Kuinka paljon tarvitaan lannistamaan yksi mies

Kun muistelee alkuvuoden taapertamista, edelliset neljä reeniä ovat olleet erittäin positiivisia! Fiilikseltä ne olivat joko melko hyviä tai ihan ok, pari kertaa lähdin ihan hymyn kanssa kotio. Osansa on pihalla näkyvällä upealla kelillä, mutta myös kropan elpymisellä. Uni on maittanut ihan hyvin ja ruokavalio on loksahtanut kohdilleen niin, ettei makeaa tee juurikaan edes mieli. Kaikesta tästä olisi huomattavasti mukavampi iloita, jos en olisi viettänyt viimeistä 12 tuntia puhuen norjaa vessanpöntölle. Olen aiheesta tehnyt yhden kaikkien aikojen suosikkitekstini, mutta ihan tuohon Thaimaa-ripulin asteelle ei tällä kertaa ole päästy.

Sotku

Lienee jatkossa parasta eristää itsensä muusta maailmasta ja erityisesti lapsista. Tämä tauti on mitä ilmeisimmin peräisin noista viimeisimmistä, vaikka ympärillä yksi jos toinenkin on tuntunut oksentelevan silloin tällöin. Viimeisen kuukauden aikana on ehtinyt muutenkin olla tauteja niin paljon, että leimakortista puuttuu enää umpisuolen tulehdus, niin sitten saisi vapaavalintaisen taudin vielä kaupan päälle. Mutta huh hai, tämä ei miestä lannista!

Kun puusta poistetaan pilvet, reaktiotuotteena on rahaa.

Kun ensimmäisen kerran roskakorille tuli käyttöä, harmittelin vain ettei syynä ollut happoreeni, vaan jokin tyhjänpäiväinen bakteeri tai virus. Samalla sitä olisi voinut juosta itseltään jalat alta ja poistaa maitohapot yläkautta, kun kulkuväylä oli kuitenkin avattu. En olisi muutenkaan uskonut että vatsakipujen kanssa voi olla näin aurinkoinen olo, niin hyvä että voi jopa blogia kirjoitella samalla. Onneksi sellunkeittäjät olivat tarjonneet alkuvuonna minulle jaffa-pullon, joka oli odottanut jääkaapissa juuri tätä hetkeä. En oikeastaan tiedä, miksi luulen jaffan ja jogurtin olevan vatsataudissa hyviä, mutta niitä tässä yritän kuitenkin saada kurkusta alas.

Loikka

Maanantain reeni oli kuitenkin hyvä. Kuula sai vauhtia noin tunnin ajan, ja sain viimein aikaiseksi hyviä ja rentoja työntöjä paikaltaan, valitettavasti kameran muistikortti oli tupaten täynnä etten videota saanut. Viime kesänä 6kg parhaimmillaan paikaltaan 12,5m ja nyt hinkkasin pitkään noin 12,2m työntöjä, kunnes jalkojen asentoa hieman kaventamalla 13,2m oli tosiasia. Tuosta puuttuu "vain" 80cm, niin vauhdin kanssa ollaan siellä lähellä 16 m. Vauhtityöntö oli toinen jumpan ilonaihe, sillä polvea varoessa nuo ovat jääneet kaikkina harvoina aiempina työntikertoina paikaltaan työntöjä lyhyemmiksi. Tällä kertaa kuitenkin uskalsin viedä vauhdilla loppuun, ja mittaa kertyi enemmän kuin paikaltaan työnnettynä. Ei paljon, mutta askel parempaan kuitenkin.