Puhun nyt paikaltaan tasajalkaa tehtävästä korkeushypystä. Siihen pystyy hieman kömpelömpikin, ja siitä olisi eniten hyötyä mm kaikille. Suorituspaikan tekeminen ei ole hirveän vaikeaa, helpoimmillaan riittää seinä, joku pieni tolppa ja pala ohutta teippiä tai narua, joka katkeaa kun siihen osuu. Jos olet pro, kuten #HyvinBrändätyssä humpuukissa kuuluu, hankit kiinteän tason ja siihen lisäkorokkeita. Ole kuten minä, ole pro.
![]() |
| Lisää kuvateksti |
Tässä jutussa on kuitenkin yksi pikku hankaluus. Ihmiset ovat keskimäärin melko toheloita, eli koen sen verran yhteiskuntavastuuta, etten halua täyttää sairaaloita nilkkavammapotilaista. Teipin yli hypätessä ei kompastumista tapahdu, kunhan on valinnut tarpeeksi hellästä kosketuksesta katkeavan teipin. Ja kaikki jostain hypänneethän tietävät, ettei ilmassa oleminen satu. Maahan törmääminen sattuu. Siksi suosittelen pro-alustaa, joka on kiinteä, ja jossa sattuu vain jos et pääse ylös. Ja pahin virhe koko touhussahan on se, jos ajattelee ettei välttämättä pääse ylös. Silloin ei myöskään pääse.
Olen tehnyt viimeisissä kyykkyreeneissä noin 5 - 10 lähellä maksimia ( > 90 %) olevaa hyppyä, ja niiden jälkeen kyykkääminen on mennyt kuin vettä vaan! Viime reenissä oltiin aivan sen kerran absoluuttisen maksimin kynnyksellä. 120 cm korokkeelle pääsin niin, että kengänpohja hieman raapaisi jo tason kulmaa ylösmentäessä, mutta kantapäät tulivat hienosti päälle asti. Tuo on 4 cm enemmän kuin viimeksi, ja 2 cm enemmän kuin aiempi ennätys 20 kg sitten.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti