MC Rollaattorin tahtiin

Tiesin kyllä, että mun työpanokseni on firmalle kuin firmalle kullan arvoinen, mutta hieman kuitenkin yllätti, että se auttoi naapuritontin laitosta saamaan 1,1 miljardin investoinnin vain 3kk työskentelyllä. Jos siis juuri sinun firmallasi on tarve menestyä tulevaisuudessa, niin ottakaahan yhteyttä keskimuhkean rahatukun kera, niin katsotaan kuinka paljon pystyn auttamaan.  Sitä odotellessa jumppailen, kunhan väsy hieman vähenee. Kevät on mennyt aika vauhdilla, ja kohta ollaan jo shortsikeleissä. Tänään tein taas reilun parin tunnin heittoreenin, ja viimeisessä heitossa jalassa olivat pelkät trikoot. Se oli jo puolittainen kesän aloitus, muut heitot menivät kaksilla pitkillä housuilla ja pipa tiukasti syvälle päähän vedettynä. Katsokaahan muuten  alta tuo viime kerran korkeuspomppu!

Tuo viimeksi kerrottu jalka- ja pomppureeni oli lopulta katastrofi. Olen nähtävästi aivan liian vanha tekemään kyykyt ja vedot samana päivänä, sillä jumi tuli hyvin sitkeäksi kaveriksi. Kävin tuossa välipäivinä kokeilemassa hieman kuulanheittoja jo, mutta takareidet meinasivat revetä pienestäkin ponnistuksesta. Karua tämä vanhuus. Pitänee ostaa kävelykeppi jo pian, ihan varmuuden vuoksi. On sitten valmiina. Senioritaloon pääsemisessä taitaa olla kankeat ikärajat, eikä oteta huomioon esimerkiksi sitä, ettei nuorukainenkaan välttämättä saa solmittua kengännauhojaan itse. Se on muuten jännä homma, kun vetää reenikengät jalkaan niin yleensä puolet vaivoista häviää. Jalkareenin jälkeisenä päivänä tein aamulla kevyen pk-hölkkäilyn, ja päivällä vielä tennistä siihen perään. Hallille mennessä liikuin suluvasti MC Rollaattorin jäsenten tahtiin, mutta kentällä koko asiasta ei ollut muistoakaan.

Penkki ei todellakaan kulje, mutta heitto kulkee vähän, mistä todisteita ylhäällä. Tänään kiekkoringissä mukana olivat 1,5 kg ja 2 kg, joista jälkimmäistä sain ihan hyvin jo ajettua sisään. Pienempi taas otti sopivan askeleen eteenpäin edellisestä kerrasta. Paikaltaan 37,7 m ja puolikkaalla vauhdilla 40 m. Nuo vauhdikkaat alkoivat karata aivan surkeiksi väsymisen myötä, kun tasapaino ei pysynyt yhtään eikä tukijalka antanut yhtään vastapainetta, mitä vasten heittää.  Parhailla tehoilla lähteneet heitot lähtivät noin 45° sivuttaiskulmassa, eli lensivät hirveässä kaaressa ja tulivat killereinä alas. Ikävä kyllä kentällä ollut lokki ei ollut kertaakaan kohdalla, siinä olisi ollut huikea pisimmän heiton merkki!