Halaun rehellisen palautteen, en nössöilevää päänsilittelyä.

Olen nyt taas niin täynnä vihaa, katkeruutta, suuttumusta ja uunilohta, että heikompaa hirvittäisi ja vahvempi olisi vielä enemmän täynnä. Tämä kiukku purkautui siitä, kun sain hieman puolittaisella yrityksellä tehdystä koulun harkkatyökurssista arvosanaksi täyden vitosen. Tuloksen nähtyäni syvin suomalaisuuteni nosti päätään ja ensimmäinen ajatus oli seuraava

T - ä - s - s - ä      o - n      p - a - k - k - o       o - l - l - a      j - o - k - i - n      v - i - r - h - e! 

Tämä on aivan yhtä väärin kuin se, jos joku ulkomainen lehti kehtaa väittää Suomea maailman parhaaksi paikaksi elää! Niin ei vain voin yksinkertaisesti olla, sillä täällä vain erittäin kova uurastus tulee palkita, ja silloinkin on aivan riittävästi, jos arvosanan Tyydyttävä perään laitetaan pienenpieni plussa. Ni. S----na.

Mikä vuodenaika?

En minä halua ansiotonta hyvää arvosanaa/kehua keskinkertaisesta suorituksesta. Ketä sellainen hyödyttää?
Nykyisin ikävän usein vallalla olevaa pullanössö ja -mössösysteemiä korvaamaan haluaisin ennemmin rehellisen ja raa'an systeemin, joka toisi selville myös erot suorittamisen laadun ylä- ja alapäissä, oli kyse sitten mistä tahansa. Olen vain sitä mieltä, että ihmiselle pitää pystyä sanomaan jos hän on suoriutunut aivan surkeasti tai erittäin hyvin.

Jos vain silitellään poskia, ja samalla arvostellaan 100% sekundasuoritus ”ihan OK:ksi”, seurauksena ei ole ainakaan kehittymistä, ja harvoin myöskään yhteistä hyvää. Ja aivan vastaavasti jos timanttinen ja keskivertoa parempi suoritus tiivistetään palautteeseen ”erinomainen”, ketä kiinnostaa käyttää aikaa tehdäkseen timantinkovaa jälkeä? Silloin kun on tarkoitus oppia ja kehittyä, haluan kuulla kaksi asiaa: Mikä meni hyvin, ja mitä+miten voin parantaa. Ei turhia kaunisteluja tai liirumlaarumeita, vaan rehellinen ja asiallinen palaute.

29.12.2013

Rauta ja heittovälineet ovat kivoja kavereita tämän asian suhteen. Jos maastavetotanko on sitä mieltä, että olet aivan liian huono nostamaan sitä ylös, niin ei se nouse tehdäksesi sinulle paremman mielen. Mutta sillä hetkellä kun olet tarpeeksi hyvä nostamaan sen ilmaan, se nousee täysin mukisematta ja antaa samalla kovasta työstä palkkion. Jos haluamansa saa kovin helposti, niin kaikki menettää äkkiä merkityksensä.

Reeni maistuu tällä hetkellä aika hyvin, ja aika pian olisi tarkoitus pullauttaa ulos tämän hetken tilannekatsaus. Suattaapi tuo mennä ensi vuoden puolelle :)

Satujumppapuolelta mukavia joululahjoja progression merkeissä

Kirjoitustahti on tänä syksynä hidastunut huomattavasti, mutta eipä sen väliä. Tarinoidaan kun julkaistavaa tarinaa on, salaisemmat tarinat pysyvät visusti kaukana interneteistä. Nyt edessä on ruhtinaallisen kolmen päivän joululoma kaikista reeneistä, ja väli on tällä kertaa erittäin hyvä. Reenit ovat menneet ihan mallikkaasti ja aivan pakkorako ei levolle vielä ole. Punttia punttia punttia, tapsanpäivän jälkeen toiveissa olisi heittoja.

Raakatempauksen lähtöneppailut

Vietin menneellä viikolla lähes joka päivä noin tunnista kahteen huoltamassa yläkropasta olkia, ojentajia ja rintalihaksia, ja alakropasta takareisien ja lonkankoukistajien liikkuvuuden kanssa työskennellen. Venytyksistä parhaiksi olen huomannut asennot, joissa voi vaan maata, ja painovoima hoitaa kaiken työn. Aivan mahtavan suurena apuna tässä ovat kaiken maailman narut, kepit, tolpat ja korokkeet. Rintakehän venyttämiseen ei ole olemassa parempaa tapaa, kuin sitoa jumppanauha käteen ja toinen pää seinään, jonka jälkeen mennään makaamaan niin että naruun saadaan jonkun suunnan jännitys, ja oma paino venyttää sitten koko rintakehää ja käsivartta. Näyttää hölmöltä, mutta toimii.

Etukyykyt toimii jo hyvin. Tässä nelosia pyramidina ylös

Mavetekniikasta huutelin, kyselin ja myös ratkaisinkin ongelman. Selkä ei enää niiaa pahasti ja takareidet huutavat armoa. Kun yhdestä murheesta pääsee, niin toinen odottelee jo nurkan takana. Penkin kanssa pitää tehdä hieman isompikin remontti, sillä asennossa falskaa jokin osa sen verran pahasti, että jossain vaiheessa tulee sattumaan. Vaikka lapapito on niin tiukasti kiinni kuin saa, niin oikea käsi on noin 5cm ylempänä kuin toinen puoli, ja tiukoissa toistoissa ero saattaa vain kasvaa. Välillä vasen käsi lähtee myös karkaamaan varpaita kohti, ja siinähän tanko alkaa jo olla sellaisessa asennossa, että olisi parempi kun poliisi tulisi viemään sen pois.

Kaunis roimasu

Lääkkeeksi kokeiltiin aluksi käsipainopenkkiä, mutta aivan samat virheet näkyivät sielläkin. Koululla olisi voimanostokurssi tulossa, mutta en sinne valitettavasti pääse kun tuo muutto kummittelee edessä. Valmentajista paras on perinteisesti ollut youtube, joten eiköhän tässäkin yhteistyö tule jatkumaan. Sen verran tiedän nyt jo sanoa, että sotilaspenkkiin vaihtaminen on kannattanut, ja sitä tullaan myös jatkamaan. Aina välillä reeneissä survotaan painoa voimalla, ja sitten välillä haetaan kunnon kontrollilla, niin eipähän ainakaan kyllästy. Nyt on kuitenkin aika asetella joulutorttuja kauniiseen jonoon niin pitkälle kuin silmä kantaa, ja katsoa montako metriä niitä jaksaa syödä!

Nolaus Productions - Joulutervehdys 2013

Houhou, ja hyvää joulua kaikille! Vuoden suurin kotitekoinen jouluspektaakkeli on täällä!

fasfs

--> --> -->http://www.youtube.com/watch?v=cjtTzvwhixA <-- <-- <--

Videon lisäys bloggeriin ei taaskaan toiminut, mikä ihme tuossa on vikana.

Talven 2013-14 ensimmäiset kiekkokaaret

Tässä on nyt pari heittoreissua Pirkkahalliin tehtynä, ja ihan kelvollisesti tämä on lähtenyt liikkeelle. Tänään polvi kesti hyvin hyppiä noin 90cm korokkeen päälle paikaltaan, kunhan alastulon otti rauhassa. Myös heittäminen oli ok, mutta hiekkalaatikkoon hyppimisestä en vielä haaveile. Maastavedot ovat ohjelmassa jo täysmääräisesti, ja kyykkyäkin on alettu ajaa sisään. Boksille on kyykätty niin edestä ja takaa, ja takakyykky on ollut täysin ongelmaton. Raudat ovat olleet vasta isoimmillaan 120kg, mutta noita viedään hitaasti nyt olon mukaan ylöspäin niin kauan, kun vitosten tekeminen on helpohkoa. Toistaiseksi se on ollut. Tällä hetkellä metodi on tehdä vitosen sarja ja sitten korotus esim painoilla 60 --> 90 --> 110 --> 120. Vitonen on siitä mukava sarjapituus sisäänajavassa reenissä, ettei paino nouse liian isoksi, eikä tarvi aivan happojakaan vastaan taistella.

Ensi-ilta tiistaina 17.12. klo 18:00

Tänään pääsin hetken päähänpistosta heittämään ensimmäiset kiekkokaaret sitten elokuun, ja ikävä kyllä ammattilaisia oli näkemässä. Pirkkahallin potkupallokenttä oli tyhjillään, ja siinä kun asiantuntevat heittelivät pitkiä kaaria, niin menin sekaan nakkaamaan pari heittoa paikaltaan. Kuten aina, ensimmäiset vedot ovat aivan hirveän kauheita, ja niin tälläkin kertaa. Rinta oli aivan jumissa perjantain reenistä, jalat ja lantio taas lauantain mavettelusta. Siinä kun lantion pitäisi kiertää räjähtävästi ja käden sivaltaa terävästi sivulta, niin ei edes hyvä mielikuvaharjoittelu auttanut, vaan tuloksena oli erittäin kömpelöitä kiskaisuja.

Kotikonnut

Vaikka jumit hidastivat todella, syksyn penkkailu paikkasi tuota jo nyt yllättävän paljon. Kiekko oli tällä kertaa 1.5kg ja pituudet askelilla arvioituna 33-36m, eli ihan potentiaalinen alku jumeihin verrattuna. Miesten kiekon tulosraja Kalevan kisoihin on 47m, ja tuokin on alkanut tuntua mahdollisuuksien rajoissa olevalta. Vähemmillä jumeille tänään olisi voinut lentää paikaltaan 40m, ja vauhdilla siihen ainakin 5m sitten lisää. Muutaman perus tekniikkajipon ja reenivuoden jälkeen tuo ei ole ollenkaan utopiaa.

Parasta suorittamista muutamaan viikkoon

Flunssat on lusittu, toivottavasti myös kaverit ovat selvinneet kuumehöyryistään hengissä. Allekirjoittanut on lepäilyn ja kylpylän kuumassa altaassa vietettyjen tuntien jälkeen taas terhakkaan tuoreessa kunnossa, aivan kuin olisi paketista juuri otettu. Vähän tosin maali alkaa olla jo lohkeillut ja nivelet natisevat, mutta kun vanhemmat vain nauroivat reklamaatiovaatimukselle, niin tähän nykyiseen tilaan tulee olla tyytyväinen.

Pojjaat on täällä taas!

Sunnuntaina illalla olo oli väsynyt, ja lähdin pienellä riskillä poistamaan tuota väsyä puntille. Jälkitaudin vaara oli tuossa yllättävänkin suuri, mutta riski kuitenkin kannatti tällä kertaa, ja reissun vaikutus oli kerrassaan positiivinen. Salilla vietetty aika oli ennätyslyhyt 20min normaalin kahden tunnin sijaan. Pitkät housut, pidemmät paidat ja muut lämpökerrastot päälle, ja eikun hommiin! Kiertäjien lämmitys, mave 5x70kg, 4x110kg, 2x140kg, 1x160kg. Raakatempaus 2x50kg, 2x60kg. Penkkipunnerrus 8x50 kg, 4x70 kg, 1x80 kg, 1x90 kg, 1x100 kg. Kaikki helppoja nakkeja, ja sitten takaisin kotia kohti!

Iänikuinen ysitie

Maanantaiaamuna Renault käynnistyi niin varmasti kuin ranskalainen auto pakkaskelissä voi, ja ensimmäinen pirkkahallikeikka oli tosiasia. Koska hallissa oli hiljaista, siinä ehdittiin nostaa muutama kerta isompaa rautaa maasta ja penkistä. Alapuolisella videolla on todiste huikean rautakasan liikkumisesta, ja siinä on esitelty myös kolme tärkeintä penkkipunnerrustyyliä :) Oi että kun isä on ylpeä tästä...

-----> ----> ---> --> -> http://www.youtube.com/watch?v=m2Ss2Po-Pzk <- <-- <--- <---- <-----

Rautapelleilyt sikseen, koskin myös ensimmäistä kertaa kuulaan pitkästä aikaa. Ensimmäisellä kerralla pitää ajaa hommaa pikkuisen sisään ja tunnustella, ja tänään pysyttiin täysin vauhdittomissa työnnöissä. Kaapista löytyi vain 5kg kuula, ja sillä lätkyteltiin toistaiseksi menemään, mutta kutosen hommaaminen alkaa olla ihan näiden päivien hommia. Syksyllä tahkottu yläkroppareeni kantaa todellakin hedelmää, sillä työntäminen oli helppoa kuin tyynysodan voittaminen. Työnnöistä noin 80% tehtiin pressuun, ja näihin työntöihin mahtuivat myös parhaimmat ja rennoimmat. Muutamalla viimeisellä otettiin mittaa ylös, ja pisin kaarsi 14.83m. Parannusta tuli heti 64cm viime kesän parhaaseen, eli suunta on edelleenkin loistava.

Nolaus Productions - Joulutervehdys osa 3 Coming soon.

Nolaus productions ei lepää laakereillaan, vaikka niin joku saattaisi luulla. Tänäkin vuonna joulutervehdys näkee päivänvalon, ja tällä kertaa taistellaan kataboliaa vastaan. Vaan miten pukin käy? Se selviää seuraavan kahden viikon aikana...

Jännityksen lieventämiseksi suosittelen katsomaan toissavuotisen pätkän, joka oli suuren muutoksen alku Pukille.

Aamen.

Paino ylös --> painot ylös

Mä en enää ikinä ryyppää laihduta. Aivan perseestä. Tällä kertaa se painon tiputtaminen alkoi 100% toiminnallisista syistä, eikä mistään ulkonäköhömpötyksistä, mutta silti! Syksyn ensimmäinen flunssa on tässä tosiasia, ja sen sijaan että olisi käyttänyt viikon pirkkahallissa heitellen, ravaan sängyn ja tietokoneen väliä katsoen, pysyykö näytön päivitystaajuus sekuntikellon kyydissä. Nää on ne pileet!

Puhuin jo aiemmin maveongelmasta, josta on lähestulkoon live-streamia saatavilla MPMn huikelle fanijoukolle. Katsokeehan tuosta.

Kaikkitietävä facebook ja pakkotoisto.com auttoivat ongelmaani ilomielin, ja vastauksiakin tuli erittäin roppakaupalla. Painot eivät tuossa kolistele maksimeissa, mutta sen verran että virhe tulee hyvin esiin. Jalat suoristuvat ensin, ja selkä tulee vasta perässä, eikä yhtäaikaa kuten pitäisi. Perusvika löytynee yksinkertaisesti siitä, että yritin kyykätä painon ylös, en nostaa. Jos perää hilaa 20cm ylemmäs, sääret nousevat melkein automaattisesti enemmän pystyyn ja liike näyttää toivottavasti jo paljon paremmalta.

ZUMP!

Lenssu saapui perjantain paikkeilla, ja ei tämä reenitauko ihan huonoakaan tee. Mielummin sen ottaisi valmennuksellisesti fiksusti terveenä, mutta pikkuflunssa on huonoista vaihtoehdoista parhaita. Hartiapankkiin kertynyt jumi on laadultaan jo melko majesteettinen. Reenipäiväkirja kertoo että 28 päivään mahtui 10 päivänä eri variaatioita penkkipunnerrusliikkeistä, joissa jokaisessa vedettiin 3-6 työsarjaa limiteille asti. Ei ihan ohjekirjan mukaista, mutta katsotaan mitä käy kun tuota alkaa jalostaa nopeudeksi.

Maailmanlopun meininki

Bulkki on ilmeisesti purrut hyvin, kun olen pikkuhiljaa alkanut saada kuittailuita leveydestä. Mutta eipä tässä hätää, vessan vaaka on toiminnassa aina 150kg asti!