Miksei makeaa mahan täydeltä?

Tiedättekö sen kaverin, joka päätti lopettaa tupakoinnin nuuskan avulla. Ei ole järin vaikea temppu arvata miten siinä kävi. Naureskelu on ainakin omalta kohdaltani aivan turhaa, sillä olen aivan vastaavassa tilanteessa. Päätin nimittäin tehdä pienen muutoksen, ja vaihtaa karkin syömisen lakritsin syömiseen uskotellen itselleni, että se on jotenkin parempi vaihtoehto. No lopputulema on se, että silloin tällöin syödyt pienet karkkimäärät ovat vaihtuneet jatkuvaan lakritsiannosteluun, kilo viikossa ja enemmänkin mielitekojen mukaan.  

Maku oli aika mielenkiintoinen, mutta rakenne kelpo

Kesän ihan viimeisiä reenikertoja vedellään, ja alkusyksy on jotenkin vaihtunut +27 asteen lämpötiloiksi. Ladoin tuossa mennäviikolla kassiin 1.5 kg kiekot ja suuntasin tuttuun tapaan moukaripörssin pohjoisrinkiin. Tekniikan nopeuttaminen on johtanut siihen, että tuki ei oikein ehdi alle. Siitä seuraten heitot ovat jatkuvasti sen korkuisia, ettei ohikulkijalta lippalakki lähtisi päästä, mutta silinteri kylläkin. Ensimmäiset 12 heittoa menivät kaikkea pientä fiilaillessa, 13. tukea päin mutta olemattomasta tasapainosta. 14. toi sitten kohdalleen osuman, ja 50 metrin raja meni ensimmäistä kertaa rikki! En kovin paljon tuohon uskonut kesään lähdettäessä, kun reenivuosi oli mitä oli, mutta jostakin se parahti ilmoille. Taputin itseäni olkapäälle, ja lompsin kohti lounasta.

Kelpo kaari

Vajaan viikon lepo, ja lähdin tekemään tulosta pitkäjärvelle. Viimeksi kohtuulliseksi todettu rinki ei sopinut jalan alle ollenkaan, ja kaikki 1 kg heitot (22 kpl) jäivät alle 55 metrin. Kun viimeinenkin kuitenkin oli 54 ja rapiat, niin tiesin metrejä olevan vielä jemmassa. Normaalissa reenissä heittoja on tullut noin 15 kpl, ja palautuminen niistä on ollut vaihtelevaa. Tietoisena riskinä nostin määrää vielä puolella, josko reippaalla ylirasituksella ja kunnon palautuksella saataisiin piilossa olevat metrit tongittua esiin.

"Annokset jotka söin". Kuumaa punaviinimarjasörsseliä ja jäädytettyä lemon curdia

Lauantaista torstai-aamuun asti olo oli totta puhuen aika karmea. Uni oli hyvin pinnallista, flunssan kaltainen olotila tuntui olevan päällä ja samaan aikaan koko ajan oli nälkä ja kaikki ruoka ällötti. Koita siinä sitten lapioida naamaan riittävästi tavaraa. Vielä ke-to välisenä yönä tenava herätti yhden ja kahden välillä, eikä siitä eteenpäin oikein levollista unta enää tullut. Olin vähällä jo jättää tänään lähtemättä, kun tausta oli tämä. Menin kuitenkin, ja kyllä kannatti! Jo toisella heitolla 56 metriä, eli mitatusti pidemmälle kuin ikinä. Ja 4 ensimmäistä ovat yleensä pelkkää tunnustelua vain! Lopulta heittoja kertyi 14 kpl, joista 5-6 yli 56 metriä, ja pisin 57.80 m! Heitot olivat taas matalia ja joka neljäs törmäsi häkkiin, mutta kaava oli sama kuin yllä kuvatussa 1.5 kg kerrassa: 12 heittoa hakemista, 13. heitto enempi korkea kuin pitkä, ja 14. sitten lähti juuri minne pitikin.

Tämä aivan tyhjästä ilmestynyt kehitys on vähän laittanut miettimään  1,75 ja 2 kg kiekkoihin tarttumista. Ei parane luvata, alkutalvi sen sitten näyttää miten kävi.