Pers... Pieleen mennyt reenipäivä, Phuket, Thaimaa.

Hei vaan Quickstep, tervetuloa joukkoon! :)

Pyydään anteeksi kiroilua jo etukäteen, mutta nyt vain tuntuu siltä. Suunnitelluista kahdesta Phuketissa tehtävästä puntista toteutui vain yksi, ja kiitos siitä kuuluu paikallisille turistinrahtausorganisaatiolle. Ei jumalauta oikeesti, nää on kertonut täällä kaikkien muiden paikkojen liikennöintihinnat lähestulkoon kymmenellä. Kun taitan matkaa vielä yksikseni, niin perse ei kestä maksaa noita taksoja, ellen löydä jotakuta jakamaan kuluja. Tämän toisen reenin suorittaminen olisi maksanut sellaisen 25-40e kaikkine kuljetuksineen tuk tukilla, kun ilman reeniä julkisella kulkuneuvolla hinta oli 2e. Helvetin helvetti.

Keeping the society fat

Ensimmäisen puntin kanssa oli myös pieniä logistisia muuttujia. Otin bussin Phuket townista kohti Karon beachia, ja tuijottelin samalla ympärilleni. Bussilla kulkemisesta teki pienen seikkailun se, ettei sellaisia turhuuksia kuten bussipysäkki tunnettu. Bussin reitiksi oli merkitty Phuket town - Karon Beach - Kata Beach. Kun aloin huomata "Karon"-kylttejä ympärillä, odottelin että bussi seisahtuisi jollekin Karonin pääpysäkille hetkeksi. Mutta kebabinmyyjän sanoin, ullatuus, eipäs pysähtynykään. Karon-kyltit vaihtuivat yllättäen Kata-kylteiksi, ja sittenhän sitä oltiin aivan väärässä paikassa. Hyppäsin bussisa täysin satunnaisessa paikassa, joka oli onneksi alle kilometrin päässä Katan salista. Eihän tuo ole matka eikä mikään, varsinkaan kun mies+kantamukset oli 130,6kg, aurinko vittuili kirkkaalta taivaalta ja kävelytie oli suhteellisen tuntematon käsite. Kaikesta huolimatta yläkroppa vastasi melko hyvin, eikä tulostaso näytä tippumisen merkkejä, vaikka paino sitä tekeekin. Mutta Don's gym, suosittelen.

Pääsin ekaa kertaa tekemään mavea lähestulkoon kunnolla! Painot pystyi laskemaan jo vähän enemmän vauhdilla, muttei vieläkään niin että kunnollisia ykkösiä viitsisi tehdä. Outoa reenaamisessa on se, että kotimaassa on saanut tottua siihen, että ympäriltä löytyy lähestulkoon aina vahvempi punttimörkö. Täällä kuitenkaan ei käytännössä kukaan kyykkää tai maveta ollenkaan, ja jos penkissä ylitetään 60kg, niin tangon ja rinnan väliin jätetään vähintään 10cm ilmaa. Allaoleva kuva on kyllä harvinaisen totta erittäin monen rantaleijonan kohdalla...

Tänään korvataan tuo sali sitten punnerrusmaratonilla, ties vaikka ottaisi rinkan selkään lisäpainoksi. Tälle päivälle tulikin sellainen kävelyretki. ettei hetkeen taas tarvi, kiitos hotellin joka oli sijoitettu booking.comin karttaan ainakin kilometrin verran pieleen. Eikä siinä vielä, kun kysyin tietä, niin paikallinen ravintolanpitäjä neuvoi auvoisesti jatkamaan 800m, jonka jälkeen vasemmalle. Uskoin kiltisti, mutta noin kilometrin jälkeen alkoi tuntua epätoivoiselta. Jälkeenpäin selvisi, ettei hänellä ollut pienintäkään tietoa kyseisen majapaikan sijainnista. Äkkiä laskettuna reilu 5km vaellusta sandaaleilla rinkka selässä +36°C + auringonpaiste oli kyllä pienenmoinen koettelemus, mutta hengissä selvittiin. Toistaiseksi.

Treenipäivä Phi Phi Banyan Fitnessillä

Harmittaa kuin pientä oravaa, vaikkei käpy olekaan jäässä. Oli tarkoitus päättää mainio päivä thai-hierontaan Phi Phi Donin rantahietikolle, mutta rantanäkymällä olleista hierontapaikoista sanottiin, että ”ai hävö puking.” Perkule, jätetään hieronta sitten seuraavaan pysähdyspaikkaan, ja tehdään aina yhtä hauskaa venyttelyä bungalowissa. Eipä sillä, tämä on oikeastaan ihan kivaa myös.

Parhaita otoksia hetkeen

Kuntoilua tulee jo pelkästään siitä, että hotelli on lonkalta arvioituna reilun 50m korkeudessa merenpinnasta, eli jokainen poistuminen on syytä harkita tarkkaan. Yleensä olen tehnyt vain yhden pitkän reissun ulkomaailmaan, mutta tänään tuo nousu tuli vedettyä kahdesti, kiitos epäonnistuneen hierontareissun. Eilen tuli normaalin portaiden kiipeämisen lisäksi vielä hauska pikkuinen nousu view pointille, mistä oli kieltämättä nätit näkymät kaupungin yli. Kokonaisnousua tuli varmaan semmoinen 200m, kun varsinainen paikka oli 168m korkeudessa, ja sitten fiksuina poikina kävelimme suomalais-saksalais-perulaisella kokoonpanolla vielä toiselle paikalle, mihin piti myös nousta aika reippaasti. Tuossa noustessa totesin, että olisi siinä puolensa, jos olisi 50kg painava tyttö. Eihän sen kokoinen kapistus kuluta happeakaan kuin millilitran tai pari päivässä.

Tänään sitten löysin toistaiseksi parhaan paikan bodailuun täällä! Hintakin oli sen mukainen paikalliseen tasoon nähden, kertakäynti 400 THB on aikalailla kymppi oikeaa rahaa. Koska paikan ilmastointilaite oli kaput, antoi kassaneiti kuitenkin alennusta 50 THB, 1,25e! Wuhuu! Paikka oli täällä nähtyyn tasoon verrattuna huikea, ja sisälsi kaiken lisäksi näkymät talojen yli merelle ja vuorelle. Salissa oli vapaita tankoja, hieman sovellettu smith, naisten hölkkä- ja pyllynmuokkauslaitteita ja osassa lattiaa kumimatto, johon uskalsi mavetangon laskea. Tiputtaminen ei ikävä kyllä tullut vieläkään kysymykseen…

Maailman paras jälkiruoka, deep fried ice cream

Ilmastoinnin puuttumisessa oli yksi tosi huono puoli se, että kädet hikosivat aivan tolkuttomasti. Käsiä sai olla koko ajan pyyhkimässä, ja silti yli viiden toiston sarjat olivat aikamoista utopiaa. Mutta pääsin ensimmäistä kertaa tekemään rinnallevetoa ja tempausta pitkään aikaan! Molemmat kulkivat jalkajumista erittäin hyvin, 65kg raakatempaus ei ollut minkäänlainen ongelma, kun ennätys kotimaassa taitaa olla 70. Raaka rive ja ihan sama homma, 95kg nousi yhtä varmasti kuin vuokra maaliskuussa. En muista, onko ennätys tässä 100 vai hieman enemmän… Tuntuma ja tekniikka olivat kuitenkin sen verran hyvät, että jos kerran ennen Taiwania ehdin vielä kokeilla, niin se riittää. Mave ja penkki olivat sitten ropleemallisempia, pitkälti tuon otteen pitämisen kannalta, ja jätetään ne oman reenivihon salaisuudeksi, ettei tarvi myöhemmin hävetä.

Treenin huipensi pukuhuoneosasto, joka tarjosi melko hienot, viidakkotyyppiset suihkut, höyrysaunan ja ihan aidon oikein SUOMALAISEN SAUNAN! Räpläsin hieman asetuksia salaa, ja huomasin että lämpö oli säädetty lukemiin 105°C. Täällä kun elää ainaisessa nestehukassa, niin ei kuitenkaan tehnyt hirveästi mieli saunoa. Treenin kruunasi ensimmäinen proteiinisheikki moneen viikkoon! Dymatizen Berry Blast sekoitettuna kylmään maitoon banaanin kera, oi että <3 Se oli sitä onnellisuutta

Treenin pariin palailu, Krabi Town

Vattatauti yritti parhaansa, mutta minähän sen perhanan kellistin. Elämä on kiva laji, kun tässä voi täystyrmäyksenkin jälkeen nousta ylös, ja jatkaa ottelua kun siltä tuntuu. Ei sillä, en ole vieläkään noin viidentenä päivänä taudin alkamisesta saanut syötyä tarpeeksi, mutta luulenpa että se päivä koittaa jo huomenna!

Recovery @ Phi Phi

Se ei silti tarkoita sitä, etten olisi päässyt reenaamaan. Thai Hotel Krabi oli hotelliksi aika limbo, hostellina se olisi ollut ihan ok. Tosin home ei mielestäni kuulu kumpaankaan… En ole kamppailulajien ystävä juuri ollenkaan, jos unohdetaan kreikkalais-roomalainen paini, jossa rasvattujen karvaisten miesten hikiset ihot liukuvat toisiaan vasten luoden täydellisen harmonian, jota ei millään muulla tavoin voi saavuttaa. Se on jotain paljon syvällisempää kuin Buddhan valaistuminen tai joogahenkilön transsinen mumina, se on olemista täydessä yhteydessä universumin kanssa. Nou houmou (no homo) tähän perään tietysti, (miesten) urheilu on täysin seksuaalisuudesta vapaa vyöhyke, jonka harmoniaa ei tule pilata ulkopuolisilla jonninjoutavuuksilla: On vain sinä ja suoritus. Siitä muodostuu täydellisyys, jota ymmärtääkseen täytyy kerran saada kiekko täydelliselle liikeradalle, jatkaa suoritusta flow-tilassa maitohapoista huolimatta, tai upottaa par-putti.

Vastaava tuottaja huutaa nyt sen verran kovaa korvaan, että on parempi palata asiaan. Hotelli oli tosiaan suhteellisen heikko, sillä yöllinen äänimaisema oli vallan verraton. En tiedä pidinkö eniten parvekkeellani pesineistä puluista ja heidän kahdesta poikasestaan, ulkoa kaikuneesta thai-musiikista vai käytävällä melunneista thai-teineistä. Tämä äänten kakofonia tuli täysin ilman lisämaksua, ja kesti kuusi tuntia! Yöllä kolmen aikaan tuli sitten uni… Painista kun oli puhe, niin noille nuorille teki kerran mieli näyttää omaa spesiaaliliikettä, Tupla-Jönssonia. Toteutukseltaan se on jostakin niskalenkin, vyörytyksen ja nilkkasidonnan välimaastosta, mutta en nyt oikein muista, kun en päässyt käyttämään sitä =( Thaikut ovat sen verran pienikokoisia, että heitä olisi tarvinnut napata 3 kerralla,  etteivät olisineet luiskahtaneet sormien välistä.

Okei, okei, mennään siihen asiaan. Hotellin puntti oli ihan jees. Ei täällä ilmeisesti pääse kyykkäämään tai mavettamaan kunnolla missään, mutta tehdään sitten muuta. Olen ilmeisesti tottunut liian hyvään Suomessa, kun kaikkien vapaiden painojen liikkeiden säätöväli on 2,5kg, joskus jopa vähemmän. Tällä salilla ei ollut tuollaisia hienouksia, vaan säätöväli oli suoraan reilusti 10kg. Ainoa vapaa tanko painoi 15kg, ja smithissä ollut tanko oli 3kg, eli valitsepa siitä. Joku oli saanut huikean idean, ja smithin tanko oli tasapainotettu vaijereilla niin, että se todellakin painoi vain 3kg, ihan vaa’an todistamana.

Mikä helvatan hilavitkutin on tämä?

Aina silloin tällöin pitäisi keksiä jotain uutta. Tällä reissulla ohjelmaan tullut uusi liike on pystypunnerrus niskan takaa levytangolla, tietysti istuen ja ilman selkänojaa. Sopivaa reenipainoa tuohon haetaan, mutta ainakin 45kg:lla meni kutonen ihan jees, katsotaan kauanko tuo nousee tuosta. Aika kaukana ollaan vielä youtube-videosta, missä Reese Hoffa vetää samaa liikettä 120 kilolla. Respectit pikkumiehelle!

Sinne hävisi 5 kiloa kahdessa viikossa

Thaikuissa paikalliset ruokakaupat kulkevat pääosin nimellä 7-11. Erään tuollaisen eteen oli pystytetty painoindeksilaite, jolla saa kätevästi selvitettyä, että ollaanko sitä nyt läskejä vai ei. Tai ainakin teoriassa saataisiin. Painostani tuolla ei ollut valittamista, se oli ihan mittarajoissa, mutta pituus! Tuon laitteen mukaan ihmisen sallittu pituusvaihteluväli on 140-185cm. Olihan tuo aika masentavaa, kun tolla lailla syrjitään.

Painoindeksit hemmettiin, oikeasti olin kiinnostunut vain siitä, mitä painolle on käynyt 15 päivässä. Näyttöön tuli lukemaksi 103kg, mikä tarkoittaa 5kg pudotusta kahdessa viikossa. Tuosta ehkä 1-2kg  menee kreatiinin poisjättämisen piikkiin, mutta tuo on silti alin lukema lähes puoleentoista vuoteen. Sain puntilla käytyä viikon aikana viidesti, eikä tuo painon häviäminen näkynyt ainakaan vielä tuloksissa mitenkään. Koska kaikkea ei voi rahdata mukana, olen pitänyt salilla lenkkareita. Lauantaina tehdyt kyykyt jäivät kyllä viimeisiksi laatuaan ennen kuin saan sisäkengät, sillä joka suuntaan kupera lenkkikenkä ei ole sieltä tukevimmasta päästä. Tuo toi polviin ylimääräistä liikettä, ja normaalia isomman naksahduksen, jonka takia jätin sarjat kesken varotoimenpiteenä.

Ensimmäinen ateria 30 tuntiin

Onneksi tällä hetkellä ei ole käytössä vaakaa, sillä lukema olisi luultavasti aika karu. Eilen aamulla iski nimittäin sellainen ripuli ja oksennustauti, että tuli pojalla itku puseroon ja kaipuu kotio. Aamupalaksi kävin perinteiseen tapaan syömässä thaikkuruoka-annoksen, ja siinä alkoi jo olla sellainen tunne, että tämän ruoan kanssa nähdään vielä. Sitten seuraavat 6-8 tuntia kuluvat aikamoisessa sumussa, ja kuten urheilutermein sen voisi ilmaista, kaikki tuli annettua. Se on aika karu tilanne, kun kroppa ei suostu pitämään edes puhdasta vettä sisällään. Eivät nämä mitään kauniita tarinoita ole, mutta oleellinen osa matkailua Aasiassa, joten turha niitä kierrelläkään.

Kun kaikki nesteet pamahtivat pihalle, ja 30h aikana oli urakka juoda desi fantaa/vettä tai yksi pringles-lastu, niin en edes viitsi arvailla, paljonko alle sadan kilon paino heilahti. Olen kuitenkin tänään saanut syötyä jo lämpimän aterian ja olo on ihan jees, niin huomenna olisi pieni tsänssi jo mennä puntillekin. Surat Thanista lähtemisen jälkeen vietän pari yötä Thai hotel Krabissa, jonka valitsin tuon ihan hyvältä näyttäneen salin takia. Toivotaan, että tuolloin ollaan taas hyvässä vedossa!

Ei pirteää mansikkasheikkiä aurinkovarjolla, vaan kunnon punttisali tänne!

Onnistuin löytämään Phanganilta vaa'an! Käyttökerta maksoi 1THB, aika tarkkaan 2,5 eurosenttiä. Punnitustulos oli 105,x kg, eli pudotusta on kahdessa viikossa tullut selvästi. Paino lähtöaamuna oli 108,1kg, ja tätä uutta punnitusta ennen olin ehtinyt syödä aamupalaksi yhden thairuoka-annoksen, kaksi lounaaksi ja juomaan vielä vettä hieman reippaan kaksi litraa. Huomenna käydään sitten aamulla tyhjällä tankilla kokeilemassa, että missä aamupaino oikeasti huitelee. Oman arvion mukaan rasvasta on hyvin varaa pudottaa tuommoinen 8kg ilman, että joutuu kokemaan suurta kärsimystä tai suorituskyvyn laskua.

Täyteläinen keitto & rapea eläin @Bangkok. Koita siinä sitten lihoa.

Suoraan sanottuna reenaaminen Suomessa on mukavampaa, vaikka täällä ikkunasta näkyisi kuinka  paljon tahansa palmuja. Paras puoli lämmössä ja lomailussa on kuitenkin se, että kehonhuolto on tajuttoman helppoa. Olen tässä nyt neljänä aamuna viidestä uhrannut intervallityyppisten mäkivetojen perään tunnin tai puolitoista venyttelyyn ja liikkuvuuden parantamiseen. Sisäreidet ovat vieläkin vähän ongelmalliset, mutta toivottomilta tuntuneissa lonkankoukistajissa on tapahtunut selvää edistystä. Ennen niin mahdoton aitajuokijan asento oikea jalka suorana menee nyt jo melko helposti. 3x 2-3min per puoli kunnolla koko ajan venyttäen on ollut erittäin hyvä keksintö, ja käytän sitä melkein kaikille jalkojen lihaksille nykyään.

Venyttelypaikka

Viikkoon tulee 5-6 junnaavan voiman reeniä, minkä pitäisi olla ainakin hyvä vaihteleva ärsyke muutamaan edelliseen viikkoon verrattuna. Yksi asia kuitenkin riepoo, ja se on tämä thaikuista löytyvien salien liikevalikoima. Ilmeisesti koko kansakunta ei ole yhdestä Lontoon olympiavoittajasta huolimatta kuullut painonnostosta mitään. Täältä on nimittäin lähes mahdotonta löytää salia, jossa painojen pudottaminen lattialle olisi sallittua. Siitä yksinkertaisesta syystä nostolava olisi upea, että tempauksissa ja rinnallevedoissa joskus vain käy niin, että nosto epäonnistuu, ja painot kolahtavat maahan.

Kunnollinen tanko ja painonnostoon tehdyt tangot kestävät tätä pudottelua kyllä, mutta ilmeisesti täällä ei ole nähty tarpeelliseksi panostaa tuohon. Toivon todellakin, että Taiwanissa yliopiston salilta löytyy tuollaiset tilat. Jos ei, niin sitten tuleekin isompi haaste mielikuvitukselle ja insinööritaidoille... Kuka tässä mitään hemmetin spinningejä tai keskimmäisen päänkääntäjälihaksen eristävää laitetta kaipaa, perkule. Tanko, painoja ja alusta tänne! Ei paljon lohduta, jos sali mainostaa että sieltä saa treenin ohessa ostettua hedelmäsheikkejä, joissa on koristeena pieni aurinkovarjo.

Säännöt erään paikallisen salin malliin...

Treenipäivä 1: Ko Phangan, Thaimaa

Ihmiset kehuvat Ko Phangania kovasti, ja ovat täysin oikeassa! Täältä ilmeisesti löytyy ihan kaikille jotain. Varasin itse majoituksen 8 yöksi mahdollisimman kaukaa ~20 000 henkilön full moon party -rannasta, noin kymmenen bungalowin privaattirannalta. Paikka lämmittää sydäntä aivan tajuttomasti, niin rauhallinen ja luonnon keskellä. Täysi pimeys laskeutuu jo ennen seitsemää illalla, ja aurinko nousee kuuden aikoihin. Ensimmäisenä yönä nukahdin ennen iltayhdeksää, ja heräsin luonnostaan hieman ennen aamukuutta.

Energiatankkaus kevätrullilla...

Ensimmäinen operaatio on tankata hieman vettä, sitten lenkkarit jalkaan ja lenkkipolkuja etsimään. En tänään vielä löytänyt kovin hyviä, mutta pitkä ja keskijyrkkä ylämäki olisi paras kevyen intervallitreenin tekemiseen. Lenkin jälkeen vaatteet bungalowiin, släpärit jalkaan ja kevyt kastautuminen meressä ennen suihkua ja aamupalaa. Kuulostaa muuten loistavalta, mutta meri on ilmeisesti aina aamuisin melko täynnä noin 20-30cm pitkiä valkoisia meduusoita. Eivät kuulemma vaarallisia, mutta eivät miellyttäviäkään jos niitä on 5 jokaista neliömetriä kohti. Päivällä tuo ongelma oli onneksi poissa...

... ja kanariisimössöllä

Noin 5-10km ajomatkan päästä löytyi ihan hyvä sali, The Press. Rinnallevetoon ja tempaukseen välineet eivät sovellu, mutta muuten tuolla pystyy tekemään melkein mitä haluaa, kun käyttää mielikuvitusta. Ei auttanut muu kuin hypätä skootterin selkään, ja ajaa paikanpäälle! Skootteriretki pitkin mutkaisia vuoristoteitä ja jyrkkiä mäkiä toi adrenaliinia vereen ihan tarpeeksi, ja olipa matkalla muutama norsukin parittelemassa. Reenistä ei voi siis tulla kuin hyvä?

The Press

Hinta viikolta oli 500THB, noin 13e tienoilla siis. Vire ei matkalla ole nähtävästi kadonnut mihinkään, kun syvät etukyykyt markalla menivät ihan hyvin, ja penkissä 95kg nousi viidesti. Mave oli vähän hankalampi, kun painot olivat kulmikkaita ja tanko ei ollut laakeroitu. Olosuhteet ovat kyllä vallan loistavat, kun ruokaa on saatavilla ympäriinsä, lämpöä riittää ja huoltamismahdollisuudet ovat tajuttoman hyvät. Sain päivään mahdutettua myös kaksi noin tunnin venyttelyä, ja huomenna olisi tarkoitus toistaa sama ohjelma. Puntilla tehdään huomenna vaihtoehtoisia liikkeitä kuten leuanvetoa ja pystypunnerruksia, ja kolmantena päivänä isot liikkeet pitkillä sarjoilla. Päivä lepoa, ja samantapainen kierto uudestaan, niin johan luulisi tulosta taas tulevan.

Iltalenkki hiekkarannalla auringonlaskun aikaan

Kahta en vaihda...

Heikoista liikuntapaikoista huolimatta Cha amissa on saanut kuitenkin reenattua jotenkuten. Iltaan siirrettyjen aamupunnerrusten lisäksi sain kahdesti aikaiseksi mennä rannalle tekemään vetoja! Ei paha kun iltoja oli vain kolme, kun ensimmäinen meni täysin harakoille henkisen musertumisen takia. Viime kerran pitkien vetojen jälkeen tein tänään lyhyempää intervallia, eli noin 50m veto, sykkeen tasaus ja uusi veto. Nopeasti kartasta katsottuna matka oli kilometrin suuntaansa, eli pari kilometriä tuli juostua.

Lukion saksasta en paljon muista, mutta kaverin tärppisana oli watwanderung. Se tarkoittaa kävelyä laskuveden paljaaksijättämällä merenpohjalla, ja sitähän nuo vedot olivat. Ei mene oppi näköjään koskaan hukkaan. Rantahiekalla oli pääosin hyvä juosta, kun hiekka antoi hieman periksi, muttei juurikaan pettänyt kavioiden alta kovemmassakaan vauhdissa. Pidin vedot sen verran lyhkäisinä, että sain oikeasti pidettyä askeleen pitkänä ja polven nousemaan. Siitä tulee toivottavasti olemaan iso apu jatkossa, koska askel tuppaa luontaisesti olemaan lentävä kuin kilpikonnalla.

Hienoimmat hetket elämässä ovat yleensä ilmaisia, ja sellaista tuo lenkki tarjosi myös tänään. Yhden vedon jarrutteluvaiheessa kuulin askeleita takaani, ja siellähän noin 10v poika yritti kovasti juosta meikäläistä kiinni. No, ei sitten muuta kuin päästetään poika parin metrin päähän, ja vedätetään juoksemaan aina vain kovempaa. Kovasti poika näytti tykkäävän turistin kanssa leikkimisestä, mutta väsähti kuitenkin lopulta.

Rentoutuspuolta on hoidettu thaikkuhieronnalla ja venyttelyillä niin asuntolossa kuin rannallakin, mutta aika juminen olo on silti. Ja hien valumisella ei ole mitään rajaa, olen käynyt tunnin sisään kahdesti kylmässä suihkussa vilvottautumassa, mutta kahta kauheammalta vaan tuntuu, vaikka kello on yli 9 illalla. Alemman kuvan kaveri on muuten suhteellisen kova tyyppi. Tyypille on suotu 6 kättä, ja se käyttää kaikki peittääkseen röörinsä, estääkseen nautinnot itseltään. Huikean hyvin toimivaa propagandaa!

Lenkkeily rantahiekalla

Maisema vaihtui Bangkokista Cha amiin, jossa vierähtää 4 yötä. Vanhan meiningin mukaisesti kävelyä on tullut miljoonia kilometrejä, ja jalat alkaa huutaa venyttelyn tarpeessa jo. Rinkka painaa noin 16kg kaikkinestaan, eikä sen kanssa tarvitse juuri kävellä kuin siirtymät kaupunkien välillä. Koko ajan on sitten mukana reppu, jossa on ainakin kameralaukku ja reilun litran verran juotavaa. Lämpötilasta en osaa sanoa tuon taivaallista, mutta kyllä luulisin sen varjossa olevan 30 asteen tietämillä. Jos haetaan siitä jotain hyvää, niin ei ole ainakaan revähtämisen pelkoa juostessa.

Tälle päivälle olin suunnitellut kevyen ja kovemman juoksureenin, mutta kun yö meni pieleen niin minkäs teet. Aamulla sitten syötiin energiavarastot taas siedettävälle tasolla, ja nukuttiin ja käveltiin lisää ympäriinsä. Majapaikka jossa nukun, on Blue Lagoon Guest House & Bar, ihan kelvollinen <10e/yö majapaikka omalla suihkulla. Noin 100m päässä on huikea ruokapaikka, joka on auki 08-22, ja tarjoaa mättöä joka lähtöön. Nuoria thaikkuvaimoja ulkoiluttavat valkoiset eläkeläiset näyttävät syövän tuolla eurooppalaista muonaa, kuten paahtoleipää, pekonia ja pitsaa. Itse pitäydyn thaikkuruuassa, koska a) se on parempaa & b) se on halvempaa.

"Very chili" oli aika chilitön =(

Mutta ekat juoksuvedotki on tehty! Oujea, hirveitä kuten aina. Ylämäkiä ei ole tarjolla, niin vedetään sitten tasamaalla. Paikallinen ranta soveltuu laskuveden aikaan tähän hyvin, kun veden alta paljastuu paljon melko kiinteää, tasaista maata. Voimia riitti 3x 200m+ vetoihin kävelypalautuksella, ja samalla paljastuivat aika pahat jumit rintarangasta, kiitos repun&rinkan. Syke nousi parhaillaan 182bpm, mikä on aika paljon juoksemalla saatuna, hiihtäen tuohon voi lisätä ainakin kympin vielä. Hiekka antoi periksi vain hieman, mutta sen verran että takareidet huusivat aika kovaa jo ensimmäisestä vedosta lähtien.

Lenkkimaastot @ Cha am

Voi muuten sitä paikallisten tuijotusten määrää, kun allekirjoittanut kirmaa trikooshortseissa ja hihattomassa paidassa henkihieverissä rantaa edestakas. Mutta eipä se haittaa, kun kertoo olevansa från sverige!

Tervetuloa lukijaksi myös pv!

Treeniä lomailun ohessa

Jou! Perillä ollaan lämpimässä, ja toisen kokonaisen vuorokauden lopuks on tehty eka punttikin. Ennen lähtöä kävin vielä kaunistelemassa lukemia mavessa 170 kiloon, ja penkissäkin muutamia kakkosen sarjoja satasella. Ensimmäiset päivät Bangkokissa ovat tarjonneet noin miljoona käveltyä kilometriä, ja yhden puntinkin. Oi sitä hetkeä, kun saa lipaston pituisen ja levyisen Iranilaisen selittelemään penkkipunnerrussarjan jälkeen, kuinka ei nouse kun rintalihas on kipeä. Kaverin hauissarjat olivat vertaansa vaille, mutte itsehän kyykkäsin. Näytti puhelimestaan kuvia kaveristaan, voitti kuulemma juuri Aasian mestaruuden bodauksessa. Kova poika jutteleen. Kysy, että vieläkö meillä on Putin presidenttinä.

Nasa Vegas hotel

Yllättäen hotellilta löytyi myös kaksi poreallasta, "warm and cold", meikäläisittäin kylmä ja haalea.

Huomenna Cha am, ja hiekkarannat! On paljon kevyempää juosta aamu- ja iltatuimaan rantaa pitkin, kuin kävellä koko päivä ympäri kaupunki. Tarvisin jonkun, joka pitäis mua paikallani.

Suurten muutosten vuosi - tällä kertaa erittäin suurten

Poiketaan linjasta sen verran, että menneen vuoden yhteenvetämisen sijasta katsotaan tulevaan. Kyseessä on todennäköisesti viimeistä edeltävä kirjoitus, ennen kuin MPM siirtyy aiempaa selvästi harvempaan päivitystahtiin. Perjantaina 4.1. nousee kone muutaman mutkan kautta kohti Bangkokia, josta sitten toisten mutkien kautta siirrytään Taiwaniin opiskelemaan juhannukseen asti. Internetin ääreen pääseminen on täysin tuurista kiinni, mutta parhaani lupaan yrittää!

Näillä mennään, melkein kaikki kamat. Tyynyt jää tosin kotio...

Lähtökohdat ovat joka tapauksessa hyvät, on uudenvuodenpäivä ja tukkakaan ei ole kipeä, lyhyistä unista huolimatta. Jokunen parikymmentä huliviliä päätti pyörähtää nurkissa läksiäisten merkeissä, mutta oikeastaan olo on aika hyvä reilun 5h unilla. Paikataan tuota lyhyttä yötä sitten vaikka päikkäreillä, kuten tapana on ollut.

Blogissa säästötoimet, rakettikuvatkin vuoden vanhoja

Tuon kahden kuukauden reppureissun reenimahdollisuudet ovat täysin pimennossa, mutta sellaiset ajattelin jostakin joka tapauksessa kehittää, vaikka sitten Rockyn tyyliin tai tuk tukeja nostelemalla. Tuo tulee kuitenkin olemaan uuden maailman ihmettelyn ohessa tosi peruskuntokauden tapaista aikaa. Paino pudonnee varmasti jo olosuhteiden ansioista, mutta myös lenkkeilyä on tarkoitus ottaa ohjelmaan. Kun lämpötila huitelee lähempänä kolmeakymppiä, ei ruokaa juurikaan uppoa muuten kuin nestemäisenä. Otetaan päälle vielä 20kg matkatavarat, niin jo näiden luulisi vetävän painoa alas päin verrattuna kotimaan rutiineihin. Mikäli Kun raudannostopaikkoja ei löydy tasaisin väliajoin, pitää ohjelmaan ikävä kyllä ottaa tavalliset punnerrukset. Viisi sarjaa aamulla ensimmäiseksi ei ole ainakaan ajasta tai paikasta kiinni, ja sillä saa parhaimmillaan vielä uusia ihmetteleviä ystäviä ympärilleen.

Saatoin revetä

Reenillisiä tavotteita on kaksi ylitse muiden. Ensimmäinen ja tärkein niistä on jatkaa tuota rinkilajien kehitystä niin, että jo ehkä ensi syksynä tai vuoden päästä hallikaudella voisi ottaa hieman kilpailutuntumaa. Metreinä tuo tarkoittaa miesten kuulalla noin neljäätoista, lyhyemmillä on turha lähteä vielä hätäilemään. Tuota tukee toinen tavoite, eli juoksukunnon parantaminen. Jokamiehen seiskaottelu on hengeltään mukavan leppoisa tapahtuma, mutta ei Ratinan stadionille huonosti lähdetä suorittamaan! Jos 200m kulkee hyvin, niin se tietää hyvää myös kaikkeen muuhunkin.