Rahojen hyötykäyttöä

Tänään oli vuorossa ensimmäinen kunnon hieronta. Nuorempana kävin kerran pari mutta eipä silloin paljon hierottavaa ollut. Tällä kertaa oli sitäkin enempi, ja kokemus oli monitahoinen.

Paikkana oli Tampereen urheiluhierojakoulu, jossa hieronta maksaa 20e/tunti, mikä tuntui ihan kohtuulliselta tässäkin elämäntilanteessa. Varatessa ajattelin kokovartalohierontaa, johon vastaanottovirkailija suositteli puoltatoista tuntia. Jokin ääni päässä käski aloittaa hieman kevyemmin, joten päädyin tunnin aikaan. Huhu kertoi, että hieroja ovat nuoria, nättejä ja sieviä tyttöjä. Noh, ei ollut, vaan nuorehko, mies. Ei kovin karvainen, mitä osasin pelätä. Asiansa osasi kuitenkin hyvin, ei jäänyt moittimista. Reisien ja lonkkien pienestä tukkoisuudesta kerroin, ja niiden kimppuun sitä sitten käytiin. Olen melko huono pitämään ääniä sisälläni kun oikein sattuu, mutta mielestäni onnistuin tänään melko hyvin, sillä todellakin välillä sattui. Hieroja totesi omat tuntemukseni oikeiksi, molemmat reidet olivat sisä- sekä ulkosyrjästä tosi kireät. Kipeät paikat olivat käytännössä jokaisen lihaksen ylä- ja alakiinnityskohdassa, ja keskellä oli myös useampi kireämpi alue. Jäljelle ei jäänyt kovin montaa rentoa paikkaa :D

Hieronta todellakin sattui, varsinkin kun näitä kipukohtia painettiin ja pyöriteltiin kovaa, että sinne jääneet kuona-aineet lähtisivät liikkeelle. Oikean reiden möyhentämisen jälkeen olo oli jotenkin utopistinen, ero jalkojen välillä tuntui aivan uskomattomalta. Hieromaton jalka tuntui painavan tonnin, ja toista ei oikeastaan tuntenutkaan. Molempien etureisien hieromiseen kului yhteensä 40 minuuttia, joten kokovartalohieronta puoleentoistakaan tuntiin olisi tehnyt tiukkaa. Takareidet tehtiin kuivahieronnalla, jolla aikatauluja kurotaan yleensä umpeen, ja näin saatiin koko etu- ja takareisien hieronta puristettua just tuntiin.

Parin päivän päästä näkee mitä hieronta oikeasti auttoi, mutta nyt olo on ainakin reilusti kevyempi kuin aikaisempina viikkoina.  Tänään jatkui myös kisat töllöstä, ja oli aivan mahtavia kilpailuita! Naisten 10 kilometrin perinteisen kisa väliaikalähdöllä jää kyllä selvästi mieleen, 5 Suomen naisesta 3 teki paljon, paljon enemmän kuin mitä heiltä toivottiin. Huomenna punttaillaan taas!

Pienimuotoinen paratiisi

Terve ja päivää jokaiselle, kuten tapana on toivottaa.  Kuten fiksuimmat varmasti huomasivat, tein dramaattisia ratkaisuja, ja tarinanurkkaukseni etsii vieläkin hieman ulkoista olemustaan. Älkäät antako sen haitata, kevät on kuitenkin jo tulollaan.  Omaa itseäni varten lisäsin tuohon oikealle myös visaisen kyselyn, vastaathan siihen niin teet minulle hyvän mielen :) Televisiossa pyöri tällä viikolla juttu tämän viikonlopun Finlandia-hiihdosta, ja että teki mieli olla mukana!  Viime vuoden vapaan 50km oli kokemuksena yksi koko elämäni hienoimmista, ja paluun teen varmasti. Koska, sitä en vielä lupaa.

Kohtuulliseksi todettu Leaderin urheilujuoma

Hiihdon MM-kisoissa Marit Björgenin ylivoima latistaa tunnelmaa, mutta hieman syvällisempi penkkiurheilija katsoo muutakin kuin kirkkaimpia mitaleita. Erityisesti Felix Gottwaldin henkilökuva antoi erittäin hienon kuvan, mitä urheilu parhaimmillaan tarjoaa. Ennen näitä kisoja hänellä oli plakkarissa 16 aikuisten arvokisamitalia, joiden seassa mm. 3 olympiakultaa. Mies lopetti uransa jo vuonna 2007, mutta teki paluun vaikka oli voittanut jo kaiken, ja on palannut huipulle. Kun mieheltä kysyttiin urheilu-uran parhaita hetkiä, kertoi hän kilpailuista, joissa oli tullut niukka tappio, tai sitten jääty minuutteja kärjestä. Tämä jos mikä lämmitti harrastajan sydäntä! Onnistumiset ovat hienoja hetkiä, mutta huonoista tilanteista nouseminen on se koko jutun suola, se mikä motivoi ja saa jaksamaan.  Näitä tilanteita on jokaisessa lajissa omia, ja jokainen liikunnan harrastaja varmasti tietää mistä puhun.

Se aika vuodesta!

Tänään pääsi pitkästä aikaa hiihtämään! Oi että mieli lepäs kevyen kevätauringon syleilyssä ladulla. Kaupin laduilla tuli pyörähdettyä 2 tunnin lenkki perinteisellä, keskisykkeenä 168 ja maksimi 187, aika normaalit sykealueet muutaman viikon tauonkin jälkeen. Oli muuten pisin lenkki perinteisellä tavalla omalla kohdallani ikinä. Oman hiihtolenkkien etenemistyylin vaihto vapaalta perinteiselle on ollut kyllä hieno piristysruiske, ja vaihto ehdottomasti kannatti tehdä! Ainakin 10 vuotta tuli hiihdettyä vapaata tyyliä pelkästään, niin tuntui vahvasti siltä, että jotain kannattaa muuttaa. Vaikkakin vapaalla saa kovan vauhdin mäkiin ja se on nopeampi etenemistapa, ei siitä omalla kohdalla löydy samanlaisia fiiliksiä kun kovien  ylämäkien hiihtäminen vuorohiihdolla, kun suksi toimii kunnolla. Se on sitä urheilun iloa, ja sitä löytyy kun uskaltaa myös kokeilla jotain rutiineista poikkeavaa!

OSLO 2010

Tänään alko kisat todenteolla ja rytinällä, sprintit meni hyvästä lämmittelystä. löysin myös Ritun kuulumis/faniblogin, ja tänään on kovat toiveet että Ritulla menee putkeen! Mitaliveikkaukseen Ritu on merkitty parhaaks suomalaiseks, mihin luotan kovasti yhdistelmäkisassa!


Seuraavat 2 viikkoa menee tiukasti töllön ääressä, aamuisin koitan tosin liikkumaan päästä! Ei muuta kun Cheerios vaan, kyllä penkkiurheilijaa hellitään.

Missä opiskelija pystyy syömään hyvin ja halvalla?

Tuli taas kerran todettua, että iltapuntti ei ole kovin hyvä idea. Nukkumisesta ei tahtonut tulla oikeen mitään, varsinkin kun jossakin muussa kerroksessa joku mukula ajeli leikkiautolla pitkin patteria! Stna... Päivä opintojen+työnhaun merkeissä venähti vähän pitkäks, ja salille oli suunta vasta kuuden jälkeen. Keskityin tarkoituksella isommalla vastuksella tekemiseen, ja jätin kokonaismäärän aika pieneksi. Myös sen takia, että kyseiseltä salilta ei löydy juuri muuta kuin ristitalja, ylätalja, penkki ja muutamia käsipainoja. Näiden lisäksi on kyllä muutamia airobisia laitteita, mutta pidetään homma yksinkertaisena, eikä sotketa kerralla liikaa mukaan.

Kun varmistaja on mukana, penkkipunnerrusreeniä voi paremmin varioida. Tällä kertaa pistin sellaiset painot tankoon, millä vaihtelevasti nousee 5-6 puhdasta toistoa. Näiden päälle laskin vielä yhden ylimääräisen joka sarjaan, jota sitten varmistaja avittaa sormillaan nousemaan vain sen verran, että tanko ei jää paikalleen tai romahda alas missään vaiheessa. Fyysisesti menee tietysti ylirasituksen puolelle, mutta henkisesti tälläiset toistot ovat paljon kovempia. Näitä sarjoja kertyi lopulta niinkin paljon kuin 7, ja fiilis oli jälkikäteen pirun hyvä! Ei näitä joka kerta tietysti kannata tehdä, mutta hyvää vaihtelua.

RV+PP

Ennen & jälkeen reissun tuli käytyä äiskän pöperöitä syömässä. Spaghetti + jauhelihasoosi on aina toimiva yhdistelmä, mutta vielä juhlavampaa oli VALION MAITORAHKA! Sitä ite päivät pitkät syö extraa, niin voi sitä riemun määrää kun sai syödä laadukkaan makuista, tuplahintaista (kaapissa lojunutta) maitorahkaa äiskän piikkiin! :) Valitettavasti omaa hilloa ei ollut, niin purkkihilloon oli tyytyminen.

Voi sitä ihmetyksen määrää äiskällä, kun näki mikä riemu voi tulla jostakin yhdestä rahkapurkista. Elämässä pitää osata nauttia pienestä. Niin, opiskelijahan syö hyvin ja halvalla kotona =)

Liian pienet farkut, vai suuret reidet?

Pitkä, kova pakkasjakso tekee lihaksistolle ja hengitysteille tepposiaan. Itse en ole flunssan uhriksi joutunut, mutta moni muu tuttu on. Kolme myös kärsinyt keuhkokuumeesta, mutta ne eivät mene pakkasen piikkiin. Ei siitä kuitenkaan mihinkään pääse, että vaikka pukee 3 kerrosta housuja ja 4 kerrosta yläpäähän, pihalla tulee silti 10 minuutissa kylmä. Ja kyllähän se vähän vituttaakin välillä. Ensimmäisenä kylmä kuitenkin käy hengitykseen, ja hiihtoladuille ei ole ollut pieneen hetkeen asiaa. Oikeastaan kotoakaan ei tee mieli lähteä mihinkään, sillä opiskelun pystyy hoitamaan lähes kokonaan kotikoneeltaankin. Kotona reenaaminen on sellainen asia mitä yritän välttää viimeiseen asti, niin joskus sitä on kolosta kuitenkin poistuttava. Tämä päätös ihan siitä syystä, että koti on hyvä pitää rauhoitettuna paikkana, ja harjoitella sellaisessa ympäristössä, joka siihen antaa myös hyvät mahdollisuudet. Venyttelyt ovat ainoa poikkeus tästä, mutta en harrasta edes vatsalihasten tai punnerrusten tekoa kotosalla.

Hunajaa, mansikkahilloa kotipihasta ja oikeaa voita <3

Toinen ongelma on sitten se lihasten jämähtäminen. Tommi Evilä oli siinä täysin oikeassa, että kun päivät pitkät on parinkymmenen asteen pakkasessa, niin sillon on aika vaikeaa olla nopea jaloistaan. Aamuisin paikkojen särkeminen ollut erittäinkin tuttua, ja aina hieman sellaisia mietteitä että onko se flunssa tulossa vai ei. Pieni halu olisi myös käydä juoksemassa hieman, mutta kun pelkkään lämmittelyyn tarvitsisi varata reilusti yli puoli tuntia ulkopakkasessa, jää mielummin välistä. Toisaalta kun kevyt jalkavamma on seurana, paras antaa sen vain levätä ja hoitaa juoksevat asiat pois alta.



Olen viime aikoina kehittänyt pienen viha-rakkaussuhteen reisiini. Ne eivät mahdu housuihin, hemmetti! Syksyllä ostin pennosillani farkut kokoa 36, jotka menivät suht sutjakasti jalkaan. No, eivät mene enää. Lantiolla olisi tilaa vielä, mutta reidet pistävät vastaan ennen kuin saan housut ylös asti, ja kyykkyyn en edes kehtaa niillä mennä. Olis tarve löytää farkkumerkki vähän isompireisisille, ettei koon kasvaessa lantiosta tule tolkuttoman kokoinen samalla.

Helppo herkku, toimii!

Tiistaina oli vierailu yhdessä firmassa, josta kesätyöt olis jopa mahdollisia, katsotaan mitenkä käy. 3h autossa istuminen ei kuitenkaan tehnyt hyvää oikeen millekään, ja koko mies on lukuvuoden pahimmassa jumissa kyllä rintarangasta alaspäin. Huomenna toiseen firmaan kahvittelemaan, ja sen jälkeen iltajumpat armaassa entisessä kotikaupungissa veljen kanssa. Tosin paikan sali on sen verran huono, että luultavasti joutuu tyytymään pääosin penkkipelleilyyn ja painimiseen saunomisen lisäksi.

"Lisäravinteilla saat kaiken lähes ilmaiseksi!"

”Se on helppo kehittyä, kun saat noiden jauhojen avulla kaiken lähes ilmaseks”.  Tämän kommentin sain, kun kerroin edistyksestä, jota lisäpanostus reenaamiseen on tuonut fyysiseen suorituskykyyn. Niin. Veti aika lailla maton alta, ei oman uskon vaan ulkopuolisen arvostuksen takia. Siitä tämä turina sai alkunsa.

Kyllä, kuten melko moni muukin kuntosalilla tavoitteellisesti käyvä, käytän lisäravinteita. Normaali boolini on seuraavanlainen

• 35g proteiinijauhetta
• 30g Maltoa (Hiilihydraattijauhe)
• 5g Dextroa (Rypälesokeri)
•  ~6dl vettä

Sekä vaihtelevasti

• 5g Kreatiinia jaksoittain, ei säännöllisesti
• 5g L-glutamiinia.

Glutamiini on kokeilu, katsotaan huijataanko tässä pientä kuntoilijaa. Käytössä on 400g purkki, jonka käytän, ja tämän jälkeen pidän taukoa. Mikäli en mitään eroa havaitse, jätän sen pois boolista melko kalliina lisänä. Miksi sitten otin tämän aikanaan kokeiluun? Olin vuoden alussa melko haavoittuvainen sairastelujen suhteen, mihin löytyi asunnosta lopulta ulkopuolinen syy. Tuotteen luvattiin estävän tulehduksia ja vähentävän sairasteluja. Lopputulema oli, että kokeillaan, jos 20e purkki säästäisi puolen vuoden aikana yhdeltä flunssalta. Vieläkin sitä mieltä, että kokeilu on tuon rahan arvoinen.

Tekniikkavirhe 2010

Normaalin boolin hinta on hieman alle euron annokselta, ja kalorit muistaakseni hieman alle 400, mikä on ihan riittävästi omalla kohdallani. Kuten monet muutkin, olen aloittanut ravinnematkani Gainomaxin ja vastaavien valmiiden seosten parissa. Koululla olleilla Yrityspäivillä eräs koodausfirma jakoi juurikin Gainomaxeja, ja sellaista tuli kokeiltua nostalgisesti. Ihan toimiviahan nuo ovat, mutta opiskelijan rahatilanteessa ei ole yksinkertaisesti varaa käyttää noita. Hinta kun on 2-5-kertainen oman sekoitukseen, kun suhteuttaa ravintoaineiden määrään.

Kannanottona vielä alussa olleeseen kommenttiin, kyseessä on ravintolisä. Se ei tee mitään puolestani, tarjoaa vain poltto- & rakennusainetta oman harjoittelun tueksi.

Löytyykö omia kokemuksia ennakkoluuloista, outoja kommentteja tai muita asiaan liittyviä tapauksia lukijoilta?

Tekevää sattuu

Tänään sitten tuli se, mitä ei ole viime kesän jälkeen muistaakseni käynyt. Ja vielä ihan omaa tyhmyyttäni. Päivän myöhässä pyörähdin pirkkahalliin hieman hyppyjä kokeilemaan. Yksin kun hirveällä innolla menin, niin verryttely jäi oikeastaan nollaan. Siinähän se sitten, ei kovin montaa pituushypyn vauhtijuoksua tarvinnut kokeilla, niin oikeassa sisäreidessä tuntui ilkeä kireys, eikä tekemisestä sitten tullut oikeen  mitään. Tällä hetkellä ollaan sitten sisä- ja etureisirampoja. Hemmetti. Eniten tässä on vihanen ittelleen siitä, kun kaikki olis ollut vältettävissä pienellä huolellisuudella. Onneksi ei kuitenkaan pamahtanut, joten paranemisajan pitäisi olla melko nopea. Ettei mene liian synkäks, muutaman hypyn ehdin kylmiltään tehdä, ja tämmöstä tuli. Selän taaksepäintaivutusta vois olla asiaa reenata ;) Ei varsinkaan tämä korkeussuuntainen hyppy ole minun alaani, täytyy kattoa jos jättäis pois ohjelmasta tätä...

100kg kakkukahvit =)

Pirkkahalli-/lenkkisuunnitelmat siirty päivällä eteenpäin, kun joskus sitä on opiskeltavakin. Huomenna odottaa yksi tentti joka on viimeisiä palloja jalassa, ainoa kurssi joka roikkuu viime vuodelta. Tentissä onnistumisesta Kela maksaa parhaimmillaan 80% yhden kuukauden opintotuesta, joten eiköhän sitä päivän voi uhrata 400 euron takia ;). Elo olisikin helppoa, jos omaehtoisesta harrastamisesta joku vielä maksaisi jotain. Tokihan sitä voisi vaikka pitää välivuoden opiskelusta, urheilla ja elää sossun rahoilla, mutta en siihen touhuun kyllä lähde ikinä. Kyllä täysin toimintakykyisen ihmisen pitää oma elantonsa tavalla tai toisella hankkia, eikä siihen auta minkäänlaiset selittelyt. Jos juuri sinulla siis on nyt tarjota kesätöitä, tarjoa sitä kommenttilaatikkoon ja ota vielä varaamaton huippuluokan työläinen siipiesi alle!

@Pori yu

Punttailu, pääosin pakkasesta johtuva airobisen tekemisen puute ja ennen kaikkea hyvä ruoka tekee tehtäviään, sillä vaaka täräytti PB:n, 99.4kg! Aika hyvin tälläseltä ruipelolta. Kun 1vko ajan aamupaino on 100kg tai yli, pidän kakkukahvit jonne kaikki ovat tervetulleet! Myös sinä =) Viime kesänä töissä sanoivat, että oon tämmönen kuiva, tiedä sitten oliko hyvällä vai pahalla. Ellen saa Tampereen seudulta töitä niin luultavasti menen Peten seuraksi poriin taas muovia jalostamaan. Porin yu-kentältä jäi kyllä paljon hyviä muistoja taskuun viime kesältä, joten ei tuo mikään katastrofi olisi!

Kun menee oikein huonosti, kannattaa muistaa että parempi päivä on luultavasti tulossa.

Merkit on tällä hetkellä vähintäänkin hyviä. Alkuviikosta kirjoittelinkin, kun vähän huoletti yleinen irtonaisuuden puute, kropan ylikierroksilla käyminen ja yleinen tukkoisuus. Syksyn ja talven läpi vedin rytmityksellä, jolloin viikossa oli vuorotellen 2 tai 3 lepopäivää, mutta ei kuitenkaan peräkkäisiä juuri ollenkaan. Nyt kovien pakkasten aikaan näitä lepopäiviä on tullut ainakin tuo 3, ja joskus ne kaikki jopa peräkkäin. Keskiviikkoisen Pirkkahallireissun onnistumiset eivät ilmeisesti olleet yksittäisiä piikkejä, vaan rytmityksen muuttaminen on selvästi tuonut terävyyttä tekemiseen. Tänään oli perinteinen ohjelma, jolla kaavalla lauantaisin on paljon menty.  Aamulla kymmeneltä reilun tunnin puntti, jonka jälkeen hetki suihkussa ja pukuhuoneessa, mitä seuraa tunnin ohjattu venyttely.

Egoilukuva pirkkahallista ;)

Puntilla ei sen suurempia revitelty, vaan tarkoitus oli tehdä ainakin lyhyitä ponnistussarjoja. 70kg niskassa sykähdin 5kpl neljän toiston sarjoja. Nämä tehtiin normaalien kyykkyjen tyyliin, eli reidet tuotiin rauhassa vaakasuoraan asentoon, josta ponnistettiin terävästi ylös. Lisänä tein vielä 50kg niskassa 5+5 sarjat ponnistuksia, joissa mentiin aina syväkyykkyyn asti. Kaikki reisien jumitus oli muisto vain, ja ylöstulot irtosivat helposti. Ponnistusvoima on kehittynyt viime talvesta selvästi, sillä tuolloin tasaloikka paikaltaan lensi 280cm, kun se nyt on 290cm noin 10 kiloa painavampana. Rinnalleveto ja pystypunnerrus jäivät melko lyhyiksi tänään, sillä ensimmäisessä sarjassa kämmenessä jokin vihlaisi, ja jätin varmuuden vuoksi tekemättä. Huomiselle olisi pieni suunnitelma käydä kokeilemassa korkeus- ja pituushyppyä, polte olisi kova päästä hyppimään, sillä se on viimeisen päälle hauskaa!

Perinteinen kevätherkku, Tango-limppari! =)

Nyt on tarkoitus syödä hyvin, nauttia auringonpaisteesta ja tehdä vain harjoituksia, jotka palvelevat jotain. Vain kahden vuoden harjoittelutaustalla on melko vaikea sanoa, mikä nyt on oleellista ja mikä ei, mutta mielestäni siihen on tällä hetkellä kuitenkin melko hyvä tatsi. Hyvä ruoka, lepo ja monipuoliset virikkeet ovat niitä asioita, joilla muutosta saadaan parempaan suuntaan. Nyt on sen aika, ja tänään ohjelmassa on pitsan leipomista, ja kylkeen ilmestyy omatekemä vanukas!

Ja tervetuloa Tindelle, ensimmäinen ulkopuolinen lukija! =)

Täydelliset lihakset.

En ymmärrä kehonrakennusta, en oikeastaan mitään sen alalajiakaan, niistä sen suuremmin kuitenkaan tietämättäkään.

Ensinnäkin kritiikkiä saa urheilijoiden eri sarjoihin jakaminen. Ihmiset on tietysti helppo jakaa painon mukaan sarjoihin, mutta onko sille mitään järkeviä perusteita. Käydäänpä tarkemmin läpi

Miksi tässä jaetaan kilpailuluokat painon mukaan? Lajia hieman sivusilmällä seuraavana mielestäni paljon parempi jakotapa olisi ihmisen pituus. Painoa ihminen saa hankittua treenaamalla, mutta pituus riippuu lähes pelkästään geeneistä. Sillä mennään siis mitä on saatu. Otetaanpa sitten vertailuun 160cm pituinen mies, joka on huhkinut salilla pääsääntöisesti yläkroppaa. On "helppoa" saada leveän näköiset hartiat ja hauiksen ympärimitaksi lähes sama kuin kyynervarren pituus. Ja sitten taas 190cm mies, jolla on jokainen raajanpituus jopa 5-15cm pidempi, kuin 160cm kumppanilla. Jotta 10cm pidempään kyynervarteen saataisiin yhtä näyttävät lihakset, on niiden tilavuus huomattavasti isompi, vaadittu työmäärä on aivan eri luokkaa kuin lyhyiden käsien. Aivan sama pätee myös jalkoihin. Kilpailumuoto on täysin ulkonäöllinen, ja lihaksia (=painoa) saadaan vain harjoittelemalla. Tämä antaa pienempikokoisille kilpailijoille täysin ansiotonta etua, joka poistuisi luokkajakoa vaihtamalla. En ole ainakaan törmännyt muihin kuin ikä- ja painoluokkajakoihin, kertokaa jos olen väärässä.

Ja sitten itse laji. Harrastajat tuntuvat tykkäävän kovasti eristävistä liikkeistä, joilla rasitetaan vain yhtä tiettyä lihasta kerrallaan. Vaan mikä ihmeen tässä on järki? Kyllä, se kasvattaa varmastikin tätä tiettyä lihasta tehokkaasti. Koska rasitus on vain paikallista, tuloksena on lopulta kasvaneet lihakset ja heikentynyt hapenotto- ja -kuljetuskyky. Lihaksenkasvun ja massankeräämisen sivussa usein airobinen harjoittelu jää vähälle, koska siitä ei ole lajin suhteen mitään hyötyä. On kuitenkin hieman naurettavaa, kun vahvat&isokokoiset ihmiset hengästyvät lumitöissä ja portaissa erittäin helposti, vaikka ovatkin kilpaurheilijoita.

Tavoitteena on isot lihakset, eikä oleellisinta ole tulla vahvaksi. Mitä ihmettä!? Melko jenkkimeininkistä, ulkonäköpalvontaa. Ongelma on mielestäni siinä, että tämä asia ei palvele mitään muuta kuin itse harrastusta. Ulkonäköpainotteisuutta korostavat käytetyt rusketusaineet, öljyt ja muut ehosteet.

Kehonrakentajat ovat kyllä vahvoja, en sitä kiellä ollenkaan. He myös katsovat erittäin tarkkaan mitä syövät, ja ovat tietoisia siitä. Oma valinta kuitenkin esteettisyyden ja monipuolisen suorituskyvyn väliltä enemmän kuin helppo.

Tarkoitus on provosoida ja saada aikaan eriäviä mielipiteitä. Mutta mikä kehonrakennuksessa sitten on hyvää/hienoa/koukuttavaa/...? Kerro rohkeasti!

Omat ennätykset paukku + Kanakastike sporttiselle

 Tänään tuli viimein käytännössä todistettua se, että ensimmäinen 5kk rehellinen punttiharjoittelu on tuonut jonkinlaisia tuloksia, eli aivan pieleen ei ole asioita tehty. Lokakuun puolella 80kg penkistä leveällä otteella oli liikaa, eikä liikahtanut kuin alas. Tänään sillä onnistui viiden toiston sarja, ja 85kg:kin liikahti samalla lailla kuin 75kg tuolloin aikaisemmin. Se oli hyvä merkki ennen kaikkea henkisesti, sillä edistystä on tapahtunut vaikken ole erityisesti tuohon panostanutkaan. Jos kaiken työnteon jälkeen olisin ollut jumissa samoissa painoissa, olisi täytynyt jotain asiaa muuttaa reippaasti ja miettiä, että mikä on mennyt reilusti pieleen. Kesään mennessä 90/95kg:n nostaminen olisi tällä haavaa riittävä, ei haukata liikaa kerralla.

 Ja se tärkeämpi asia, eli räjähtävyys on parantunut. 4kg kuulan PYT irtosi tänään pirkkahallissa lukemiin 18.90m, eikä pidemmälle ollut varaa heittää, sillä seinäpressu tuli vastaan. Jokaisen heittolajiharrastajan unelma, heittää enemmän kuin tila antaa myöten! Yrityksiä oli noin kymmenkunta, joista kolme tipahti suurin piirtein noille lukemille. Vertailuksi viime kesän muutamasta sadasta heitosta tuli 2 haamuheittoa, 17.90&17.92 taisivat olla. Muuten paras jossain ~17.40m. JVE:ssä on viime kesänä tullut jostakin tosi kova tulos nykykuntoon nähden. En muista mihin aikaan tuo 16.96 tuli, mutta elokuussa pääsin hädintuskin 16 metriin, vaikka tuloskunto oli muuten erinomainen. Tänäänkin tipahtu 16.30. Voi olla että tuo hyvä tulos menee kesätyön säkinkantelun piikkiin ;)

 Eilen oli tarkoitus löytää jotain aivan uutta ruokapöytään, ja päädyin seilailemaan marketin hedelmähyllylle. Kumkvatit ja passionhedelmät jäivät vielä hyllyyn, ja mukaan tarttui tuttu mutta kuitenkin  melko tuntematon MANGO.

Mango vaati melko pitkän kypsentämisen että se pehmeni, mutta kastikkeeseen sen antama maku oli lievästi makea. Mielestäni ananas ei kuulu mihinkään lämpimiin ruokiin liiasta makeudest johtuen, mutta mango toimi erittäin hyvin. Seuraavanlaisen soosin sain aikaan:

• 600g kanaa
• 3tl chiliä
• ~400g mango
• 4dl ruokakermaa
• 1dl maitoa
• 3-5 porkkanaa
• 1tl hunajaa
• loraus kala-/soijaöljyä

Paistoin kanat ensin erillisellä pannulla, jonka jälkeen pilkoin pihvit paloiksi. Tämän jälkeen lisäsin samalle pannulle kaikki nesteet, joiden sekaan meni pieneksi pilkottu mango, chili, hunaja sekä kalakastike. Tämän kannattaa antaa hautua kannen alla reilun aikaa, jotta mangot pehmenevät. Hautumisen aikana pilkoin porkkanat ja paistoin niitä hieman. Lisäsin kanat ja paistetut porkkanat hautuvaan kastikkeeseen, kun mangot olivat pehmentynyt niin, että niitä sai pilkottua lastalla.

Yhdessä reenaamisen parhaus

Vaikka salireeni on omasta mielestäni tehokkaampi tehdä yksin kuin porukalla, oli tänään parempi kun olin luvannut jo kaverille tulevani aamulla. Muuten olisi tullut jäätyä kotiin vain nukkumaan. Porukka kuitenkin luo tietynlaista tsemppiä, ja velvollisuudentunnetta ettei vain jää laiskottelemaan. Treeni on pikkuhiljaa liukunut lyhyempiin sarjoihin, pienempiin painoihin ja terävämpiin toistoihin. Tänään ei ollut mistään vaivoista tietoakaan, vaikka seiskalta herääminen vähän meinasi tökkiä. Onneksi olin jo tekemässä sarjoja 8.30, niin ehdin ruuhkan alta pois. Yleensä aamuisin salilla on 4-8 henkilöä, jolloin mahtuu tekemään hyvin, mutta tänään 9.15 tapahtui jonkinlainen invaasio, kun ~15 salilla olleen ihmisen lisäksi paikalle tuli vielä 10 ihmisen kuntosalikurssi, eikä vapaata tilaa juuri ollut. Eipä siinä sitten paljon enää tehty, mutta kuntopallon heittely sopi meikäläiselle erittäin hyvin loppuun. Pari viime kertaa on ollut kaavoiltaan samoja, mutta kyykyt ja RV+PP-sarjat antaa niin hyvää hermotusta koko kropan toiminnalle, että niitä teen tarkoituksella nyt jonkun aikaa usein. Aikaa kului tänään 1h 20 min

• Teräviä kyykkyjä
• 80kg x 7
• 60kg x 10+10+10
• Rinnalleveto+pystypunnerrus
• 30kg x 8+8
• 35kg x 8
• Vatsat ylätaljalla
• 50kg x 12+12+12
• 55kg x 12+12
• Penkki (loppuun hieman bonuksena, tein kaverin sarjan välissä kun muualla ei ollut tilaa enää)
• 70% x 7
• Miksikö ilmoitan penkin prosentteina. Siksi, koska se kertoo paljon enemmän kuin pelkkä kilomäärä.
• PYT 4kg kuntopallolla x 12
• JVE 4kg kuntopallolla x 5

 

Tänään tuli käytyä myös kattomassa M.&K.©:n kissanpentuja, aika hellyyttäviä olivat! =)

Kokkailin tänään myös jotain aivan erilaista, jos ylihuomenna saisin teillekin tietoon, mitä kaikke mangosta ja chilistä sai aikaan. Huomenna Lapa©:n kanssa Pirkkahalliin pyörähtämään!

Selittämättömiä ongelmia kropan kanssa

Jokin on pielessä. Ei reenaamisen, tuskin syömisen, vaan palautumisen osalta. Seppo Rädyn sanoin, edes ylipainoiset kuulantyöntäjät eivät hikoile näin paljon. Kovin paljon ei ole tarvinnut itseään edestakaisin liikuttaa, niin vettä valuu joka puolelta. Olen varmaan valittanut, mutta myöskin jalat ovat koko ajan tukossa, vaikka niiden antaisi palautua kokonaisen viikonkin.

Tänään oli lentopallohöntsyt taas, ja viime kerran tosi hyvätasoisista peleistä tultiin reippaasti alaspäin. "Tänään ei kukaan olis voinut tehdä enempää virheitä" kuului naapurikentältä, joten emme taineet olla ainoa. Noh, väliäkös tuolla, hauskaa oli pelata! Peliporukka on melko sekalainen. Kaikkien taustoja en edes tiedä, mutta ikähaitari on abitytöstä yli viisikymppisiin miehiin, yksi on teekkari, toinen Taekwondon maailmanmestari ja kolmas sairaanhoitaja. Hienoa sakkia, kukaan ei ota asiaa liian vakavissaan. Viime kerralla oli puhe henkisestä kantista, ja nyt päädyin syöttämään 21-24 -tappiotilanteessa, ja ajattelin kokeilla mihin kaikkeen pystyy. Syöttötila on rajoitettu, ja syöttö lähtee takarajalta paikaltaan seisten. Vastaanottamassa oli 5 ihmistä, mikä helpotti syöttämistä.

1. 21-24: Syöttö 5&6-paikan väliin, pelurit juoksevat ristiin ja pallo lentää seinille
2. 22-24: Syöttö 1-nurkun kulmaan, kun mies oli ottamassa lyhyttä palloa. Sinne jäi.
3. 23-24: Lyhyt syöttö eteen, jonka passari rähmäsi takapelaajien yli
4. 24-24: Lyhyt syöttö keskelle. Jäi hieman lyhyeksi, mutta kierähti verkon yli. Päässä pyöri, että näinköhän käy
5. 25-24: Syteen tai saveen, kokeillaan rohkeeta. Linjaa pitkin virhemarginaali on pieni, ja pitkäksi meno enemmän kuin todennäköistä. Mutta kun onnistuu, niin sitten onnistuu. Pallo sopivan korkeana, ettei takapelaaja saanut kiinni, ja löytää takanurkan. Pelin kannalta yksi lysti, mutta oli hieno huomata, että tarvittaessa löytyy kykyä toteuttaa sitä, mitä tarvitsee, ilman virheitä tai suurempia paineita.

KC KANUUNAT. Kuva: R.M.

 Täytyy katsoa miten jalat saisi palauteltua, jotain täytyisi kuitenkin keksiä. Ei muuta kun uusia tuulia kohti!

Suomalaisten negatiivisuus

Kun mennään kilpailupaikalle, tilanne on tietysti aivan eri kuin tutussa porukassa harjoituksissa suorittaessa. Erityisesti suomalaisena tuntuu, että Suomesta puuttuu voittamisen kulttuuri, ja häviä pelko on jotenkin ylitsepääsemättömän tuntuista tosi monella urheilijalla.

Eilen pelailtiin TTY:llä Akateemisen Kyykän MM-kisat, jossa kasetin täytyy kestää, jos meinaa otteluita voittaa. Iso osa joukkueista on aamusta alkaen humalassa, ja provosointi ja suunsoitto on enemmän kuin sallittua. Toiset myös manipuloivat pistelaskua ja lopputuloksia, ja toiset menevät henkilökohtaisuuksiin, mutta eipä näistä henkilöistäkään eroon pääse. Alkulohkossa tälläisiä joukkueita tuli vastaan 2. Kaksi kertaa myös peli meni painiksi, kun eivät tahtoneet uskoa sääntöjä. Joka tapauksessa, 3 niukkaa voittoa ja jatkolippu tuli lunastettua, Nämä samat kaksi joukkuetta olivat vihaisia, koska emme olleet umpihumalassa pelatessamme. Tavallaan tallaa kukin ^^

Henkisen pelin apuna oli tällä kertaa huuliharppu, tuomarin pilli, vapputorvet ja ennen kaikkea nokkahuilu! Itse lähes kaiken ulkopuolisen mölyn pystyn mielestäni käsittelemään, mutta nokkahuilu on jotain aivan mahdotonta! Epävireinen piipitys korvan juuressa sai useammankin pelaajan hermostumaan, yksi meinasi talloa sen, ja toinen otti kaverin suulta sen pois ja heitti lumihankeen 20 metrin päähän, mutta ei se menoa hidastanut! Jokaisesta neljän hengen joukkueesta tuntui löytyvän joku, kuka menetti pelin täysin provosoivasta juttelusta, ja heitti aivan päin honkia. Tärkeintä oli puhua sen verran järkeviä, että sai heittovuorossa olleen ensiksi kuuntelemaan, ja vaihtaa sen jälkeen pikkuhiljaa johonkin aivan päättömään. Vaikka oma peli ei ollut kovin kummoista, pääsimme lopulta 16 parhaan joukkoon, kun joukkueita oli 512, mikä oli aivan ylisuoritus joukkueelta! Viime vuodesta petrasi eniten Masa, jolla viimevuotisesta hermoilusta ei ollut merkkiäkään. ALLA TUNNELMAT KISOISTA VIDEON MUODOSSA!

Omia kokemuksia henkisen kantin pettämisestä ei muistu juuri mieleen, yhtä täydellistä hajoamista lukuunottamatta. Olin viime talvena pirkkahallissa hyppäämässä korkeutta, ja paikan reunalla oli futisjunnujoukkue odottamassa reenejään. Yksi pojista otti selostajan roolin, ja aloitti selostamisen juuri ennen kun lähdin vauhtijuoksuun. "NYT ON KYSE MAAAAAILMANMESTARUUDESTA. PYSTYYKÖ HÄN SIIHEN, TULEEKO HÄNESTÄ MAAILMANMESTARI..." 6-vuotiaan pojan erittäin korkealla äänellä sai aikaan pahan hajoamisen, ja reeni loppui siihen.

Positiivisia kokemuksia taas löytyy vaikka kuinka määrin. En ole vielä kilpakentille paljon päässyt, mutta olen kuitenkin erottanut selvästi tilanteet, koska harjoitellaan ja koska tehdään tuloksia. Kaukaisin muisto on ala-asteiden välisistä yleisurheilukilpailuista 6.-luokalta, kun yhtenä lajina oli turbokeihäs. Olin ahkerasti kotipihalla harjoitellut ja heittänyt tasaisesti samoja mittoja pitkin kesää, mutta näissä kisoissa pikkupoika paransi ensimmäisellä heitolla heti 2 metriä ennätystään! Se on aika hyvin, kun alkuperäinen ennätys taisi olla jossain 22 metrin tienoilla. Ja poika oli iloinen! Vieraat silmäparit tuovat sitä hyvää tunnetta tekemiseen, pieni lisäpuristus siivittää usein paljon parempiin suorituksiin, kuin "no kunhan nyt rykäsen"-asenne. Isoin tekijä tässä luultavasti on se, ettei tarvitse oikeastaan todistaa kenellekään sen suuremmin. Eri asia taitaa olla, kun urheilee ammatikseen, ja varsinkin jos tekeminen on muutenkin alavireistä. Mystistä tuo henkinen puoli.

Rutiinit ovat niin pieniä, että ne on helppo tappaa.

Tänään tehtiin jotain erilaista. Ei mitään radikaalia, mutta rutiineista poikkeavaa, ettei jäädä samalle radalle. Alle ehti tulla 3 päivän tauko huhkimisesta, kun oli selittämättömiä lihassärkyjä ympäri miestä, lähinnä kyljissä ja selässä.

Aivan aluks lämmittelin melkein tuplat normaalista, tein liikkeitä paljon tyhjällä tangolla ja pyörittelin kepillä hartialinjan antaumuksella auki. Oli muuten ehkä rankin osa koko hommasta toi hartioiden, rinnan ja ojentajien avaaminen, niin henkisesti kuin fyysisesti! Mutta se täytyy tehdä, liikkuvuuden menettää niin helposti voimanhankinnan lomassa, ja sehän ei missään nimessä ole tarkoitus. Näillä mentiin:

• 20min lämmittely
• Rinnalleveto+pystypunnerrus
• 30kg x 8+8+8
• 40kg x 5+5
• Vauhtipunnerrus
• 40kg x 6+6
• Vatsalihas ylätaljalla
• 50kg x 15+15+15+15+15

----------------------------------- Tässä vaiheessa poikettiin rutiineista. Yleensä punttailu olis jatkunut, mutta nyt kun käsiä ja vatsaa oli rasitettu kohtuullisesti, siirryttiin kuntopallon (4kg) pariin.

• Kuulantyöntö paikaltaan kuntopallolla (4kg)
• 15+15+15 jatkuvalla syötöllä, ei taukoja
• 5xPYT + 5xJVE+ 5xPYT + 5xJVE + 3xPYT

Aikaa meni 1h 25min, ja lopussa oli jotenkin outo olo, kun ei ollut tavalliseen tapaan käynyt vaan hapottamassa. Pieni houkutus oli käydä tekemässä vielä jotain, mutta suunnitelman noudattaminen vei tällä kertaa voiton.

Öljyssä paistettuun leipään oon rakastunut. Mussutin vattani päivällä täyteen seuraavalla

• 4 porkkanaa
• 2 sipulia
• paistettu leipäviipale
• 1,5 broilerin fileepihviä
• Creme Bonjour Tomaatti & yrtit -soosia

Opiskelijaruuan myytti

Tänään hyvien yöunien jälkeen oli taas oikein mukavaa päästä kiroilemaan aamupalapöydässä itsekseen! Aamulehden mukana oli tullut Koulutus-liite, jossa vatvottiin yhtä sun toista koulumaailmasta. Terveiset lähtevätkin nyt Olli-Pekka Nissiselle, Kati Pehkoselle, Jenni Peltolalle ja Sari Rautaselle. En tiedä henkilöiden taustoja, mutta he olivat ystävällisesti laatineet kollaasin, joka auttaa rahatonta opiskelijaa syömään edullisesti, vaikka opintotuki on lähes huvennut. Loppuun he olivat lisänneet, että terveysnäkökohdat ja ruokatuottannon eettiset pohdinnot oli sivuutettu kokonaan. Ensinnäkin mitä helvettiä! Mikäli terveysnäkökohdat unohdetaan, ostakaa kaalia! Ei maksa juuri mitään, ja on kaiken lisäksi sen verran ilkeän makuista, että pienikin ruoka riittää pitkäksi aikaa. Tällä kertaa teen poikkeuksen, ja lisään kuvia, jotka eivät ole omiani.

Raadin ehdotukset opiskelijan ruuaksi olivat seuraavia:

Kuva: Iltalehti

Juustohampurilainen, 1e.

• Energiaa 300kcal
• Proteiinia 16g
• Hiilihydraattia 30g
• Rasvaa 13g

MIKSI EI: Ensinnäkin, ellet asu mäkkärin nurkalla tai pyöri muuten vain keskustassa, kuka jaksaa lähteä hakemaan tälläisiä. Toiseksi, maksat reilua ylihintaa. Ravintokoostumusta pullaosasta en löytänyt, mutta olen melko varma, että leivät vastaavat ravintoarvoiltaan ranskanleipää. Leivän hiilihydraatit pitävät nälän loitolla noin 15 minuuttia. Pihvi taas on pelkästään säälittävä. Jos oikein onnistaa, saat ostettua jauhelihaa 4e/kg, mistä saat tehtyä lihapihvejä niin paljon kuin haluat.
OHO: Tuotteen tarjoushinta on 8,33e/kg. Yksikään raaka-aine ei maksa näin paljon. Cheddarjuustoviipaleesta vain 60% on juustoa. Loput on mm. vettä, voita, herajauhetta ja suolaa

Hernekeitto, alle euron purkki

• 500kcal/purkki
• Proteiinia 6g/100g
• Hiilihydraattia 14g/100g
• Rasvaa 3,4g/100g

MIKSI EI:  Tämä oli testin parhaimmistoa mielestäni, mutta en silti syty. Keitto on talvikylmällä ulkosalla ihan menettelevän makuista, varsinkin oikeassa seurassa. Ongelma tulee valmistettaessa. En ole täysin varma, ovatko ilmoitetut ravintoarvot purkissa olevaa tavaraa kohti, vai valmista keittoa. Joka tapauksessa ongelma on aivan sama kuin juustopurilaisessakin, maha täyttyy pelkästä nopeasti sulavasta hötöstä, josta ei saa ravintoa nimeksikään. Yhdestä purkista syö hyvin 3 ihmistä, mistä jokaiselle kertyisi alle 200kcal, mikä taas on anorektikollekin liian vähän.
OHO: Euroshopper-hernekeittopurkin kyljessä luvattiin, että purkin sisällöstä huimat 4% on lihaa tai lihankaltaisia valmistusaineita. Namnam. Maksat siis oikeastaan vain keitetyistä herneistä.
ENTÄ JOS... Osta kaupasta pussi kuivattuja herneitä, ja tee niistä keitto. Lisäämällä sinne itse jauhelihaa, sipulia ja porkkanaa saat hieman pidempään kylläisenä pitävän aterian, vaikkakin kalorit tuppaavat silti jäämään mataliksi.

Kuva: http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/9846/231785.jpg

Kalapuikot ja nuudeli, ~1.4e

Kalapuikot 100g (Lähde Pirkka)

• Energiaa 190kcal
• Proteiinia 13g
• Hiilihydraatteja 18g
• Rasvaa 7g

Nuudelit (Lähde Fineli)

• Energiaa 347kcal
• Proteiinia 3g
• Hiilihydraattia 66g
• Rasvaa 3g
• Ravintokuitua 3.3g

MIKSI EI:  Tässä ongelma on hieman päinvastainen kuin aiemmissa. Energiaa saat kyllä, ja tulet varmasti ähkyyn. 10 kalapuikon syöminen ei ole ongelma juuri kenellekään, ja oletetaan että annokseesi kuuluu sen verran. Nuudeliannos (60g kuivapaino) tähän lisäksi, ja näistä kahdesta kertyy pelkästään 700kcal, lisukkeita huomioimatta. Vatsaan päätyvä rasvamäärä takaa sen, että hetkeen ei tee mieli syödä mitään, ja tavalliselle tallaajalle tuo kalorimäärä on kerralla enemmän kuin riittävä, josta luultavasti kertyy energiaa myös varastoon (=läskiä). Alhainen ravintokuidun määrä johtaa siihen, että hiilihydraatit hupenevat nopeasti aiheuttaen energiansaantiin selvän piikin, ja luultavasti himoitset herkkuja vielä jossain vaiheessa päivää.
OHO:  Muistuttaako kalapuikon sisus lihaa? Niinpä. Se on usein myllyn läpi kulkenutta kalanperkuulaitoksen ylijäämää. Mitä sitten siihen on jauhettu? Vain oma mielikuvituksesi on rajana.
ENTÄ JOS... Ostaisit nuudelin sijasta makaronia, jossa ravintokuidun osuus on yli 6g/100g. Näitä löytyy kaupasta useita, ja ovat myös pääosin hyvän makuisia. Peruna ja riisi ovat myös kelvollinen vaihtoehto. Mikäli pidät paneroinnista, teet sen helposti itse. Korppujauhot maksavat tosi vähän, öljytippa ei sitäkään. Paneroida voit melkein mitä vain, kanaa, kalaa, kokolihapihvejä... Usko pois, broilerin file ei tule lopulta yhtään kalliimmaksi kuin kalapuikotkaan.


Lisäksi testiin oli otettu mukaan Meetvurstipitsa, Pinaattiletut, Lihapullat, Kana-nuudelikeitto, Grillinakit ja Pikapuuro. Jutun tekijänä olivat luultavasti nuoret opiskelijat, tai ainakin toivon niin. Testatessa on varmasti ollut hauskaa, mutta tuskin kenellekään tästä jutusta mitään hyötyä oli.

-------------------------------------------------------------------------------
Tämän avautumisen kirjoittajalla oli tänään hyvä aamu. Häntä kuitenkin ihmetyttää se, miksi ihmiset eivät jaksa nähdä lähes ollenkaan vaivaa ruuanlaittoon. Mikäli ihminen on niin "kiireinen", ettei ehdi 2-3 kertaa viikossa uhrata tuntia ruuanlaitton, niin mitä sillä kaikella ajalla tehdään. "Ei jaksa, en ehdi, en osaa..." Ensimmäinen on oikea ja rehellinen syy. Muut hyviä/huonoja tekosyitä kiertää asia. Kirjoittajalle tulee omakohtaisesti väsynyt, ärtyisä, epätoivonen, vittuuntunut ja nälkäinen olo, kun syö päivänkin Aamulehden jutun ohjeiden mukaan. Itse tehdyn, kunnollisen ruuan puolesta hän jaksaa vaahdota aina ja aina vain.

Korjataan se lääkkeillä!

En ole varma siitä, onko onnea oikesti olemassakaan. Joka tapauksessa, saan kiittää joko itseäni huolellisuudesta, tai sitten onneani. Tällä kertaa kyse on terveydestä. Vaikka normaaleita kurkkukipuja ja flunssia olen kärsinyt yhden kyläseuran edestä viime vuosina, olen silti välttynyt suuremmilta loukkaantumisilta. Toissakesänä tyhmyyttäni reväytin sisäreiteni ja ojentajani, vain koska en lämmitellyt kunnolla ja käytin aivan vääriä välineitä. Viime kesänä taas aitajuoksussa tulin maahan jalka vinossa, ja vasemman nilkan ulkosyrjä ei pitkään aikaan kestänyt kovia alastuloja, mutta mitään oikeasti pahaa ei ole sattunut, mikä on jopa hieman ihme. Niin kauan menee hyvin, kun asian voi korjata Mobilatilla. Armeijassa vaivanneet polvi ja kyynerpää ovat myös täydessä vedossa, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Jäin näitä asioita miettimään, kun tosi moni valittelee joko polviaan, selkäänsä tai lonkkiaan. Tällä hetkellä vihoittelee oikea nilkka, mikä haittaa ainakin luisteluhiihdon sekä askelkyykkyjen osalta, ja Feldeni on käytössä kyykystä kipeytyneisiin reisiin. Tänään kävi myös se, minkä takia penkkipunnerrusta ei kannata tehdä yksin, 85% jäi rinnalle toisessa sarjassa, kun nosto lähdi alhaalta hitaasti ja toispuoleisesti, jolloin painot liikkuivat paikoiltaa. Siitä selvittiin kuitenkin melko pienin vahingoin, tokkopa kukaan edes huomasi kun pienillä järjestelyillä tanko oli taas ylhäällä. Seuraavassa sarjassa vahingosta viisastuneena ei lähdetty tekemään viimeistä toistoa puoliväkisin.

Tänään joka tapauksessa sain kunnolla tehoja irti pitkästä aikaa, toivottavasti kantaa hedelmää kesällä. Lisäsin yhden välilehden myös tuonne ylös, mihin ajattelin päivitellä kesän myötä, kuinka hyvin tavoitteisiin on päästy.

• Pena
• 60% x 12+8+6+10
• 85% x 6+5+5
• Pystypunnerrus levytangolla
• 20kg x 10+10
• Kiertoveto 
•  55kg x 12(O+V)
•  Ylätaljatassu
• 70kg x 20+20
• Työntöliike ristitaljassa
• 20kg x 15(O+V)
• Ylätaljavatsa
• 50kg x 15+12

Aikaa näihin meni rapiat 40min, palautukset oli lyhyitä, ja lopuks oli aika tyhjä olo.

Lisäravinteiden placebo-vaikutus.

Kyykkyreeni toteutu kun toteutukin, kun uni tuli silmään illalla välittömästi ja 9 tunnin unet saatiin alle. Näillä mentiin

Tamppi-Areenan kahvio

• Takakyykky 
• 90kg x 8
• 100kg x 8+8+8
• 80kg x 8+8
• Askelkyykky tanko jalkojen välissä
• 60kg x Oikea x(8+8+8) + Vasen x 8
• Jalanojennusvehje/Pakaralaite 60kg x O (12+12) + V (12+12)
• Ponnistuksia kyykystä 50kg x 10+10+10

Askelkyykyt jäi vasemmalla jalalla tekemättä ekan sarjan jälkeen, kun oikea akillesjänne vihoitteli. Johtuu luultavasti huonosti kiinniolleesta luisteluhiihtomonosta, kattoo jos vamman sais paranneltua. Kyykyt ei luonnistunut ihan viime talven malliin, ja noi 8x100kg sarjat tuntu paljon pahemmilta kun ennen. Kuntopyörä on vallan mahtava lämmittely- ja loppuverkkaväline. Kun malttaa kyykkyjen jälkeen polkea 10 minuuttia lähes ilman vastusta, poistuvat hapot jaloista tehokkaasti, mikä vähentää seuraavan päivän tukkoisuutta verrattuna siihen, jos vain jättää hapot reisiin ja lähtee suoraan tangon alta kävelemään/ajamaan kotiin. Vattalihakset piti tehdä kanssa, mutta aikataulu ei ihan pitänyt ja venyttely puski päälle. Jäivät toiseen kertaan siis.

Leaderilta sai tilattua postista näytekappaleita Rooster Booster -treeniboostereista, ja tänään kokeilin taas että onko niistä mihinkään. No tänään tuntui että ei ollut. Johtuuko omasta kevyestä fiiliksen puutteesta, mutta turhaan meni jauhe. Toisinaan se on toiminut erittäin hyvin ja vire on ollut loistava tehdessä. Kofeiini kyllä piristää, mutta lopulta se fiilis täytyy kuitenkin kaivaa ite joka kerta esiin itsestään, oli mömmöjä tai ei.

Armas Tamppi-Areena

Kovasti olis intoa jo päästä Pirkkahalliin tekemään kuulanheitto- ja loikkatestejä, mutta halli on kuulemma messukäytössä. Äh.

Elämän suunnitelmallisuus

Tänään tuli taas tilanne eteen, minkä takia en pidä itteläni tarkkaa harjoitusohjelmaa. Piti käydä pankinjohtajan puheilla Länsi-Suomessa, ja tapaaminen venyi melkein 2 tuntia odotettua pidemmäksi. Olin suunnitellu ~20km PK-vauhtista (Peruskestävyys) hiihtolenkkiä iltaan, mutta se ei ollut mahdollista kun vuorokaudessa on rajattu määrä tunteja. 20km PK vaihtu siis 4x1.9km VK-vetoihin (Vauhtikestävyys), kun pito oli viimisen päälle kohdallaan taas kerran. Ei ihan nappiin mennyt siis, mutta hauskaa näin! Jokanen pätkä olis just sen pitunen, että siinä sai puristaa tasasesti kovaa pitkän matkaa. Tuntuma oli semmonen, että 7-ottelun 800m:n juoksusta vois saada ens kesänä enemmän irti kun aiemmin, mikä ei tosin ole kovin paljon ollut vielä.

Ylipäätään ohjelmattomuus tuo hyvää joustoa omaan tekemiseen. Voi pitää vapaapäivän kun huvittaa, kun on kurja keli niin voi jäädä sisätiloihin harjoittelemaan ja ennen kaikkea kun aurinko paistaa, voi mennä ulos. Näin säilyy motivaatio paremmin, ja voi antaa lepoa ittelleen silloin kun tarvii. Kehonrakennusta harrastavien keskuudessa tuntuu olevan vallalla kolmijakoinen ohjelma, että maanantaisin tehdään sitä, keskiviikkoisin toista ja perjantaisin mitä on jäljellä. En ite millään jaksais taipua tähän, tuntuu jotenkin pakonomaiselta tommonen viikonpäiviin sidottu ohjelma. Normaalisti viikosta yksi päivä on kuitenkin itelläkin sidottu, kun lauantaisin on ohjattu venyttely. Siitä ei voi kun kiittää, sillä tuntuu jotenkin vaikeelta saada varattua aikaa huoltavaan tekemiseen, niinkun vaikka venyttelis tunnin vaan omissa oloissaan. Ilman suunnitelmaa eteneminen ei kuitenkaan tarkota, että etenis juonen mukaan ja tarkkailis tilannetta. Tällä hetkellä tilanne on niin hyvä, että huomenna pitäis tehdä kyykkyreenki minkä jälkeen ei taas tunnu hetkeen tuoreelta. Katsotaan onnistuuko vai muuttuuko suunnitelmat.

Erottamaton pari, ikuinen rakkaus.

 Kun päivä víerähtää koulusa, ei kannata turhia miettiä että miten ehtisi liikkumaan, vaan ottaa rehellisesti lepopäivä. Eilen illalla skarppasin ja leivoin itekin. Jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen! Ohje oli aina vaan yksinkertasempi, ja vaikein osa oli irrottaa jäädyke vuoasta. Vuorossa siis Vanilja-sitruuna-salmiakkijäädyke, ja ohje oli taas ehkä liiankin helppo, että tätä vois sanoo kokkaamiseks.

• 2,5dl flora vanilla
• 150g maustamatonta tuorejuustoa
• 3rkl sokeria
•  Vaahdota nämä
• 5cl Sitruunalikööriä
• Salmiakkikarkkeja/lakritsikastiketta
• Sekota nämä sekaan, kaada kulhoon ja pakasta.

Muistot ja rakkaus sitruuna-salmiakkiyhdistelmästä juontaa juurensa jo lapsuuteen, kun äiskällä oli pakastimessa Valion Ruutu Sitruuna-lakrisijäätelöä, jota käytiin syömässä salaa pakastimesta, ja kiinnihän siitä jäätiin. Siitä lähtien Sitruuna ja salmiakki on löytänyt aina sillon ja tällön toisensa. Toimii melkein vielä paremmin kun minttu-suklaa. Minttusuklaasta puhuen, tänään saatiin teetettyä paidat Kyykän MM-kisoihin!

Yksin naisten keskellä. Pelotti.

Oli aika hämmentävä tunne, kun viikon tauon jälkeen löysin itteni taas kolistelemasta rautoja. Nousin portaita pukuhuoneilta salille tavalliseen tapaan, otin vihon, juomapullon ja hanskat laukusta, laitoin musiikit korviin ja jätin laukkuni seinustalle. Askel salin puolella ja Coke-sponsoripaitaan hiipi outo tunne. Täällä salilla on pelkästään naisia! Nuoria naisia melkein kymmenen! Voi moro. Eikä siinä vaiheessa yhtään miestä. Heti piti mennä tarkistamaan, että olinko eksynyt väärälle vuorolle, mutta en edes ollut. Ei kait siinä sitten kun kolistelemaan. Yleensä suhde aamuaikaan on noin 7 miestä, 1 nainen jos sitäkään. Ei sillä että asia olisi mihinkään isommin vaikuttanut, tuntui vaan että olisin eksynyt väärään sarjakuvaan.

Kettlerit, palvellut yli puoli vuotta

Sen verran sukupuolijakauma vaikutti, että vapaita rautoja pääsi käyttämään rauhassa. Niitä on Tampin salilla muutenkin kamalan vähän. Yksi trikookansalainen teki 10kg:lla :) ojentajia ristitaljassa ja lepäs sarjojen välissä laitteen keskellä. Rohkaistuin pyytämään häntä väistämään, kun piti päästä kädet venyttämään leuanvetotangoissa. Onneks päästi, kun lupasin olla siinä vaan sekuntin. Olinpa rohkea taas, huh huh. Nojoo. Tämmöstä tänään tuli eniveis tehtyä, tunti näihin meni.

• Penkki
• 75% x 8+8+6
• 85% x 5+4
• Rinnalleveto-pystypun nopeina toistoina.
• 40kg x 8+8+8
• Rinnalleveto (Jäi kesken, selkä ei pelannu kunnolla)
• 50kg x 8
• 45kg x 8
• Ranteiden/Sormien suoristusta (Kuulaa varten)
• 4 x 12 toistoa
• Vatsalihas ylätaljalla
• 50kg x 15+12+12
• Räjähtäviä kyykkyjä (Testi, josko vois kyykkykerran pitää taas kohta...)
• 70kg x 8
• 80kg x 8

Kaiken päälle tuli vielä puolentuntia sulkapallon lätkimistä Vode©n ja Paavola©n kanssa, sen verran että hapot lähti isoilta osin pois.

Herkkuperse nosti tänään taas päätänsä, ja tarkoitus olisi leipoa jotain illaksi. Marsu© pyöräytti jo raparperipiirakan myös meikäläisen iloksi, että jos sitä vähän läskeilis tänään =)

Piirakka matkalla uuniin =)

Ehkä yksinkertaisin ohje piirakkapohjan tekemiseen

• 200g margariinia sulatettuna
• 4dl sokeria
• 4dl vehnäjauhoja
• 2tl leivinjauhetta
• 2tl vaniliinisokeria
• 4 munaa

+ 5-8dl marjoja


Sulata, vatkaa, paista (175°C, 35min) ja nauti =)

15 tuntia viikossa, ihan vaan huvin vuoksi.

Viime kuukauteen mahtui tehokkaita reenitunteja karvan yli 32. Niistä noin 15h meni erinäisillä lenkeillä tai pelatessa, 7h puntilla, 5h yu:ta reenatessa ja 6.5h venytellessä. Kokonaistuntimäärä alkaa olla ehdotonta maksimia, sillä semmosen periaatepäätöksen tein jo kesällä, että yhden päivän aikana on vaan 1 reeni. Viikossa pitää myös olla vähintään 2 vapaapäivää, mielellään joka toinen viikko niitä sais olla 3. Nämä siitä yksinkertaisesta syystä, että kun varaa tarpeeksi palautumisaikaa, pystyy keskittymään ja tekemään kunnolla sen, mitä tekee. Puolittaisesta räpeltämisestä kun harvemmin on isompaa hyötyä.







Sitä olen miettinyt, että jos liikunnasta onnistuisi saamaan tekniikan alan opintoihin jotenkin opintopisteitä! Eipä taida onnistua. Pakkohan sitä on jotain muutakin kuin koulua tehdä, mutta nuo 32 tuntia ovat myös vaatineet toiset 30 tuntia erilaisia valmistautumisia, matkoja ja pukuhuoneessa istumisia, joten 60 tuntia kuukaudessa opiskelujen päälle alkaa kuulostaa jo aika paljolta. Mutta siksihän tätä tehdään, koska tämä on hauskaa.

Tällä hetkellä maksetaan veroa sunnuntaisesta 17km hiihtolenkistä. Lenkki oli yhtä mahtavuutta, keli oli keväinen vaikka mentiin vielä tammikuuta ja ladut oli huippukunnossa lukuunottamatta oksia ja käpyjä, joita oli välillä tippunut puista koko ladun leveydelle. Ensimmäistä kertaa tänä talvena onnistuin pitämään koko matkan semmosta tahtia, että syke pysyi matalalla ja ei hapottanut isoimmissakaan ylämäissä. Vaikka lenkkimatka melkein tuplaantu edelliseen samoissa maastoissa, keskisyke laski 5 lyönnin verran 169:ään, ja maksimikaan ei ollut kuin 179, joten varaa oli rutkasti kiristää. Erikoisefektinä oli se, että missään vaiheessa ei oikeastaan hengästyttänyt, mutta reidit jumittivat ylämäissä vielä hieman, mikä taas on näitä efektejä, jotka katoavat mitä pidemmälle kevääseen mennään. Kalorinkulutus oli Polarin mukaan jossakin 1600kcal yläpuolella mikä vähän hirvitti, sillä noita määriä on lähes mahdoton syödä normaalin lisäksi, ja kun ei syö niin palautuminen kärsii, kuten on vähän käynyt.



Täytyy antaa vielä kiitos rentolentopalloporukalle missä käyn höntsäilemässä, siellä käyminen on hyvää terapiaa ja vaihtelua koulun raporttien kirjaamisille, missä saattaa unetkin mennä pilalle... Kova kyykkyreeni pitäis saada alle lähiaikoina, mutta katsoo koska jalat on täydessä vireessä että sitä voi lähteä tekemään.. Siihen asti, cherios.