Hyvä että tuli käytyä sunnuntaina vielä reenaamassa, kun kotimatkalla huomasin iltalehtien kertovan, että kuluva päivä on kesän viimeinen. Sen pituinen se, ensi vuonna sitten uudestaan. Reeni oli samanlainen kuin kesällä muutenkin, olisin pystynyt tuon juonen kertomaan jo etukäteen. Kuulan- ja kiekonheitot tipahtivat poikkeuksetta samojen muutaman kymmenen sentin sisään, mihin tässä on koko kesä heitelty. Onneksi se on ohi, ei sitten muuta kuin uutta kohti. Pengoin reenipäiväkirjat läpi viimeisen puolentoista vuoden ajalta, ja keräsin Taiwanista paluun (juhannus 2013) jälkeisistä merkinnöistä alle kehitystilaston niin kuulanheittojen kuin punttiliikkeidenkin osalta.
Vihreällä on merkitty viime kesän lopulla voimassaolleet ennätystulokset. Punertavalla on merkitty laskennalliset maksimit hyvien sarjojen perusteella. Voisin vaikka vannoa nostaneeni 130 kg penkistä, mutta ilmeisesti en. Harmittaa, sen verran helposti noita 120 ja päälle olevia tuli liikuteltua. Kun katsoo tuota puntilla tapahtuneiden parhaiden sarjojen kehitystä, niin näkee aika nopeasti yhden seikan. Kehitys pysähtyi siinä alkuvuodesta, kun elo Äänekoskella alkoi, vapaa-aika katosi ja kilometrejä kertyi se > 500 per viikonloppu.Etukyykyssä on tapahtunut näennäistä kehitystä, mutta missään muussa ei vuodenvaihteen jälkeen ole tultu eteenpäin. Ei se ole ihme, jos heitotkaan eivät irtoa.
Tuosta voisi äkkiä päätellä, että 5 kg heitothan paranivat komeasti. Totuus on kuitenkin se, että ne vain päivittyivät ajantasalle 4 kg tulosten kanssa. Jalkojen välistä eteen lensi 29 cm pidemmälle kuin viime vuonna, ja pään yli taakse toiseksi viimeisen reenikerran viimeisellä heitolla 10 cm pidemmälle kuin edeltävänä kesänä. Koko vuoden treenimäärä näin naurettavan kehityksen takia tuntuu erittäin turhauttavalta, mutta näin se tilanne nyt vain on.
 |
| Kesän lopetus |
Vaikka lukujen valossa tilanne tuntuu melko synkältä, niin koitan katsoa sitä valoisti. Mave nytkähti viimein 170 kg lukemista reippaasti eteenpäin, vaikka reeni oli hyvin vähäistä. Penkissäkin tulos parani yli 10 kg, vaikka asiaa katsoisi mistä suunnasta tahansa. Viime kesänä olisin haljennut pelkästä 135 kg etukyykyn ajattelusta, mutta nyt se oli melko helppoa tavaraa. Tämän lisäksi lähes kaikissa reeneissä vakiosuoritustaso nousi selvästi edellistä vuotta korkeammaksi, terävä huippu vain puuttui. Kirsikkana kakun päällä vauhditon korkeushyppy tasajalkaa 113 kg aamupainossa 123 cm. Kelpaa. Ensi vuonna pitää kuitenkin parantaa paljon joka osa-alueella. Pureskelen ja vedän asioita kuitenkin yhteen tässä vielä jonkun hetken, kunnes vedän sadeviitan päälle ja lähden etsimään peruskuntoa lähimaastoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti