Ohjelmassa oli mm. lentävä 20m, testihyppyjä, kuulanheittoa ja bodailua. Tuli kuitenkin todistettua, että aina ei voi onnistua. Oli ihmeen paljon väkeä liikkeellä tapaninpäivänäkin, mutta sekaan mahtui kuitenkin hyvin, ja ajanottolaitteetkin oli vapaana tuota 20m pyrähdystä varten. Otin 5 vedosta ajat, ja aika oli tutusti siellä 2,4s tienoilla. Pitäis varmaan tulkita tää niin, että parantunut kyykkytulos on kompensoinut painonnousua, kun kiloja on arviolta 12 enemmän kuin viimeksi näitä juostessa. Pakko todeta, että juoksemaan oppii vain juoksemalla, sillä vaikka jalat pyöri kropan alla Looney Tunes -tyyliin, niin ei se helppoa ollut. Rentoudesta tai rullaavuudesta ei ollut tietoa, ja näillä kokemuksilla välitavoitteeksi voisi ottaa 2,35 rikkomisen keväämmällä. Ennätysten kirja näyttää 200m Personal Bestiksi 27,1s, joka olisi kiva tiputtaa ens kesänä ainakin edelliselle sekuntille. Ilmeisesti pitäis kuntosalilla nöyrtyä ja siirtyä siihen naisten reidenvemputuslaitteeseen, kun sisäreidet tuntuvat olevan heikoimmat lenkit jaloissa tällä hetkellä. Oikea sisäreisi ei sanonut poks, mutta kiristi niin ettei hyppimään pystynyt, ja nyt on kyllä jumi joka puolella jalkoja. Ei siis hypitty.
Lämmitellessä meinasin pyöräyttää nilkkani kuulaa heittäessä, mutta ilmeisesti tilille ylimäärin kertynyt hyvä karma pelasti mut, ja kenkä pyörähti tukevasti pohjalleen, eikä reunan kautta yli. Tuosta olis voinut pelästyä, mutta jatkoin heittelyä ja ensimmäistä kertaa kokeilin 7,26kg kuulalla PYTtiä, ja noin 15m kaaria tuli! Se on erittäinkin hyvä alku, kun pelkäsin lähinnä selän katkeavan. Tuloksia mahdollisesti otetaan ylös torstaina. Ja omia ennätyksiä tuli vielä lisää! Pullover on tehny tehtävänsä, ja paras mitattu 4kg PYE oli 12,38m. Viime kesänä tuli 1 heitto yli 12m, ja sekin oli silloin huippuonnistuminen, eli ei syksyn työ ihan hukkaan ole mennyt!. Olin kuulan laskeutumispaikasta hieman eri mieltä Lapa©n kanssa, mutta menkööt, parannetaan sitten ens kerralla lisää.
Joulupukkiekstraa tehtäessä hallissa oli paikalla mm. maajoukkueurheilijat Lotta ja Tanja. En tiedä pistivätkö naamoja mieleen, mutta ehkä hieman nolotti mennä paikanpäälle ihan oikeasti urheilemaan. Joskus täytyy kuitenkin olla valmis nolaamaan itsensä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti