Maanisen suorittamisen ihanuus ja puute

Oikein iso ja lämmin tampereenkiälinen Moro täältä sängyn pohjalta. Flunssa ei toki ole kaatanut, vaan kyseessä on opiskeluajan hedinostista elämäntapaa nostalgisoivat hetki, kun tenavat ovat kerhossa tai nukkumassa, ja sain neuvoteltua kolmen tunnin vapautuksen kotitöistä. Se on luksusta se, uskokaa pois.

"Annas kun isi näyttää"

 Kesä on sikäli edennyt toivoituissa merkeissä, että jättihelteitä ei tullut. Suuri kiitos asiaan vaikuttaneille. Allergiaoireet sen sijaan saapuivat viime vuoden tapaan, ja pari viikkoa oli oloa virkeä kuin suojuoksua tehnellä sialla. Vatta raapii maata ja kärsä on täynnä mustikoita. Sen lisäksi kuulanheitot ovat jääneet pitälti tekemättä, kun on ollut ”kaikkea pientä”. Tässä tilanteessa tuo tarkoittaa vasemman etureiden pikkuvammaa, oikean nilkan venähdystä ja kiertorasituksesta poukkoilevaa vasenta polvea. 85 % tehon heitot onnistuvat kyllä, mutta täysiä ei saa revittyä kun aina tulee vähän varottua. Varovainen heitto on yhtä hyödyllistä kuin palkkaneuvottelun pyytäminen sillä ajatuksella, että toivottavasti eivät ota paljon pois.

Toivottavasti viimeinen ateriani tulee olemaan kermavaahtobuffet. Lisukkeena tällä kertaa köyhät ritarit

Koska reeni on ollut aiempaan verrattuna kovin rentoa harrastelua, niin en suurempia tavoitteita kesälle asettanut. Alkukesästä kaivoin varaston syövereistä  1.5 ja 1 kg kiekot, koska niiden heittely nyt on ihan huippuhauskaa. Viime kesän huippuveto kilolla oli sen 53.7 metriä, mutta nyt yhtäkkiä jostain ilmestyi ensin 54 m heitto, sitten 54.65 m, sitten 55.5 m ja viimeisenä perään arviolta 56 – 57 metrin kaari. Toi 3 metrin parannus on ihan hulvaton ottaen huomioon sen, että paljonko näitä on jo heitelty.

Viimeisin tuli vielä ilman tuuliapua, osui vaan ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen niin, että veto lähti oikein rintalihaksesta asti. Metrit on saatu pyörähdykseen vauhtia lisäämällä, mutta se on vaatinut paljon kiroilua se. Välillä liian karhea rinki on vääntänyt polvea, liian liukas rinki taas aiheuttanut koomista koikkelointia ja aivan minne sattuu lähteneitä heittoja kun rytmitys ei pysy kasassa.

Kravatti miehen mukaan

Vaikkei yhtään metriä tulisi lisää, niin tämä on ollut loistava kesä. Maaninen (mutta ihana) suorittaminen on pysynyt vähän taka-alalla, ja mieli on pääosin ollut rento ja heittäminen on ollut hauskaa! Olin oikeastaan jo alkuviikon kerran jälkeen valmis pakkaamaan kassin syystaukoa varten, mutta selvästi paras heittokerta (54.8 m, 55.2 m, 56-57m) muutti mieltä himppusen. Täytyy vielä katsoa miten tuon 1,5 kg limpun kanssa sujuu. Vitosella alkaminen on haave, joka ei tunnu enää niin mahdottoman kaukaiselta.