Tuntumanhakureeni, osa 1.

Eilen oli kentällä leikkiä ja laulua taas koko rahan edestä. Tarkoitus oli heittää ja hieman juosta lauantain seiskaottelua varten, ja kentällä vierähti taas yli 3 tuntia. Aurinko paistoi, linnut lapset lauloivat kirkuivat ja vettäkin oli laukussa riittävästi. Ensimmäinen puolitoista tuntia reenistä vierähti yksistään, ja kamu saapui paikalle puoli viiden aikaan. Meno Hervannan urheilukentällä on maanantai-iltaisin melko hulvatonta. Kenttää ympäri ravaa arviolta yli viitisenkymmentä, iältään viidestä kolmeenkymmeneen olevaa hulttioita, joilla ei ole välillä tuon taivaallista tolkkua. Siltikin sitä on miljoonasti enemmän kuin taiwanilaisilla...

Toiveidenkujalle ei sovi pysähtyä. Revipä siitä vertauskuvia

Ensimmäisenä testasin keihästä, toista kertaa kunnolla tänä kesänä. Askelmerkki on viritetty kohdalleen, ja viime vuoden kisan 42,xx metriin pitäisi tulla parannusta selvästi. Jos ei tule, niin se on kyllä pettymys. Kuulavalikoimasta irtosi tällä kertaa 5kg, kunhan työntelin sillä Hämeenlinnan reissun huonot fiilikset pois 15-16m kaarilla. Viime vuoden tulos oli seiskassa 16,5m (4kg), johon myös ainakin metrin parannus on mahdollinen. Tiputus alaspäin on myös täysin mahdollista, kun suorituksia on käytettävissä vain kolme.

Tallink City

Lisähupi tuli ainossa täyspitkässä aitavedossa, lähetyksestä maaliin asti. Ensimmäiselle aidalle sain hyvän vauhdin, ja toisella aidalla jo huomasin, että etujalan kengännauhat aukesivat. Seuraavalla aidanylityksellä yritin solmia niitä, mutta eihän siitä tullut mitään. Päätinpähän juosta kuitenkin matkan loppuun, onpahan juostu nuokin alusta loppuun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.