Jouluspesiaali

Joulusta päästiin ja selvittiin, mutta joulun läpi kulkenut teema vähän yllätti. Jouluun kuuluu syöminen, tietysti, enkä sitä mene paheksumaankaan. En kuitenkaan kuulu jouluruuan faneihin oikein millään asteella. Kinkku on ihan ok ruokaa ja sillä saa aikaan kylläisyydentunteen, mutta muuten touhu kallistuu hieman väkisinkin karppauksen puolelle. Bataatti-, porkkana- ja perunalaatikoista olen oppinut jotenkuten tykkäämään, mutta kovin tuskaista niistäkin on rääppiä lautaselleen kaksi kertaa päivässä muutamia satoja kaloreita ateriaa kohti. Meidän suvussa perinteisiksi jouluruuiksi muodostuneet lihapullatkaan eivät auta tuota tilannetta oikeaan suuntaan. Suklaan mässäämiseltä suurissa määrin selvisin, vatsa ei vain ota vastaan.

Ruoka oli siis monella tavalla pinnalla. Ansaitun joululoman omnom-ateria pienen panostuksen kera tuli tehtyä tapaninpäivän iltapalaksi, ja nälkä siirtyi tehokkaasti. Perustavaraa, mutta pieni höystö tekee ihmeitä!

• Kuorittuja perunoita noin tuplamäärä verrattuna siihen, mitä söisit keitettynä. Kuori, halkaise, tee viiltoa ja kaada öljyä sekä suolaa päälle. Paista uunissa kunnos ovat tarpeeksi rapeita, ~30-50min 200-225°C.
• ~200g broilerin minuuttipihvejä (kypsäpaino, noin 300g raakana). Paista ruskeaksi & leikkaa sopiviksi tikuiksi, joita on hyvä dippailla.
• Dipin pohjaksi käy kermaviili, itse kokeilin maustamatonta jogurttia, joka ajoi asiansa ihan hyvin. Maustaminen hoitui chilillä ja homejuustolla. Chilin annostelu oman mielen mukaan, laadusta riippuen tietysti. Itselläni käytössä oli mitä ilmeisemmin Lemon Drop -mallinen chili, tosin varmaa tunnistusta ei ole tehty. Homejuustoista ehdoton helmi on Castello Black, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Maku on tavallista Auraa väkivämpi, mutta myös täyteläisempi.

•  Kokonaisuuden kruunasivat pacman-kurkut!

Jouluaatto ja ajomatkat sukulaisiin ja takas täytty jotenkin vahingossa ravintokeskusteluista tavalla tai toisella. Mummu ymmärtää ravinnosta sen, mitä sille on nuoruutensa ajan kerrottu, eli että voi on hyvää, piste. Porukoilla on ravinnosta jo hieman enemmän käryä, mutta lisäravinteet on kuitenkin täysin vieras, ilmeisestikin hieman pelottava maailma. Ja sitten on veli, joka ei osaa nuoresta iästä ja innostuksesta johtuen suhtautua kriittisesti kaikkeen. Ongelmat, johon aina vaan palataan, ovat lähes joka kerta samat:

• Maltodekstriini, erilaiset testosteronibuusterit ja steroidit ovat TÄYSIN ERI ASIOITA. Hiilihydraattivalmisteista tuskin kukaan urheilua hiemankaan enemmän tosissaan harrastava puhuu kriittiseen sävyyn. Astetta spesifisemmät aineet, kuten vaikka hormonaaliseseen toimintaan "vaikuttavat" aineet jakavat ihmisiä jo enemmän, sillä niiden hyödystä harvoin on suurempia todisteita, jotka motivoisivat maksamaan usein melko muhkean hinnan. Oikean tehon ja placebon eroa on myös erittäin vaikea määritellä näissä. Sitten steroidithan ovat laissa kiellettyjä doping-aineita, joten niistä ei pitäisi edes syntyä keskustelua eikä käyttää perusteina lisäravinnekeskusteluissa.
• Oikean ruuan syöminen, eikä sen korvaaminen lisäravinteilla. Nyt voin puhua vain omasta puolestani, mutta kovin monella ihmisellä ei mielestäni ole perusteltuja syitä tulla kritisoimaan omaa ruokavaliotani, lukuunottamatta sitä, että olen aivan hirveä herkkuperse ja rajattoman perso makealle, jos sitä eteen kannetaan. Syön päivittäin (vähintään) kaksi lämmintä ruokaa, runsaan puuroaamiaisen ja kevyen, proteiinipainotteisen iltapalan, joista syömisen runko koostuu. Tämän takia en jaksa kuunnella turhia valituksia salin jälkeen käytetyistä PROTEIINI-HIILIHYDRAATTIJUOMISTA, joilla korvataan harjoituksen aikana syntynyt energiavaje.

Paatoksesta lähemmäs faktoja. Olen noin 1-2 kertaa vuodessa harrastanut sellaista, että punnitsen kaiken mitä syön ja merkitsen ne myös ylös, ja tämän vuoden viimeinen tuollainen osui juuri Tapaninpäivälle, ja tulokset olivat seuraavia. Myönnetään että muutamat konvehdit jäi syömättä koska en vain jaksanut merkitä niitä ylös, mutta muuten tuo taulukko on aika lailla totuudenmukainen.