Ei väkisin, vaan fiksusti.

Reenaaminen on hienoa. Blogin kirjoittamisesta en ole niinkään varma. Näin tavallisella tallaajalla nämä ovat kuitenkin pieni mukava sivumauste elämään, jonka oikeasti hienot asiat tulevat jostain muualta. En ole puoleen vuoteen paljon kirjoitellut, ja siihen on syy. Valmistuin, menin naimisiin, ostin asunnon ja muutin sinne, sekä kävin hyvin monivaiheisen ja juonenkäänteissään vallan kepulikonsteja kaihtamattoman kamppailun, joka päätyi lopulta aivan uskomattoman loistavan mahtavan hyvin. Noiden ohella ei tullut paljon reenailtua, kunhan silloin tällöin hyvän mielen saamiseksi, kavereiden kanssa oleiluksi, aineenvaihdunnan käynnistämiseksi ja tietysti kaikesta elämän pyörityksestä irtautumiseksi.

Maalausurakka.

Tammikuusta meni aina wappuun asti niin, että reenaamassa käytiin jos jaksettiin (ehdittiin), sillaiten rennoin rantein ja löysin puntein, ettei kyykätessäkään vaan ratkea haaroista. Pääsin viimein muuttamaan pois kerrostalosta, jossa asuminen alkoi pidemmän päälle tuntua lähestulkoon painajaismaiselta. Elämä kävi niin passivoivaksi, kun parvekkeelta näkyi vain toinen parveke, ympäristö oli muuten melko virikkeetön ja sisälämpötila oli huhtikuun alusta lokakuun loppuun noin 26 - 32 °C. Ensimmäisinä viikkoina rivitalossa meinasin tirauttaa kyyneleen, kun ulos astuessa näkyy vihreä nurmi, ja ovesta voi lähteä vaikka samalla vauhdilla rullaluistelemaan. Kynnystä kannattaa muistaa kuitenkin varoa, muuten räpylät kalahtavat yhteen ainoaan porraskiveen, ja sitten ollaankin pian nokallaan etupihan naapurin aroniapensaan juuri laitettuja koristekatteita tutkimassa.

Kehonhuoltotila

Rullaluistelu on ollut aivan huikeaa antia, olen tehnyt sitä noin pari kertaa viikossa lenkkien vaihdellessa 2 - 20 kilometrin välillä, vauhdin ollessa hitaimmillaan hidasta, ja kovimmillaankin täysiä, muttei kuitenkaan kovin kovaa. Puntteja viikkoon yksi kova ja yksi kevyempi, heittokertoja korkeintaan kaksi, ja yhdet tennispelit vielä siihen päälle. Onhan tuossakin liikettä ihan riittämiin, kun jälkeenpäin yhteen summailee. Tässä on kuitenkin se vissi ero pariin aiempaan vuoteen, että nyt teen asiat hieman rennommalla ranteella, ja jätän tilaa sellaiselle inspiroidulle sooloilulle, jossa ei välttämättä ole järjen hiventäkään, mutta rentouttavaa se on. Fysiikan kehittämisen sijaan olen pyrkinyt parempiin suorituksiin hyvinvoinnin kautta. Harjoituksista nauttiminen, kehonhuolto, hieronta, lepo ja puutarhanhoito, mitä muuta sitä tarvisi?

Tennismatsin syketiedot. Turpaan tuli.

Kulunut viikko on ollut reeneiltään ehkä huikein kahteen vuoteen. Hierontaa, kolmen ja puolen tunnin tennispeli, rullaluistelulenkkejä, vaatimattomien rautojen punttireissu ja heittokerta, jossa henkiset lasikatot murtuivat urakalla. Parasta on kuitenkin se, että olen hiljalleen löytänyt tähän touhuun taas sen lapsenomaisen ilon, jonka voimalla lähdin parikymppisenä riepuna liikkumaan ja kehittämään itseäni. Lisää tätä. Väkisin tulee harvoin mitään hyvää.