Hyvä askel

Tänään tapahtui outoja. Ei sitä ihan päivä huomaa seisovansa pinkeissä boksereissa firman erittäin tärkeän asiakkaan herra tärkeän myyntimiehen edessä. Tänään kuitenkin seisoin, ja kehotin pientä aasialaista miestä tulemaan rohkeasti sisään. Likainen mielikuvitus seis, olin pukuhuoneessa ja hän olisi kovasti halunnut kulkea sen läpi vessaan. Tänään tuli myös eka reeni pitkään aikaan. Otin ihan tuntuman mukaan ja kevyesti, ja tuntui jo ihan varovaisen hyvältä. Viimeinen kuukausi on mennyt kaikkia pyhiä periaatteita vastaan, sillä olen surutta myynyt vapaa-aikaani työmatkoille, persuksen alla kun on jo tuhansia kilometrejä ajoa normaalin työpäivän päälle. Rahaa virtaa, mutta vapaa-aika ja rentous jäi johonkin Turun ja Kemin välimaastoon. Ei reeniä, ei iloa, ei unta. Pelkästään rahkaa ja auringonkukansiemeniä, joista jälkimmäiset unohdan yleensä ottaa lautaselle.

5 yötä, 60h unta. Jpeg-muunnos toi törkeän halo-efektin.

Olympiavoittajatason vinkki murheisiin ja jumeihin on luonnossa kävely. Jos jokin ei sillä ratkea, niin sitten on ihan sama vaikka ryhtyisi harrastamaan mummobingoa, sillä peli on menetetty. En ole tuota saanut vielä toteutettua, mutta huomenna on sen aika! Vedän päälle ikivanhan tuulipuvun, päähän kireän pipon, selkään kameralaukun ja lähden samoamaan kohti korpea, ja toivon etten eksy Keski-Suomen alueelta hirveän kauaks. Ylihuomenna on kuitenkin taas työpäivä.

Tiellä oon. Hommasin viimein uuden kameran, saan vihdoin siedettäviä kuvia myös pimeässä!

En ole vieläkään päässyt lähikentälle heittämään, siihen tarvisi lähemmäs 10 plusastetta ja aurinkoisen päivän, ettei rintalihas nyt repeä aivan niille sijoilleen. Yläkropan tehontuotossa ei ole vikaa kuten ei ole ollut koko reenikaudella, mutta muu kroppa on toisin. Jokin bakteeri tuntuu imeytyneen niin syvälle hengitysteihin, ettei pientenkään mäkien nouseminen pyörällä onnistu ilman merkittävää hengästymistä. Etukyykyt onnistuvat kohtalaisella tasolla, mutta tempaukseen ei saa jaloista apua yhden yhtä kiloa. Tuleville viikoille ei pitäisi olla ajamista tiedossa enempää kuin 400 – 500 km viikonloppua kohti, eli suunnan luulisi olevan vetreytymään päin. Kävelyä, hyppelyä ja pomppuja, siitä on lumisen ajan vetreyttämisohjelma tehty.