Viimeistä vaille valmis

Onpas ollut taas syyskuun alku. Ensimmäinen viikko meni flunssassa kuten jo aiemmin taisin mainita. Siitä lähdettiin vielä hieman puolikuntoisena Puolaan katsomaan lentopalloa, mutta sehän teidän kaikkien olisi pitänyt tietää, sillä pärstä sai 5 sekuntia ruutuaikaa sekä keskiviikkona pelissä Suomi - Etelä-Korea, ja saman verran perjantaina pelissä Suomi - Brasilia valtakunnallisella TV2-kanavalla. Tämän jälkeen sitä tuli kohdattua taas ihmiselon rajallisuus, ja tuli elettyä toinen viikko flunssan lisäksi syvässä surussa. Tällä viikolla pääsin kuitenkin jo hieman reenin makuun, kolmen viikon paussin jälkeen.

Ruoka Puolassa oli ihan kelvollista. Kaalia tykkäsivät syödä paljon, ja hätätilanteissa tortillapohjan tapaiseen käärityt rullakebabit olivat oiva pelastus. Olen aivan täynnä ihan minkä tahansa laista pikaruokaa, sillä olosuhteiden johdosta sitä on tullut syötyä alkuvuoden aikana niin paljon, että noilla rahoilla olisin ostanut pienen purjeveneen. Kiinalaisen, ranskalaisten saati sitten kebabien tai pitsojen syöminen tuntuu vähän kuin omaa kenkäänsä pureskelisi, eli voi sen tehdä jos nyt on ihan pakko. Jos ei ole, niin en syö.

Auschwitz - Birkenau

Tämän kauden reenit ovat nyt myös yhtä vaille paketissa, ja saldoksi tulee iso miinusmerkki. Vuodenvaihteen jälkeen on vain muutama positiivinen asia jäänyt reeneistä mieleen, ja se on liian vähän kahdeksaan kuukauteen. Kauden paketoimispäätös varmistui eilen, kun kävin kentällä kolmen viikon tauon jälkeen. 4 kg kuula pään yli taakse 21.41 m ja sama jalkojen välistä eteen 18.50 m. Kumpikaan ei ollut lähelläkään sitä mihin rahkeet olisi voimien puolesta, ja vielä masentavampaa, kentällä ei ollut oikeastaan edes hauskaa. Pakkopullaa. Ei oikein löytynyt syitä jatkaa enää tätä kesää.

Sunnuntaina on jäljellä se viimeinen reeni Hämeenlinnassa. Hymy huulille, ja ottamaan rennosti kaikki mitä tulee, sillä ei se tätä vuotta kovin paljon latteammaksi voi enää tehdä. Sen jälkeen on vuorossa 1-4 viikon hengenveto ilman minkäänlaista ajatustakaan reeneistä, ja sitten alkaa se per... p-e-r-u-s-k-u-n-t-o-k-a-u-s-i. Olen tässä päättänyt, että enää en vihaa lenkkeilyä, enkä muutakaan hidasta nysväämistä. Sitten vuorossa ovat vuoden kauheimmat kuukaudet, kun 45 min - 3 h lenkkejä pitää tehdä sykemittarin kanssa sykkeen ollessa alle 150, ja puntilla pitää tehdä sarjoja, jotka ovat yli viiden toiston. Luultavasti kuolen, mutta onpahan sitten hyvät pohjat kesää varten.