua, sillä näin ehkä perustetaan uusia kuntokeskuksia, ettei vanhoihin tule älyttömiä ruuhkia vain tammikuuksi.


Mutta ennen kaikkea, hyvää joulua!
Tehkää siitä juuri sellainen kuin haluatte!

Toivottavasti tätä ei tulkita vihapuheeksi goji-marjojen syöjiä kohtaan

Joulu! Jos joku väittää, että ei ole mahdollista joulun aikana syödä 50 joulutorttua, niin väittää ihan jotain muuta. Tähän mitenkään liittymätön suru-uutinen on se, että mun reidet on turvonnut niin, että joudun uusimaan shortsivarastoa pian reilulla kädellä. Tai sitten voisi syödä vähemmän, mutta se vasta tylsää olisi.

MPM Täyttää juurikohta vuoden, ja onhan tässä välissä yhtä ja toistakin tapahtunut. Viimeisimpiä ja merkittävimpiä on se, että 85kg rinnalleveto on tosiasia! Mutta mitä sitä ennen? En vuoden aikana kokenut yhtäkkistä valaistumista, voittanut lotossa, saanut vatsalihaksia näkyviin tai hylännyt kaikkea ja aloittanut downshiftaamista. Sen sijaan tajusin, että kiirehtimisessä, järjettömässä hifistelyssä pikkuasioiden suhteen, nälässä tai yleisessä hölmöilyssä ei ole sen suurempaa järkeä. Lätkästäänpä tiskiin esimerkit.

• Kiirehtiminen. Myöskään tätä tajutakseen ei tarvitse olla diplomi-insinööri. Tee kunnolla ne asiat mitä teet, ilman turhaa häsläystä. Jos reenaat "kovaa" tai kovaa, muista levätä joka tapauksessa, vaikka siitä on niin helppo luistaa.
• Tuo hifistely, erityisesti ruuan suhteen. Maailmassa pitäis tapahtua jotain mullistavaa, että paskamedia vois jauhaa jostain muusta kuin karppaamisesta. Justiin luin BODY-lehdestä (ei mene paskamedia-lokeroon tämä tosin...), että maltodekstriini on palautumisjuomien huonoin mahdollinen hiilihydraatti, sillä se sakeuttaa punasoluja tai jotain yhtä mystistä. Tämän lisäksi muovipulloista pelätään liukenevan estrogeeniä juomaan. Tukehtukaa goji-marjoihinne tai herätkää nyt tähän todellisuuteen hei :D
• Nälkä ei ole tehnyt minulle mitään hyvää vuoden aikana. Vihaan sitä.
• Eipä siinä yleisessä hölmöilyssä mitään järkeä ole, mutta luulen ettei viime postin video jäänyt viimeiseksi laatuaan.

Rakas Tamppi. Katon korkeudeksi arvioin 9,33m. Sinne ei 5kg pallo yllä.

Muutama satunnainen kuuluminen ennen jouluvapaita: Koululle on hommattu 5kg kuntopallo, ja tein tänään ekaa kertaa hang snatchia! Ja kun koulun palloilusali on ollut tyhjä, olen ottanut tilaa haltuun ja maistellut että miltä se kiekonheitto mahtaisi tuntua, kun viime kesänä se oli niin hauskaa. Kiekon virkaa tosin ajoi pallo, koska lattian rikkominen ei ilmeisesti ole suotavaa. Siitä tuli mieleen että käykäähän vierailemassa Sampon ja Sannan sivuilla, ja jos olette rikkaita, jättäkää muutama kolikko oikeille kotimaan lahjakkuuksille!

Kun joulupukki ei halunnut olla enää läski

Joulu lähestyy, ja myös itse Joulupukki on nähty kuntoilemassa Tampereen suunnalla, tässä todisteita! Katsohan myös jouluinen videotervehdys!

Tolkuton hauis

Hyvä syy olla ylpeä siitä, että on Suomesta!

JOULULOMA! 24 päivää ilman pienentäkään ajatusta sille, että "Ruotsia tekniikan opiskelijoille" odottaa uudenvuoden jälkeen. Jo sitä ehdittiikin lykätä.

Hervannassa oli tänään kynttiläuinti! Olen monta vuotta halunnut käydä tuollaisessa rentoutumassa, mutta nyt vasta ensimmäisen kerran selvitin ajoissa koska tuollaiseen on mahdollista päästä, ja kyllä kannatti. Kotomaahan palannut Marsu© lähti mukaan myös ensimmäistä kertaa kynttilöiden valoon, ja hallissa oli hirveästi väkeä muutenkin, eli matkaa ei mahtunut uimaan. Ei sillä että olisi ollut tarkoituskaan, vaan lähinnä rentoutua altaassa. Halli oli kokonaan valaistu kynttilöillä, joita kiersi katonrajassa useampi sata komeana nauhana, ja sen lisäksi altaan ympärillä oli noin satakunta lyhtyä. Paikka näytti vielä erittäin hienolta, koska se on syvällä maan alla, ja naamioitu näyttämään luolalta! Hallin ilma ja vesi olivat myös ottaneet pienen ödöyrin kynttilöistä, mikä oli ehdottoman hienoa vaihtelua tavalliseen klooriin! Tuli myös sellainen olo, että aivan kuin suomalaiset olisivat olleet paljon positiivisempia ja toisiaan huomioivia, kuin yleensä! Tai sitten se on allekirjoittaneen oma pää, joka alkaa pikkuhiljaa pehmetä ja luulla yhtä sun toista.

Tuli myös uusi henkilökohtainen ennätys, nimittäin maastavetoon! Tämän ennätyksen tosin voi laittaa samaan laatikkoon kuin 17m takaperinjuoksuennätyksen, sillä eipä näitä ole paljon tullut tehtyä. Oli miten oli, löin ensimmäistä kertaa elämässäni tankoon 100kg, ja tein sillä 6 toistoa. Tekniikkapalaveri ja videotarkistus tuon suhteen on lähiaikoina paikallaan, mutta ainakin toistaiseksi selkä on ollut valittamatta. Tämän lisäksi huitasin ohimennen toisenkin ennätyspainon! Tein ensiksi 5+5 sarjat pysty-/vauhti-/mikäliepunnerrusta, jonka jälkeen 1 toisto 80kg:lla ylös helposti. Elokuussa 85kg ei noussut, mutta nyt se pamahti melko komeasti suorille käsille! Alla elokuun reissusta tunnelmavidio! Luulen että kyseessä on Samson-syndrooma, voima on tullut tukan mukana! Karmii vieläkin tuo selän asento videolla, mutta asiaa on korjattu!

Haluan tähän väliin antaa positiivista tunnustusta Suomen kansalle! Vaikka väitetään että täällä ollaan kylmiä, juroja ja harmaita, niin älkää kunnelko tuota lätinää. Totuuden sanoi ääneen Nia© joka on viettänyt syksynsä Euroopassa "Hey, how are you?" -kulttuurissa. Kun sinulta joku kysyy englanniksi näin, voit olla lähes varma, ettei häntä kiinnosta se juurikaan, sillä tuo asia vain kuuluu kysyä kun tavataan, ja vastata että "jees aim fain". Jumankauta, kun suomalaiset puhuvat, niin silloin puhutaan asiaa. Jos toinen henkilö ei kiinnosta, niin ei silloin myöskään tarvi esittää sitä. Ja kun kysytään että miten toisella menee, niin silloin todellakin ollaan kiinnostuneita siitä, ja tämä jos mikä on hienoa. Pitäkää tästä kiinni. Siksi olen toivottanut ihmisille hyvät joulut näin loman kynnyksellä aina hyvin tilaisuuden tullen. Ja myös tarkoittanut sitä! Teille en sitä sano. Vielä :)

Poikamieselämä, minne katosit?

Häläpätihäppää jokaiselle! Ensimmäisenä kerrottakoon se tosiasia, että meikäläisen villi poikamieselämä-simulaattori alkaa vedellä viimeisiään. Hyvästi "no, siivoon ton kunhan oon eka surffaillu hetken... Oho, kello on yli 12, ehkä siivoon sen huomenna" -rutiini, tervetuloa takas maailmanmatkalainen! :)

Eeppisin iltapala hetkeen

Suruvalitteluja aiheuttaa se, että Tamppi Areena on tätänykyä jo liian matala meikäläiselle. Kuntopalloa heitellessä oon harrastanut melko paljon jalkojen välistä suoraan ylöspäin heittämistä, ja nyt ollaan siinä surullisessa tilanteessa, että paikan isoin pallo, 4kg, kolistelee kattorakenteita. Korkeutta en ihan tarkkaan osaa sanoa, mutta jos johonkin haluaa verrata, niin syksyllä lähestulkoon samalla tavalla pään yli taakse heitettynä 4kg kuula lensi pituutta 20.58m. Antti© oli tapansa mukaan myöhässä peleistä, niin lämmittelin siinä pallon kanssa, ja aika ilosesti se ylöspäin lensi, ja ehkä ihan hienosti hipas kattolamppuja. Tai jos hipas kunnolla, niin ei se ainakaan lampun suojaristikolle mitään tehnyt. Tai no, ainakin lamput säilyi ehjänä. Ollaan erittäin lähellä taas niitä hetkiä, että videokamera alkaa pyöriä reenien tiimoilta, näitäkin heittoja olis hauska kuvata. Hoidetaan ensiks kuitenkin viiminen tentti pois alta по-русски, ja jatketaan sitten!

Fiilikset on tällä hetkellä vähän kaksjakoiset, ja se jako menee suurin piirtein lantion kohdalta. Ja ennen kuin kukaan ajattelee mitään, niin jätetään lantioseutu pois tästä tarinasta, koska MPM on koko perheen raina! Aikalailla tasan vuosi sitten mies oli 6kg keveympi, ja reisi oli 3cm pienempi ympärysmitaltaan! Vapise Pekka Koskela. Vaikka niissä kokoa on aiempaa enemmän, ne ei enää liiku! Oli suhteellisen turhauttava pelata lentopalloa, kun joutu lyömään iskuja siltä korkeudelta, missä yleensä iskiessä on napa. Ei auta itku markkinoilla, pitää ilmeisesti alkaa käyttämään voiman sijasta päätä, kunnes jalat taas keväämmällä alkaa toimia. Sen sijaan käsistä löytyy potkua! Harmi vain, että 99% asioista, joissa tarvitaan voimaa käsistä mutta ei jaloista, voidaan laittaa kategorian "URPO" alle. Mutta jos palataan rehellisesti asiaan, niin tässä on tullut vahingossa otettua muutamia isoja askelia taas, vaikka kaikenlaista kitkaa onkin ollut. Loppukesästä pidin aivan mahdottomana saada heittäjän raa'assa rinnallevedossa 90kg ylös, niin nyt mietin vain, että kuinkakohan pian sitä uskaltaa yrittää.

Mutta kaikki, muistakaa että joulu on tulossa. Sitä ennen suosittelen jokaista syömään ja urheilemaan mahdollisimman paljon! Kun paljon urheilee, sitä tulee ihan huomaamattaan tolkuton nälkä. Tolkuton nälkä johtaa siihen, että tulee syötyä ruokaa mielin määrin. Tämä taas valmistaa siihen, ettet joudu siihen noloon tilanteeseen, että olet ensimmäinen kuka ei jaksa syödä enää kinkkua tai suklaakonvehteja. Syöminenkin on harjoittelulaji.

Simple things for simple people

Tässä jalka- ja ojentajajumeista kärsiessä voisin avata omia mietteitäni melko lyhyen oppimäärän verran aiheesta venyttely, ja lähinnä sen haitoista. Kun ihminen lenkkeilee tai pelaa jotain muuta kun pleikkaria, on yleisen totuuden mukaan hyvä venytellä, ja sen lähestulkoon uskon itsekin. Tämän totuuden, urheilun jälkeen kuuluu venytellä, muistan kuulleeni joskus kauan sitten, kun Aki Parviainen oli vielä kovaa valuuttaa. Tämän lauseen julistajat eivät kuitenkaan ilmeisesti tarkoittaneet urheilulla voimaharjoittelua, ja heittolajitkin ovat asia erikseen.

Epäilen tätä punttailun jälkeistä venyttelyä siksi, että tälläkin hetkellä tunne on enemmänkin kipu kuin autuus, vaikka toissapäiväisen puntin jälkeen tuli tehtyä enemmän kuin hyvät venyttelyt. Omat periaatteet mm. kaikessa perustuu ikiaikaiseen viisauteen, Simple things for simple people. Käytössä on kahden kohdan päättelyketju, joista osa 1 kuuluu näin: "Kun lihasta rasitetaan voiman hankkimiseksi, kuormitetaan sitä suuresti. Tällöin lihakset repeilevät solutasolla, joiden paikkaantuessa lihas kasvaa". Toinen osa menee jotakuinkin näin "Ota kuminauha, ja tee siihen pieniä viiltoja. Nyt venytä sitä kahden minuutin ajan niin paljon, kuin se antaa kiltisti myöten. Tätä höpinää tulkitakseen ei tarvitse olla materiaali-insinööri, mutta helpottaa se kummasti. Kansankielellä ilmaistuna materiaalia ei kannata rasittaa silloin, kun se on heikoimmillaan. Sait kiinni? Hyvä. Luulisin lihaksen nouttavan tätä samaa logiikkaa, että kun se on jo valmiiksi repeillyt, venyttäminen vain pahentaa tilannetta.

Tätä tahtia saadaan oikein reipas joulukinkku!

Valmiiksi muusina olevan lihaksen venyttäminen, ei hyvä siis. Jos vaihtoehtona on viimeisen kovan toiston jälkeen heittää reenivihko kassiin, ajaa autolla kotiin, käydä suihkussa ja surffailla loppupäivä PAKKOTOISTOLLA, on tulos varmastikin yhtä hemaiseva, mutta onneksi elämä ei ole mustavalkoista, vaan on myös useita harmaan sävyjä, joista jokainen voi valita mieleisensä! Rehellisesti, en todellakaan tiedä mitä pitäisi kovan puntin jälkeen tehdä huoltamisen kannalta. Jos on kertynyt happoja, niin niiden poistaminen hitaasti esim. erittäin kevyellä soutamisella on todettu erittäin hyväksi. Entäs sitten, kun sarjojen pituus on noin 3 toistoa, millä ihmeellä sillon pystyy välttämään jumin, ettei kävelemisestä tai ruokatarjottimen kantamisesta yksinkertaisesti tule mitään?

Ollaanko tässä nyt ihan hukassa, vai onko tässä jopa hieman järkeä?

Pala nöyryyttä

Tämä päivä opetti taas ripauksen nöyryyttä. Ensin haluan kuitenkin mainita, että Werner Reitererin "POSITIVE"-kirja oli aivan tajuttoman hyvä hankinta. Mies oli äärettömän lahjakas kiekonheittäjä vm.68, joka joutui haluamattaan mukaan urheilun doping-myllyyn. Tarina kietoutuu urheilumaailman dopingin ympärille, ja on katkera puhe lahjakkaalta mieheltä, joka oli mielummin rehellinen ja hylkää unelmansa, kuin että olisi doupattu olympiamitalisti.

Turisti@Dusseldörf

Alla oli tasan 2vko tauko punttitouhuista matkustamisesta, taudista ja yleisestä väsymyksestä johtuen, ja vire oli vähän arvoitus. Tein täysin epätyypillisen reenin, eli mukana oli neljä isoa liikettä, eikä yhtään turhaa nylkytystä siihen sivuun. Penkki, rinnalleveto, kyykky Smithissä ja pullover veivät lämmittelyineen reilun tunnin, ja aika aika kaksijakoisesti se meni. Penkki kulki kuin taukoa ei olisi ollutkaan, ja lämmittelyn jälkeen 4x3x75 meni kelvollisesti. Pitäydyn toistaiseksi lyhyissä sarjoissa jotka tulevat suhteellisen hyvin ylös, koska nopeus>massa. Rinnalleveto jatkoi samaa linjaa, ja 4 toistoa 70kg:lla tuli kirsikkana sarjan perään, eli onnistuin välttämään 60kg:ssa junnaamisen pienellä skarppaamisella! Sitten se kyykky, jalat oli lämpimät RV:n jälkeen, tiedä olivatko sitten liikaakin rasittuneet pitkän tauon jälkeen. 60kg:lla haettiin sopivaa asentoa ja paikkoja jaloille, 90kg:lla tunnusteltiin 3 toistoa, 110kg:lla kolme toistoa niin, että puristamaan joutui jo vähän. Rajoja pitää hakea, ja 140kg tankoon, minkä olen ainakin kahdesti nostanut ongelmitta. Tanko irti telineestä, mies kyykistyy... kyykistyy... kyykistyy... pysähtyy aivan liian alas, lähestulkoon syväkyykkyyn. Ei muuta vaihtoehtoa kuin pyöräyttää tanko lukoilleen ja todeta, että voi nyt helvetti. Miten tässä näin nyt kävi! Oli muuten ensimmäinen kerta kun alle jäin. Ei auta kun kerätä itsensä, ja loppuun sitten 3+3 110kg:lla. Ei mitenkään kehuttava suoritus.

Fiilistelyä viime keväältä

Olisi luultavasti kannattanut jättää reeni 2-3 liikkeeseen lähinnä paikkojen avaamisen takia, ja jatkaa huomenna uudella innolla, mutta tehty mikä tehty. Mikäli mies vain jaksaa, niin huomenna olisi mukava käydä juoksemassa hieman vetoja pirkkahallissa, ja antamassa kuulalle ja kuntopallolle kyytiä. Talven loikka- ja kuulatestit odottavat vuodenvaihteen tienoilla, ja varsinkin PYE:ssä odotan intergalaktista kehitystä tuohon alakoulutason tulokseeni, kiitos hyvin toimineen pulloverin.

Ruokakulttuurishokkeja Saksan malliin

Saksa oli erittäin mielenkiintoinen maa. Yksi mieleenpainuva asia oli rasvapitoisuudet. Meillä maitorahkan rasvapitoisuus on siellä 0,2% tienoilla, Ehrmannit, Xtrat ja muut kumppanit. Paikallisesta marketista iltapalanälkään onnistuin löytämään myöskin samanlaista tavaraa, proteiinit 12% ja rasva siellä 0,3% tienoilla. Mutta vieressä odotti yllätys, maitorahkapurkki jossa oli rasvaa 40%! 40! Härregud, miltähän tuollainen maistuu. Itsellä ei ollut oikein hyvää tilaisuutta kokeilla, koska aamupalat piti hoitaa suhteellisen varman päälle, koska päivät meni aika pitkälti reissussa. Otetaan vertailuksi se, että kotoisassa In*manin kermassa on rasvaa 36%! Olisi luultavasti ollut aikamoista tököttiä, kokeilkaahan joku ja kertokaa minulla, jos Saksassa satutte pyörimään!

Joulutoriherkkuja

Kotomaahan on saatu ainakin väliaikaisesti lunta, ja meikäläinen pääsee lähiaikoina suksien päälle! Haaveissa olis ostaa Fischerin vanhan mallin kilpasukset perinteiselle, jotta saadaan kalusto takaisin oikealle painoluokalle. Vanhat kapulat kun on halvempaa hintaluokkaa, ja aika reilusti kevyemmälle miehelle. Nyt ollaan muutenkin vähän taitekohdassa vuotta, syksyllä on tullut punttailtua ihan kelpo tahtia jos syysflunssat unohdetaan. Hommat alkavat oikeastaan kunnolla vasta vuodenvaihteen kohdalla lähinnä monipuolistumisen takia. Pirkkahalli alkaa olla messuvapaata vyöhykettä, joten heittämään ja juoksemaan pääsee vaikka joka ilta! Samaten tuo hiihto tuo ihan uutta intoa taas, ja motivaatio nousee ihan uusiin sfääreihin koska tekemistä on niin monenlaista. Pirkkahalli on videomateriaalin tekemiseen myös ihan päällikkö paikka.

Düsseldorffin maailmancup-hiihdot, komeeta!

Tämän viikon jälkeen alkaa tavallaan kuukauden loma, jos unohtaa muutamat tentit! Aikaa siis tehdä ihan mitä haluaa, koska haluaa. Joulun aika on muutenkin aivan huippua kaikin puolin, hymyilyttää väkisinkin. Kymmenen aamun päästä saan myöskin naisseuraa, mikä vähän hymyilyttää :)

Tässä vielä Espanjalaisittain mallia kinkun syömisestä. Oli muuten herkullista, tota olis syönyt niin paljon kun vaan leikataan!

Kun Jose Carlos rakastui

Välihuomautus maailmalta! Espanjalais-italialais-sekalaisporukka oli päättänyt alkaa syödä päivällistä kämpän edessä käytävällä. Paikalla oli myös Josse Carrlos (nimi muutettu turvallisuussyistä ;), mies joka kuulemma rakastuu aina vain uusiin naisiin. Olipa todennut tuolle paremmalle puoliskolleni, että "Your man is strooong! You should be careful, I think i will fall in love with him and we have to fight"... Imartelevaa :D Täällä ei paljon pääse bodailemaan. Huomenna Dusseldörf ja maailmancupin hiihtoja!

Suureen maailmaan!

Dusseldörf, siellä on ensi viikonloppuna 3 Rammsteinin loppuunmyytyä keikkaa, 4 hiihdon maailmancup-osakilpailua sekä moottoriurheilun ystäville Race of Champions, missä ajavat muuan M.Schumacher, S.Vettel, D.Coulthard... Ja sitten siellä on yksi Ile ja Yksi Marsu :) Viikon ajan voi miettiä jotain aivan muita kuin arkisia juttuja, mikä on erittäin tervetullutta tähän väliin!

Posteljooni oli tänään ystävä. Toi yhden paketin Australiasta, sekä yhden paketin Sonyn tukusta. Nautiskellaan niistä. Ens viikolla palaillaan, tack och adjö!

Syömishäiriö ilman määritelmää

Söin eilen illalla yhdeltä istumalta 1,2kg kiinalaista noutoruokaa, ja 500g fazerin konvehteja. Eikä tehnyt pahaa. Mitä hemmettiä mun kropassa tapahtuu? Palataanpa hetki taaksepäin...

Edellisessä postissa esitelty kyykkyreeni oli sitten viimeinen laatuaan. Virhe, josta opin hieman liian myöhään. Tehoa tuossa oli aivan taatusti, mutta nyt vasta alan yhdistää näiden rykäisyjen vaikutuksen kropan yleistilaan. Vaikka tuo on kasvattanut massaa ja voimaa erittäin tehokkaasti, täytyy jakaa tuo tekeminen kahteen osaan. Yhteiskilomäärä kyykkäysliikkeissa oli noin 8000kg, ja nuo kilot nostettiin lähestulkoon pelkästään polvien ja pakaroiden välisillä lihaksilla. Kiloista ja sarjoista en tingi, mutta jaksotan senkin edestä.

Ensimmäinen mihin havahduin oli se, että paino ei tuntunut nousevan normaalilla tavalla tämän kyykkysession jälkeen, vaikka alla oli myös 2 yläkroppapunttia, joiden olisi pitäny painoa nostaa. Ei vain noussut, sitkeästi se pysyi 99,6kg:ssa. Sitten tuli tuo pelkkä käyminen puntilla ja tautipäivä, josta edellispostissa mainitsin. Seuraavana päivänä tapahtui sitten illalla tuo, mistä aivan postin aluksi puhuin. Ladoin ruokaa lautaselle, konvehteja naamaan. Mikään ei tuntunut täyttävän, join varmaan 1,5 litraa mehua tuossa samalla. Miten kukaan voi syödä niin paljon kerralla?! Ja sitten kävin vielä muutamia tunteja myöhemmin vaa'alla, ja lukeman voitte jokainen todeta. Kamera toi lisää 0,4kg, mutta tuossa on kuitenkin 5kg erotus aamun ja illan välillä.

Verenpurkaumat muistoina hyvistä peleistä!

Tarina jatkuu niin, että olen tänään syönyt lähestulkoon loput ostamani karkit, eli noin kilo näitä vuorokauteen. Se tekee ~3500kcal! Kaiken muun lisäksi. Aamuksi paino oli laskenut 101kg:hen, mikä menee "normaalin" kehitystahdin piiriin. Painon lisäksi lihasarkuus on ollut jotain käsittämätöntä näiden jälkeen, jatkunut yleensä 4-6 päivää huoltamisesta huolimatta. Lyhyesti sanottuna, resurssit eivät ole riittäneet levon&ravinnon suhteen näitä kyykkyreenejä tehdessä. Ja kun näin käy, näkyy se elimistössä muunlaisena ongelmina. Itselläni toinen toistaan ärsyttävämpinä nielutulehduksia. Ja sitten ei nukuta, eikä ole voimia mihinkään muuhun.

Mutta hei, aina pitää kaivaa jotain positiivista! Tulipahan taas opittua jotain, ja korjattua ehkä karkein virhe mitä omassa tekemisessä on ollut.

Aamupainoja

Luovuttaminen ei saisi olla kirosana

Jotenkin ironista, että kun pyöräytin uuden kuvan blogin ulkoasuun, jossa tarinoidaan jotain luovuttamisesta, niin 12h päästä jouduin lähtemään puntilta pois vain yhden liikkeen jälkeen, koska homma ei toiminut. Eli luovutin, paha, paha, paha. Tai oikeastaan ei. Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka on kuinka hienoa olla sisukas, sinnikäs ja vetää viimeiseen asti vaikeuksista piittaamatta, niin mikäli päästä löytyy pienikin järjen ääni, niin sitä kannattaa kuunnella. Oma kroppa antaa koko ajan merkkejä omasta tilastaan, kun niitä vain oppii kuuntelemaan. On tajuttoman hienoa kun oppii erottamaan normaalin väsymyksen liian vähästä palautumisesta! Sitä ei vain voi opettaa, ja ainoa keino on löytää nämä erot kantapään kautta. Tämän tarinan tarkoitus on lähinnä olla opetus itselleni, ettei tähän miinaan tarvitsisi enää ajaa.

Tänään uskoin vasta kolmannella kerralla kroppaani, kun se kielsi menemästä puntille. Ensimmäinen kerta oli herätessä ja kotona. Herätys 9.00, ja lähtö 9.55 kohti salia, ja tästä ajasta ehkä noin 3 minuuttia oli sellainen olo, että tekisi mieli mennä, kun yleensä tätä ei tarvitse edes miettiä. Toinen hetki oli pukuhuoneessa, kun olin saanut takin ja pipon pois, totesin että ei tästä tule mitään. Takki takaisin päälle, laukku niskaan ja kotia kohti. Joku käsittämätön ajatus laittoi kuitenkin kulkemaan alakerrasta vielä salin ohi ja katsomaan onko siellä tuttuja. Ja olihan siellä oikein neljän ihmisen voimin, ja päätin mennä käymään, kun niin hyvin ylipuhuivat. Virhe, virhe, virhe. Puntilla lämmittelyn lähestulkoon jätin tekemättä, keppiä pyörittelemällä avasin hartiat ja rinnan juttelun lomassa. Sitten 3x6x37kg pullover, ja homma seis. Ei kiinnostanut, ei irronnut eikä mitään muutakaan. Lopulta myönnyin siihen, että tässä tilanteessa täytyy vetää homma seis, enkä lähtenyt väkisin viemään ohjelmaa läpi. Edellisen kauden ainoa oikea reenitavoite oli oppia kuuntelemaan kroppaansa, löytää rajansa. Ja kun nämä ovat tiedossa, harjoitella järkevästi niiden puitteissa. Vuosi meni loistavasti, niin tuon pitäisi olla vieläkin mielessä kirkkaana!

Oikeastaan tiedän varsin hyvin syyn tämänpäiväiseen floppiin. Isoimpana eilisaamun kyykkyreeni, jossa jalat tuli vedettyä melko finaaliin. Kun tämän tekee kunnolla, vie se voimat koko miehestä. Jos ei vie, ei reeni ole ollut kunnollinen. Huonoja punttireissuja oli kahden viimeisen kuukauden aikana tullut nopeasti katsottuna vain yksi, joten oli jo aikakin tulla myös huono. Eilen illalla muistin kaupassa, että kyykkypäivänä kuuluu syödä niin paljon ja mitä vain tekee mieli, ja mukaan tarttui tortillatavarat, piparitaikina, jäätelö, MilkyWay-patukka sekä muuan DVD! Harmittaa vain kun karkkipussi jäi ottamatta. Tämän lisäksi nyt muistan myös sen, että kyykkypäivän jälkeen kannattaa rehellisesti levätä, eikä lähteä ahnehtimaan.

Mutta tänään katsotaan sitten hiihtoja ja lentopalloa täydestä sydämestä! Laitetaanpa alle vielä se eilisen punttipätkän sisältö, kun se nyt tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri. Normaali kyykky tehdään reidet vaakatasoon, ei mitään nylkytystä jalat lähes suorina ;)

30min lämmittely (soutu, pyörä, kyykkyjä mm. 4x70kg, 4x100kg)
Kyykky 3x6x120kg
Syväkyykky (5+8)x70kg
Mave 8x70kg + 2x8x75kg
Bulgarialainen kyykky (per jalka) 2x6x40kg + 6x50kg + 3x60kg
Vatsat ylätaljassa (30+25+25)x55kg

Erityisesti bulgarialaiset teki tiukkaa, mutta niin niiden kuuluukin. Mave on vieläkin vähän niin ja näin, mutta pikku hiljaa se siitä lähtee...

Kunnianosoitus penkkaajille

Kuvatodiste siitä miten käy, kun ei tee hauiskääntöjä

Olipa mahtavat lentopallopelit koulun kerhon vuorolla! Ensin sain nyrkin silmään, sen jälkeen tulin lähes tyrmätyksi, ja lopulta sain tervetulotoivotuksen kerhon joukkueiden mukaan pelaamaan tai ainakin katsomaan meininkiä, jos kiinnostusta löytyy. Ei paha puoleentoista tuntiin. Tyrmäys meinasi tulla torjuntatilanteessa, kun kaveri löi suht kovaa, ja pallo napsahti suoraan nenänvarteen ja otsaan. Osuma oli siitä loistava, että se ei sattunut ollenkaan, mutta persiilleenhän tuon jälkeen alas tultiin. Onneksi sillä suunnalla pehmustetta kuitenkin riittää. In brief, ponnistusvoimaa on siis sen verran, että nenäkin nousee verkkonauhan yläpuolelle!

Lisää positiivisia uutisia! Pelattiin Matiaksen kanssa tennistä, ja huomasin siellä että myös mun selässä on liikkuvia osia! Sitä oon vähän aavistellut, että selkä pystyy pyöristymään eteenpäin taipumalla, mutta että myös sivuttaiskieroakin! Tässä menee hetki sulatellessa. Päivän liikunta-annos täyttyi ja ylittyikin Nokian uimahallilla muuan varusmiehen kanssa. Koska siellä on aika rajotetusti nostelumahdollisuuksia, se menee yleensä huumoripuolelle, tällä kertaa mukana oli kamera. Eräs vaarikin naureskeli meidän touhuille, ristitaljasta tuli kuva joka toivottavasti valehtelee:

Olkapää näyttää suht muikealta, mutta tuo hauiksen seutu! Vaikka kuvakulma on aika osuva tässä, silti hauiskääntöä vois ehkä tehdä useammin kuin 4 kertaa vuodessa :)

Ja sitten iso ilonaihe!

Meinaan pullover 3x5x40kg meni kelvollisesti! 50kg lähenee, isoille levyillä tangon laskeminen on paljon turvallisempaa. Kuvassa näkyy aika hyvin tuon uimahallin salin valikoima. Ja niin, pääsin ojentamaan yhtä nuorta tyttöä reenin lomassa! Oli ilmeisesti lopettanut jumppansa viereisessä tilassa, ja tuli palauttamaan painoja. Hän tuli tilaan, katsoi hetken ympärillensä, ja jätti levypainonsa lattialle. JA SIIHEN SEIS! ja sitten painot paikalleen. n.12v-lapsoselle pieni ojentaminen tekee vaan hyvään. Ja oma ultimaalisen auktoriteetin tunne, tuntui luihin ja ytimiin asti!

10 HYVÄÄ syytä urheilla. Usko pois, täyttä totta.

Seikkailin blogeissa, ja sain pienen inspiraation tehdä kymmenen kohdan listan siitä, minkä takia sitä tulee urheiltua päivät pitkät. Kohdat on ladeltu siinä järjestyksessä, mitä mieleen vaan juolahtaa.


     1. Se on yksinkertaisesti järjettömän hauskaa.
     2. Se on hyvää vastapainoa opiskelulle, työnteolle ja kaikelle muulle "pakolliselle".
     3. Fyysinen ja henkinen olo on paljon parempi.
     4. Syömisestä tulee lähes automaattisesti terveellisempää liikunnan myötä, mikä vaikuttaa omaan oloon välittömästi.
     5. Kun liikkuu, voi syödä paljon vapaammin ilman pelkoa sen suuremmasta lihomisesta.
     6. Halu täyttää joku kummallinen tarve olla aina vain taitavampi ja vahvempi.
     7. On hauskempi näyttää supersankarilta kuin lyijykynältä.
     8. Urheilu yhdistää ihmisiä lähes yhtä tehokkaasti kuin alkoholi. Kansalaisuudesta, iästä, sukupuolesta tai mistään muustakaan riippumatta. Kliseistä, mutta näin se on.
     9. Se on hyvä keino yhdistää valokuvaamis- ja videoamatööriharrastukset.
     10. Sen varjolla voi hyvillä mielin kirjoittaa interwebbiin mitä järjettömintä tarinaa, koska lukiossa äidinkielenopettaja sai minut uskomaan, että kirjoittaminen on hauskaa.

Se on semmosta. Taidan mennä tekemään pari joulutorttua! :)

Tekevälle sattuu

Vaaka näytti 99,9kg, pitäisi varmaan lenkkeillä?

Mies kasvaa ja paino nousee! Paino on tässä kuukauden aikana ottanut viikon välein noin 700g hyppäyksiä ylöspäin, ja sitten taas on junnattu. Tänään aamulla pienen neuvottelun jälkeen lukemaksi tuli 99,9! Mikäli tässä tuloksessa ei ole yhtään ilmaa ja se säilyy tästä eteenpäinkin, niin omaksi ennätykseksi tän voi melkein laskea. Monesta asiasta voi pitää tilastoja!

Voisin tässä vaiheessa kertoa mielipiteeni aiheesta "Itämeren aalloilla", mutta todetaan lyhyesti: eipähän tarvi hetkeen käydä. Ihan mukavahan tuo oli käydä porukalla varsinkin kun Rautaruukki kustansi koko hoidon, mutta jätetään viinaralli niille, jotka siitä nauttivat. Tuli kuitenkin harrastettua muutakin kuin sataman ja superalkon välistä sukkulointia, ja käytyä syömässä kunnon pihvi vanhan kaupungin satunnaisessa pubissa! Oli muuten herkullista. Toinen spesiälitäätti mikä yllättä erittäin positiivisesti, oli makeat mantelit! Ei tarvinnut ostaa mielitekoon tusinatuotettua karkkia, vaan nämä mauste-sokeripäällystetyt manterit oli miljoonasti parempia. Jos tuota päällystettä pitää johonkin verrata, niin piparitaikinan ja siirapin välimaastosta tuo oli. Oi että <3

Sen sijaan puntilla käyminen on erittäinkin kivaa! Nyt on alkanut tulla vähän sellainen tilanne eteen, että reissut tuppaa venymään puoltoistatuntisiks, ja voimia riittäis pidempäänkin. Sarjoja tulee noin 21-25 per kerta, 3-5 per liike toistojen ollessa 6-10 poislukien vatsalihakset. Täytyy varmaan karsia noita sarjoja lähemmäks kolmea/liike, ja lisätä joko pituutta tai painoja, että tehoa tulisi lisää. Tässä on nyt jouluun asti focus täysin voiman ja nopeuden hankkimisessa, ja ellei lumia näy, niin pidempäänkin.

Hienolla aasinsillalla pääsen sanomaan muutaman sanan FASTin uudsta, kovasti promotun tuotesarjan jäsenestä nimeltään Amino Rush.

Tälläistä. Houkuttelevaa? Veli halusi ostaa näitä fitnessexposta, ja meinasi ostaa usean purkin samalla, koska näitä oli mainostettu paljon. Viime viikolla kuulin pientä purnausta näistä, ja sain maistiasten kera todeta syyn. Lasin annoksessa on kolminkertainen määrä vettä verrattuna ohjeannokseen ja sekoittuminen on, hmm, heikohkoa. Ensin kun vettä lisäsi, niin lasissa oli jauhoa ja kirkasta vettä. Pikkuhlijaa väri alkoi sekoittua, ja noin 20 minuutin kohdalla satsi näyttä vastaavalta kuin kuvissa. Ja kyllä, sekoitin. Makuna oli mustikka, mutta jo on mustikoiden maku muuttunut syksystä, kun niitä kävin metsässä poimimasta.













Ja koska lupasin itteäni ottaa niskasta kiinni tänä syksynä ja tehdä myös airobista liikuntaa, kampesin itseni uimahalliin!

4.70e uinnista kirpaisi syvältä sydämestä pihiä miestä, sillä Tampereellahan opiskelijahinnat eivät ole voimassa viikonloppuisin. Haluaisin tähän pientä logiikkaa kehiin, ovatko opiskelijat rikkaampia viikonloppuisin? Trollailut sikseen, tulipahan uitua. On niin paljon mielekkäämpää käydä salilla toteamassa, että viime kerralla maahan jäänyt rauta nousi, tai että väline lensi 2 metriä pidemmälle kuin ennen! Se, että pystyy uimaan 2km tahdilla 100m/2min, ei nostata kovin suuria tunteita, mutta tehtävä se on. Kotiolähtiessä tuli orava morjestamaan, ja päätin kaivaa mukanaolleen kameran ja ottaa muutaman räpsyn kaverista.

Aivan mahtavaa, oon tänään parempi kun mitä olin eilen!

Sen on pakko olla joku marraskuinen karma, ettei herääminen maistus millään, vaikka olis nukkunut kuinka pitkään. Tänäänkään ei maistunut, vaikkei pitkään nukkumisestakaan kyllä voida puhua. 8.00 kellon soittaminen kera torkkujen taitaa olla kuitenkin ihan säädyllinen heräämisaika. Mietin vaan, että millä ihmeellä sitä jaksoi fuksivuonna herätä läpi vuoden fysiikanluennoille ti-to 8-10. Enkä muistaakseni jättänyt yhtään väliin pelkkää laiskuuttani!

Huipputumput! Toimii myös kameranjalkana

Mutta tosiaan, sunnuntaina marraskuun 13, kun pakkasia saati sitten lunta ei ole näkynyt, en voinut vastustaa kiusausta mennä yleisurheilukentälle. Valittavat vielä että kausi täällä on lyhyt, siitä on yli puoli vuotta kun ensimmäisen kerran tänä vuonna kentälle pääsi! Tosin pipo, hanskat, miljoona kerrosta vaatetta ja tuulenpitävä takki oli aivan pakolliset. Hanskat siks, että +1°C kuula ei ole mikään mukavin kädessäpidettävä kovin pitkiä aikoja... Tunnin verran tahkosin, ja tajusin siinä ajassa yhden jutun! Jep, melko pitkäjänteistä hommaa tää on... Sen, että jos aikoo pystyä saattamaan kuulaa hyvin, on tukijalalle lyötävä painetta reilusti. Jos ei lyö, joko ei voi kiertää kroppaa tarpeeks, tai sitten kaatuu turvalleen. Oli tärkeetä malttaa olla työntämättä voimalla, sillä puntin jäljiltä hellänä olleet kädet ja huono lämmittely tarkoittas lähes varmasti jonkunlaista vammaa. Alla kevyt videotunnelmointi kentältä vielä!

Ja hei, reeni kulkee! Penkin sarjapainot nousee just 80kg:hen, Pulloverin tekemisen aloitin kuukausi sitten mutkatangolla, tänään sarjat meni läpi 32kg:lla. 50kg:hen en varmaan hetkeen pääse, mutta kovasti yritetään! RV:ssä 60kg sarjapainona on kohta taaksejäänyttä, ja en ole ihan niin toivoton mavessa, kun mitä luulin! Myöskin vauhtipunnerrus meni 60kg:lla pidemmät sarjat kun koskaan ennen. Painokin alkaa kohta olla jouluisissa lukemissa!

Tänään onnistuin myös taas kerran turhautumaan siihen, että ensin porukalla sovitaan jotain, ja sitten viime hetkellä ihmiset toinen toisensa jälkeen sanovat suuremmin selittämättä, ettei pystykään. Pacta sunt servanda et cetera...? No kyllä vapaaillalle käyttöä on, ei sillä.

Ei kelpaa enää tavallinen suomalainen juntti, jossei nouse sadan kilon puntti?

Tää päivä menee siihen kategoriaan, että herääminen oli tuskasta, mutta loppupäivä sitten vallan mainio! Ei tehnyt sitten ollenkaan mieli nousta kun kello soitti 8.30, kun ei aurinkokaan ollut noussut. Itse torkutin vain 10min, mutta auringosta en sen koommin kuullut. Olin puntilla noin vartin normaalia myöhemmin, mikä teki aikataulun melko tiukasti, kun pukuhuoneeseen tulemisesta kuluu muutamaa karvaa vaille 2 tuntia siihen, kun reissu suihkuineen on suoritettu. Pienelle tahdin kiristämisellä koko homman sain läpi 1h45min:ssa, ja siis ajoissa venyttelyyn! Sain tänään myös uutta vertailukohtaa sanalle "jumissa", kun neito A© valitteli tunnin jälkeen kankeuttaan. Olisin valmis lyömään 200 euroa pöytään saman tien, jos pystyisin samalla lailla kääntämään itseni tuosta noin siltaan niin, etten itke tai saa nelihaarahalvausta. Toinen mukava temppu olisi saada rintakehä maahan haaraistunnasta. Ikävä kyllä oma notkeus on lähemmäs sillä tasolla, että pohkeet venyvät seistessäkin. Kuten A© totesi, jokaisella on oma tasomme, ja aina voi parantaa :)

Tunnista jauheet -skaba?

Mutta hah, sen sijaan että olisin harjoitellut sillan tekemistä, vuorossa oli mm. SJMV ja raaka rinnalleveto. Tänään ohjelmassa siis

Penkki 3x5x70kg
Rintalihas ristitaljassa 3x10x(O+V)x25kg
Raaka RV 2x8x50kg + 4x60kg (forkuista loppu veto kesken, sarjat jäi tyngäks)
Vauhtipunnerrus 3x5x60kg
SJMV 3x8x70kg (Eka kerta nostoremmeillä, muuten...)
Vatsat ylitaljassa 28x50kg + (25+15)x55kg (Remmeillä. SJMV oli ehkä urpoin veto näitä ennen, ei tullut nääkään loppuun asti =/... )
Kylki taljassa 2x12x(O+V)x50kg (kaikki yhteen putkeen)
Haba taljassa 3x8x50kg (Tää on jotain niin älyttömän tylsää)

Tuossa vauhtipunnerrusvaiheessa alko jo olla kädet aika pumpissa, mikä on mulle aika harvinaista, kun en noita eristettyjen tekemistä harrasta, tiedä sitten johtuuko tuosta ristitaljavierailusta? Pumppi oli lopulta ihan mukavaa vaihtelua rehelliseen uupumiseen, mutten ajatellut ottaa tavaksi. Jo edellisessä reenissä oli ongelmana toi forkkujen rasittuminen, ei vain millään pystynyt puristamaan tiukasti :/ Harmitti erityisesti RV:n kohdalla, 60kg:lla olis ollut kiva tehdä useempi pidempi sarja. Vauhtipunnerruksessa täytyy keksiä kohta jotain uutta, suorilta käsiltä tangon rinnalleotto on käynyt alaselän päälle vähän liikaakin :/ Ei voi oikein kolistellakaan painojen kanssa, kun RV-painot on pienemmät. Sarjan tekeminen kävisi noin aika vaikeeksi...

Mikä aika se onkaan vuodesta?

Long story short, puntti oli hyvä, ja venyttely rentoutti paikkoja keskimääräistä reippaasti enemmän. Tästä kotiin, 200g jauhelihaa, paprikaa & paistettua riisiä naamariin, jonka jälkeen reippaan tunnin päiväunet. Tota vois jo sanoa melko mukavaks aamupäiväks :) Jos tuuri suo, huomenna on luvassa jotain melko epätyypillistä tehtävää näin marraskuun puolivälissä!

Perjantai-ilta: Yläkerrassa pannaan, itse syön mandariinia.

Kylläpä rentoutusharjoitus voi virkistää. Öh? Kumminkin. Lepopäivä tuli tarpeeseen tolkuttoman väsymyksen jälkeen, ja nyt olo on taas kuin uudella miehellä. Löysin YTHS:n seinältä erään hierojaopiskelijan mainoksen, ja nappasin viimisen numeron talteeni, että pääsee ihan kotinurkille hoitamaan jumiutuneita paikkoja. Itse pystyn hieromaan tehokkaasti vain omat etureiteni ja pohkeet, mutta on sekin jotain. Toisinaan se onnistuu hyvinkin, toisinaan floppaa, mutta tänään todellakin onnistui! Olisi ihan mielenkiintoista opiskella hieronnan teoriat ja käytännöt, mutta eipä tuosta ammattia tulisi.  Ei ole muuten maailman helpointa painaa tarpeeksi kauan omaa lihasta oikeista kohdista, varsinkaan jos löytää oikein jumituneen kohdan. Hetken irvistys ja tarvittaessa ähinää, niin kipu helpottaa ja lihas rentoutuu. Löytyisiköhän kirjastosta kirjoja asiasta... Myöhennyksen jälkeen kämppä pimeeks, Power of One soimaan ja sängylle 10 minuutiks tyhjentämään pää ajatuksista. Pitäisi paljon useammin pysähtyä pieneksi hetkeksi, ja olla miettimättä mitään. Rentouttava vaikutus suurin piirtein ääretön! Hyvä nollata tämä vaikutus huomenna puntilla!

Tässä vaiheessa maininta, että kun biisi youtubesta loppui, yläkerrasta kuului tasaista natina. En osaa sanoa, millä kokoonpanolla tapahtui mitä, mutta yksi nainen kuulosti nauttivan tilanteesta. Toivottavasti en kuullut kaikkea, muuten aktin pituus oli noin 5 sekuntia, vaikka ehtiihän siinäkin nauttia varmasti tietysti. Oi kerrostalot <3

Olen muuten sokeririippuvainen. Ja vielä pahasti. Pidän lähes kaikesta makeasta, ja pystyn syömään sitä vaikka kuinka paljon. Se on pääasiallinen syy, miksen ole koskaan saanut rasvaprosenttia kiristettyä sinne 8% tietämille. Olen noin 3 kertaa elämässäni tehnyt sen, että jättänyt tämmöiset ylimääräiset sokerilastit pois. Ei, en todellakaan mm. tuoremehua, "koska niissä on sokeria". Tuotteet, joihin on lisätty sokeria reippaasti, ei hedelmiä, joissa sokeria on luonnostaan! Näinä yrityskertoina on tullut joka kerta ensimmäisen 2-4pvä aikana aivan järjettömiä vieroitusoireita! Säälin ihmisiä, jotka ovat jääneet tupakkaan retkuun, kun pelkästä sokeristakin on tullut tolkuttomia maanis-depressiivisyyshetkiä, päänsärkyä ja mitä näitä nyt yleensäkin on. Ja kädethän mulla tärisee luonnostaan, ei mene tuon piikkiin ;)

Kuvassa päivän herkku, sitruuna-salmiakkijäädyke. Ei täysin sokeritonta, mutta hyvään suuntaan.

2dl kermaa. Vatkaa.
200g maitorahkaa. Lisää vaahdon sekaan. Sekoita.
~1dl salmiakkikastiketta. Lisää&sekoita.
½ sitruunan mehu. Lisää&sekoita.
Pakasta.
Nauti.

Maistuu pahalta, on siis terveellistä?

Marraskuussa ihmisen tulisi nukkua, syödä ja nukkua! Sanoista tekoihin, aamupuntin jälkeen suunnaksi oma sänky, ja tunnin päiväunet. Enemmänkin maistuisi, mutta runosuoni sykkii niin, ettei malta. Toivoisin mahdollisimman pian, mielellään heti itseltä siirtymistä sanoista tekoihin tuon liikunnan rytmittämisen suhteen. Silloin kun on tarkoitus hankkia voimaa, niin silloin ei juosta kissoja ristimässä, jos se häiritsee palautumista. Ja jos tarkoitus on parantaa hapenottoa, niin paikkoja on aivan turha jumittaa niin, ettei juokseminen onnistu. Hei haloo, sanoi mummo kesätöissäkin.

Yllättävän käyttökelpoista tavaraa

Yks juttu mitä on pitänyt ratkasta, on ojentajien ylirasittuminen muuhun yläkroppaan verrattuna. Pystypunnerrus, penkki, pullover ja erilaiset temput taljassa ottaa kaikki ojentajien päälle vähän liikaakin. Kun ojentajat on poikki selvästi ensimmäisenä, rinta ja olkapäät jää vähän kun oman onnensa nojaan. Pitääkö niitä nyt hemmetti alkaa eristetysti rasittamaan tässä! =/ Tänään sitä kokeilin, ristitaljassa tehdyt liikkeet tuntu rinnalle jopa hyviltä. Aamulla oli tajuttoman hieno fiilis lähteä pihalle, polkea kevyessä pakkaskelissä salille, mutta pukuhuoneessa tapahtu sitten jotain, ja fiilis hukku täysin. Tulihan tuota räpellettyä, mutta aika kehno reissu oli tänään. Vireys puuttui miehestä kokonaan, varmaan olis pitänyt nukkua tunti pidempään. Mutta se on turha vatvoa, kun pieleen on mennyt jo.

Excel-reenipäiväkirja oli tehny pienen jekun mulle, oli laskenut airobiseen harjotteluun mukaan myös punttisalin, eli tuplannut puntilla vietetyt tunnit. Ihmettelin että miten ihmeessä tunteja on olisi tullut 20 täyteen kuun ensimmäisten 10pvä aikana. 16,3 on oikea lukema, mikä on ihan hyvin sekin, kun ottaa huomioon että vuosi sitten marraskuuhun kertyi tunteja 25. Ostin muuten kaupasta allaolevaa Maximin Energy + Restitution -jauhetta, koska siinä oli opiskelijahintainen lappu, ja ennen kaikkea siksi, että kokeilen mielelläni kaikenlaista uutta. Tuo on siis urheilujuomaan pohjautuva sekoitus, jossa on lisätty proteiinia kaseiinin muodossa. Täytyy sanoa että hyi hemmetti mikä maku, ei maistu kyllä yhtään! Toivottavasti Maximin Orange-maku ei ole joka purkissa noin hirveä, sitä on meinaan tavallisena urheilujuomana tonkka odottamassa. Ihmettelin, koska aiemmat Maximin tuotteet ovat olleet erittäinkin hyvän makuisia.

Kun teen tämän ja tämän, sitten viiden vuoden päästä olen onnellinen!

Uskomatonta mutta totta, oma kroppa pelasti mut eilen hölmöilemästä, kun älysin sitä kuunnella. Toissapäiväset kyykyt paino jaloissa, ja mieleen oli jostain hiipinyt ajatus, että PK-lenkki sopisi hyvin iltapäivään. Koulupäivä oli lusittu ja kotona velvollisuuksia hoidettu, ja ajattelin ehtiväni hyvin pyörähtää lenkin, ennen kun oli tärskyt V©:n kanssa. Sitten mieleen juolahti, että jos kävisikin puntilla, koska lauantainahan kaikki paikat on suljettu, koska on näitä aivan järjettömiä ylimääräisiä pyhäpäiviä sijoiteltu ympäriinsä vuotta. Hetken siinä jahkailin yhtä sun toista, ja lopulta päätin etten puntille lähde, vaan pysyn suunnitelmassa. Sukkahousut päälle, juomavyö mukaan, ja kenkiä sitoessa päässä pyörää ainoastaan yksi ajatus: "Ei helvetti, mitä mä taas oikein teen". Tässä olen moooonta monta kertaa ajanut pahasti miinaan, lähtenyt kiireesti tekemään toineen toistaan merkityksettömiä harjoituksia, vaikkei niiden jälkeisestä palautumisajasta ole tietoakaan. Jos lähtee tekemään jotain puolittain ja kiireellä, kostautuu se lähes aina tavalla tai toisella, ja vaikka kaikki menisikin hyvin, harvoin saavutettu hyöty on kummoinen.

OneWayn lenkkipaidasta irtoaa noin vielä noin kymmenennnessäkin pesussa Tshernobylin väristä litkua :/

Istuin siis alas, kuppi lämmintä teetä ja hieman kouluhommien valmistelua, että lauantaina on sitten aikaa tehdä hommat kunnolla. Ja oli täysin oikea ratkaisu! Oli ihan hauska pyörähtää kaupungilla illalla, vaikkakin siinä sivussa otin biljardipelit turpiin 6-0. En muista olleeni noin surkea kyllä ikinä, onneks ei ollut tuttuja näkemässä. Törmättiin kaupungilla myös arjen sankari J.K©:hon, jonka kanssa tuli veisteltyä yhtä sun toista, ja todettua, että dopingissa on ollut ainakin yksi hyvä puoli. Ei meinaan ole Arska ihan turha mies, jos saa seistessä laitettua rintalihaksen päälle oluttuopin! Kätevää, eikö? Taisin leimata tässä The One and Onlyn douppaajaksi, hups.

Nojoo, takasin raiteille. Lenkkeiltyä ei tullut, mutta salille tuli mentyä, kuten piti. Suuri ja armas kiitos Tamppi Areenalle, joka piti ovensa auki jostakin aivan käsittämättömästä pyhäpäivästä huolimatta. Vireystila nyt syksyllä vaan mitä on, sillä rehellistä auringonvaloa on vain mahdoton korvata pillereillä, mutta sen kanssa on elettävä. Kuitenkin jotenkin sitä itsensä tuli kammettua sängystä ylös, ja ehdittyä kymmeneksi paikan päälle. Nyt on hyvä aika vuodesta käydä urheilemassa, sillä uuden, terveellisen elämän aloittajat© eivät ole vielä vallanneet joka nurkkaa, mutta kahden kuukauden päästä on ryntäys taas odoteltavissa, ja omaa tilaa saa etsiä sitten taas muutaman viikon ajan, kunnes buumi rauhoittuu.

Kuulin, uskoin, ostin.

Tarvinee hankkia jonkunlainen pehmuste mukaan reissuille, alkaa varmaan kylkiluut katkeilla penkatessa muuten vuosien saatoissa. Penkkiähän tehdään heittäjän näkökulmasta terävinä toistoina ja pompautuksella rinnalta, ei voimailijatyylisesti pysäytyksellä. En tällä tavalla ehkä saa koskaan tuoppia pysymään tuossa rintalihaksen päällä, mutta ehkä saavutan sitten jotain muuta. On tuon penkkaamisen suhteen pieni perisynti vähän nöyristellä, kun se ei ole kovin hyvällä tasolla, ja aloitin sen tekemisen aika myöhään. Jostain ihmeen syystä olen tehnyt sarjoja 60kg:llä, ja kun on tuntunut helpolta, pidentänyt sarjaa ja lisännyt sarjoja, että väsyy. Kuitenkin, jos meinaa kehittyä, eteenpäin täytyy mennä. Tänään 70kg:llä testailin, ja 3x5 setistä jäi 2 sarjaa yhden vajaaksi ihmeen huonon tasapainon ja heilumisen takia. Mutta tulipahan otettua henkinen askel eteenpäin, ja sarjat menevät tästä eteenpäin kyllä vähintään tuolla 70kg:lla. Josko tänä vuonna mentäisiin markan kerhoonkin, toisi mukavasti lisämetrejä kuulalle.

Pullover on myös mukana kuvioissa taas! Vasen olka sattuu vasenta rintalihasta venyttäessä, mutta juuri muuten. Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä liikettä, 20kg nostaminen maasta tuntui aivan mahdottomalta, ja tänään tein 27kgx3x10. Viimeisissä joutui hieman irvistämään, kun ojentajat oli jo väsytetty muuten aika rankasti. Antille© iso kiitos kun katsoi pullover-tekniikan perään, sillä liikerata ei ollut aluksi läheskään symmetrinen. Ehkä olkapääkin säästyy tällä tavalla. Kun asiaa katsoo oikealta kantilta, elämä on kyllä kaikin puolin kelvollista :)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tarinasta tuli vahingossa aika pitkä. olikohan tää sitä mind flowta...On muuten käsittämätön juttu, että 5 rivin facebook-päivitys alkaa olla ihmisille nykyään liian pitkä pätkä tekstiä yhdelle kerralle. Mihin tän maan nuoriso on menossa, silloin kun minä olin nuori niin äidit lukivat joka ilta lapsilleen Sinuhen paksuisia iltasatukirjoja...

"Wau! Sä jaksaisit nostaa 100-kilosen ihmisen!"

Ja näin mies on taas menossa mukana! 3 viikon tauko siihen tuli, mutta puntilla pystyin jatkamaan siitä oikeastaan mihin jäinkin, tosin pienellä asennekorjauksella. Jos puntillakäynti tuntuu helpolta ja vaivattomalta, eikä oikeastaan väsytä, niin herranjumala, lisää rautaa tankoon! Verryttelyt piti hoitaa tänään oikeen pitkän kaavan mukaan, kun lentopalloturnee paino jaloissa, ja sängystä nouseminen oli aamulla suht vaikeeta. Kyykyssä 110kg otin tänään 5+7+8 toistoa, eka sarja oli lyhyt koska tekniikka oli erittäin epävarma ja tasapaino heitteli miten sattui. Ens kerralla jos sais irvistettyä 3x8, niin vois hyvillä mielin siirtyä 120kg:lla sarjoja tekemään. Suunnitelmissa olis ihan lähihetkinä käydä mittauttamassa oma ponnistusvoima, ja tehdä sama testi keväällä uudestaan, että jos vaikka edistystä olisi tapahtunut. Palaan asian tiimoilta toivottavasti jo ens viikolla!

Työn alla

Pieniä arjen ongelmia aiheutti se, etten ollut ennen lentopallopelejä muistanut leikata varpaankynsiäni, ja nehän sitten taittu maukkaasti yli peleissä, ja alle kerty verta niin, että lähes koko kynsi on musta. Olisin luullut että nuo olis kipeytynyt, mutta onneks ei, enemmänkin kutittaa. Saatoin myös tästä syysflunssan tapasesta jo viimeks mainita, mutta YTHS antoi odotetut tulokset: nieluviljelyssä ei löytynyt mitään, ja tulehdusarvotkaan eivät olleet koholla. Silti osa nielusta on reippaan punainen, kuten terveydenhoitajakin totesi. "Ota yhteyttä jos menee pahemmaks...". Puntti ei vaikuttanut tuohon kurkun arkuuteen myöskään mitään, ei parantanut eikä huonontanut. Pitäiskö tilata viikonloppupaketti psykiatrille?

Ja hei, otin taas kerran itseäni niskasta kiinni! En lähtenyt paikalliseen citymarkettiin autolla, vaan pyörällä heitin matkan hieman reiluun 30 minuuttiin eestaas, ja airobinen kunto kasvaa kohisten! Tämän lisäks on tullut myös karsittua turhaa tietokoneella roikkumista jonkun verran, ei kuitenkaan ihan tarpeeks, ja alotettu semmonen jalo tekeminen kuin LUKEMINEN. Ehei, ei kouluhommia, vaan ihan kirjaston kirjoja. Ei mitään tusinaromaaneja, vaan ensimmäisenä on menossa kirja Jorma Kinnusesta. Kova sälli.

Masennuslääkkeiden ilmaisjakelua?

Kolmen viikon paikallaanoleminen tekee ihmeitä. Ei niinkään hyviä, vaan ultimaalisen jumin joka puolelle kehoa, vaikeuttaa nukkumista tuhottomasti, ja tekee muutenkin yleisesti melko passiivisen olon. Ei siis tämmösiä kiitos! Tänään julkistettiin myös verotiedot, ja voisin luovuttaa O-P Kallasvuon tuloista vaikka tasan 7 miljoonaa, jos tänne saataisiin pakkaset nyt eikä uudeksvuodeks. Voisin jos voisin, mutten voi, ja sekös harmittaa. En vain ole sinut näiden +5-10°C & 90% ilmankosteuden kanssa, hieman heikompi ihminen luultavasti marssisi lekurin pakeille, ja pyytäisi masennuslääkkeitä purkillisen. Ja lääkärihän niitä määräisi, punaisia yhden laatan, sinisiä kaksi ja varmuuden vuoksi vielä D-vitamiinit samaan kauppaan. En ymmärrä miksi näiden pillerien saaminen on niin helppoa! Ei elämään kannata iloa purkista hakea ihan pienimmän surun hetkellä...

FitnessExpon näytteitä. Ei näytä hirveän hyvältä, eikä myöskään ollut.

Jopas lähti taas raiteiltaan. Oli miten oli, tänään tuli katkaistua tuo koomailuputki, nimittäin pelaamalla 4h lentopalloa! Näin kevyesti. Vaikka tuo ei mahd. tulehtuneille nielun osille tee varmastikaan hirveän hyvää, pääsinpähän eroon kertaheitolla kaikista fyysisistä vaivoista, joita tässä on kertynyt. Toissasyksynä samojen ongelmien kanssa kamppaillessa kylkiäisenä tuli muuan Tietzen oireyhtymä, eli tulehtuneet rintarangan rustot. Pelotti silloin hieman kun oli aika kamaliakin rintakipuja, onneksi ei ollut lopulta sydänperäistä. Rintarankaan siis liikettä, ennen kun se ehtii lysähtää täysin kasaan ja tulehtua. Oli saatu peleihin kasaan ihan hyvä porukka, ja pelitkin kulki ihan mallikkaasti, alkulohkon voitto ja lopulta pronssiottelussa tappio, kun ainakin iteltä alkoi olla bensa ihan lopussa. Turneessa yksi joukkue taisi olla selvästi ylitse muiden, ja finaaliin pääsy olisi ollut ihan mahdollista meillekin. Omia otteluita tuli 6, á 30min, ja sitten vielä kaksi tämmöistä paikkaamassa kaverin joukkueessa. Täytenä yllätyksenä myös neljänneksi tulleet palkittiin, ja palkintopotista kotiin kulki mukana Lauantai-pussi! :) Kassissa oli myös joulukalenteri, juustonaksuja, energiajuoma, tikkari sekä siideri.

Pelit oli hyvä alku, ja mikäli huominen tuo tullessaan hyviä tuntemuksia, treenikausi lähtee kunnolla käyntiin! Mutta päivä päivältä, vuosi on pitkä ja terveys on kuitenkin se kaikista tärkein. Vieläkin suuri kiitos siitä, että niin oma selkä, polvet ja nilkat ovat täysin terveet.

Don Rosa Tampereella, omistuskirjoitus jonottamatta

Hyvää ja huonoa. Kuumeilu ja muut jatkuvat, että odotan sitä päivää kun tää masentava kosteansumuinen syksy vaihtuu pikkupakkasiks. Toinen huono on se, että Niemisen Jakke joutu luovuttamaan Wienin ATP-turnauksessa toisen kierroksen ottelun vamman vuoksi, vaikka matsi oli alkanut hyvin. Tänään olisi pitänyt myös mennä katsomaan Jorn Landea, mutta hemmetin hemmetti. Päivällä jaksaa muutaman hetken olla hyvin koulussa, mutta muuten on veto täysin poissa.

Ja sitten ne hyvät. Sain tänään vähän tiskin alta hankittua itsensä DON ROSAN nimmarin! Jollekin oli ilmeisesti Tamperelaisen toimituksessa käynyt moka, ja lehteen oli aikaa sitten tullut pieni ilmoitus, "Don Rosa tavattavissa Kulttuuriravintola Kivessä 27.10.2011. klo 10-11". Noh aamullahan menin odottamaan, että josko Don raapustaisi Roopen Elämä & Teot -kirjaan nimensä, tuo kirja on lähes kullan arvoinen aarre. Don lopulta saapuikin paikalle muutaman bisnesmiehen kanssa, ja muutaman lauseen jälkeen he jo ihmettelivät, että miten olin tiennyt tulla paikalle, kun tapahtumasta olisi pitänyt tiedottaa vain lehtimiehille. "Why should anyone put that on a newspaper", oli Donin tuumaus tämän pressitilaisuuden osalta. Don oli kuitenkin erittäin leppoisa mies, ja suostui signeeraamaan kirjan, ja oli kaivanut tussin nopeammin taskustaan kuin sain itse kirjan esille! Ja tässä tulos. Teki tuota nimmaria muuten pitkään! Jos on samaa tahtia tehnyt illalla Koskikeskuksessa 300:lle, ei ole tainnut ehtiä nukkumaan ollenkaan.

Aikalailla kuukauden päästä otan suunnaksi Saksan katsomaan, miten Marsu© on pärjäillyt. Ei välttämättä parasta, mutta ainakin aivan älyttömän mahtavan järjettömän tosi upeaa on se, että pääsen samalla katsomaan Düsseldorfiin hiihdon maailmancuppia! Kuinka sattuikin samalle viikonlopulla ^^

Ei ehdi pysähtyä. Ei ehdi ajatella. Ei vain ehdi. Vedä hetki henkeä.

Vuodessa on 52 viikkoa. Mikäli yksi niistä menee hukkaan, ovat 51 siltikin täysin hyödynnettävissäsi. Vuodessa on 365 päivää. Mikäli yksi niistä menee pieleen, aika moni niistä voi sen jälkeen mennä kuitenkin hyvin. Lopeta turha murehtiminen, ja tee mitä on tehtävissä.

Monta asiaa saa pilattua kiirehtimällä. Ei ehdi pysähtyä. Ei ehdi katsoa ympärilleen. Ei ehdi jutella. Ei ehdi ajatella. Ei vain ehdi. Vedä hetki henkeä. Nyt, sulje silmäsi minuutiksi. Kuvittele itsesi sinne, missä olisit mieluiten nyt. Mitä menetit? Oletko siellä jo?

Tehokkuutta ja nopeutta ihannoidaan. Valmistu nopeammin. Etene urallasi nopeasti. Rikastu. Hoida tämä ja tämä asia nopeammin. Suoriudu kahden ihmisen töistä, ja olemme ylpeitä sinusta. Hanki parhaat arvosanat, niin saat stipendin. Suoriudu. Selvitä kuitenkin itsellesi, kuka sinulta tätä vaatii, ja miksi hänellä on valta siihen.

Vedä hetki henkeä.

Aina ei vain voi tietää, mikä menee pieleen

Sarjassamme erittäin mystisiä tauteja. Positiivista on se, että edellisen yön nukuin hyvin, 9h putkeen ilman mitään ongelmia. Maanantaina meen enikeis käymään lääkärillä, kun alkaa 2vko kurkkukipua olla takana, vaikka eihän ne yleensä näille mitään saa tehtyä. Turhia antibioottejakaan en ala syömään, varsinkin kun ne on yleensä tullut saatesanoilla "luultavasti tää ei auta ollenkaan, mutta kokeile nyt...". Mystisen tästä tekee se, ettei oikeastaan ole kuumetta eikä yskää, ei siis mene perusflunssastakaan. Kurkku on vain järjettömän ärtynyt tuosta juuri nielurisojen takaa, ja se jatkuu ja jatkuu. Yleensä tämänlaiset vaivat on lähtenyt nukkumalla hyvät yö- ja päiväunet, toivottavasti ne tästä nyt lähtee sujumaan paremmin.

Oi herkkua. Passionhedelmä on tajuttoman hyvä lisä smoothieen, kannattaa kokeilla.

Aivan mahtava lääke lähes ongelmaan kuin ongelmaan on Aku Ankan lukeminen! En ole vielä niin hyvin rentouttavaa ja muihin maailmoihin repäisevää tekemistä keksinyt, tietysti parhaimpana Don Rosan tekeleet. Pakko mainita, että yhtä piirtäjää en vain siedä lukea: William Van Horn. Ne jaksot on aina jotenkin samanlaisia, ärsyttäviä ja ahdistavia. Muistan vieläkin lapsuudesta sarjan, jossa aku on pitsalähetti, ja hänen pitää toimittaa pitsa tietyssä ajassa Tulpulle. Sarjassa eivät päde mitkään fysiikan saati materiaalitekniikan lait, ja se on muutenkin aivan järjetön. Kiusantekoa kiusanteon perään. Akun voimalla tässä kuitenkin jatketaan eteenpäin!

Joskus täytyy pysähtyä päästäkseen eteenpäin

Elämä kohtelee aika hellästi tätä miestä tällä hetkellä, vaikka oman kropan pitäis rankasta hölmöilystä vähän reippaamminkin. Nyt mennään maanantaissa, ja viime tiistaina sain itselleni viimestä viimein syysflunssan. Omaa syytä, kuten nuo yleensä ovat. Nukkumisen laatu ja määrä oli ollu pitemmän aikaa mitä sattui, ja silti jatkoin menoa normaaliin tapaan sen suuremmin pysähtymättä. Tähän lisänä ympärillä olleet flunssaiset ihmiset ja oma tautialttius, niin sieltähän se tuli. Kuitenkin turhauttavan pienenä, ei sänkyynkaatavaa kuumetta, saati sitten maailman kamalinta kurkkukipua, vaan lähinnä flunssan demoversio. On muuten tajuttoman vaikeaa pysyä paikallaan kun on tauti, se on vaan niin tylsää maata kotona päivät pitkät.

Yhteishyvän sivuilta mustikkarahkapiirakka. 4000kcal, omnom <3

Siemenestä kasvanut Cayennepippuri. Ei paha.

Tauti alkaa olla voitettua pikkuhiljaa, ellei mitään mullistavaa tapahdu, huomenna kevyttä venyttelyä ja muuta, sitten keskiviikkona takas jumppaamisen pariin. Kun joutuu pysähtymään, niin ehtii katsoa asioita hieman tarkemmin. Tämän kerran huomio oli jotain, mikä lähestulkoon mullistaa käsitykset reenaamisesta ja luultavasti myös modernista fysiikasta. Tajusin, että jumankauta, hommia täytyy tehdä tosissaan, jos aikoo kehittyä. Esimerkkinä kyykkyreeni, jossa runkona oli 7x3x110kg. Kuulostaahan toi lukemana ihan hauskalta, mutta ei siitä saatu hyöty hirveen kummonen tainnut lopulta olla, 4x5 olis ollu jo jotain paljon parempaa. Muutenkin, jos voimaa hankkiessa asiat tuntuu liian helpoilta, niin silloin ei tee tarpeeksi tosissaan. Tekniikka- ja taitoreenaamisessa asia on sitten taas aivan eri. Tän lisäks oon yrittänyt turhaan mahduttaa samalle viikolle 3-4 punttireeniä ja noin kahta lentopallokertaa. Olis pitänyt rehellisesti vaan kuunnella itteään aluks ja myöntää, ettei se vaan toimi. Molempia ei pysty tekemään kunnolla, täytyy siis valita toinen.

Pakkaset kolistelee sen verran, että chilit täyty ottaa pois kasvihuoneesta. Oli 2 vartta kasvanut ihan komeisiin mittoihin kesän aikana, siemenestä nuo joskus toukokuun aikoihin laitoin kasvamaan. Puoli kiloa tuottivat yhteensä, ikävä kyllä ei ehtinyt kypsyä kunnolla =(