Henkilökohtainen huoltobuumi

Olen tehnyt tässä mennäviikkoina fantastisen löydön. Kuten vanha muistini väitti, niin kättä on tosissaankin mahdollista liikutella ja pyöritellä, jos sitä muistaa vain säännöllisesti venytellä ja vatkutella. Samoihin huomioihin kuuluu se, että tuossa pohkeen ja reiden välissä olevaa osaa kutsutaan polveksi, ja notkeimmat meistä pystyvät jopa taipumaan siitä. Välillä kuitenkin tuntuu, etten kuulu tuohon porukkaan. Olen tässä vähintään parin vuoden välein saanut jonkun sortin liikkuvuudenparannus buumin, ja sillä tiellä viiletetään taas.

Otin viime kesänä selfien. Tänä kesänä en ajatellut.

Olen lähestulkoon kuluttanut puhki pari kovamuovista hierontarullaa, käyttänyt puolet pienestä omaisuudestani murjontaan, ja lopun ajata veivannut kuminauhalla ja tennis-/pesä-/kuumailmapallolla muita jumahtaneita paikkoja auki. Erittäin positiivisiksi asioiksi voidaan laskea se, että rintalihakset eivät ole näin vetreitä olleet viimeisen kuuden vuoden aikana kertaakaan, ja että löysin vihdoin lonkankoukistajavenytyksen, jossa voi olla jopa 5 minuuttia yhteen putkeen, eikä tee edes pahaa. Ikimurheeni ojentajat ovat muuttuneet katastforialueesta vain pieneksi konfliktipesäkkeeksi, jossa luultavasti asiat siirtyvät parempaan suuntaan jo lähiaikoina. Ylä- ja keskikropan avonaisuudesta kertoo se, että kun viime vuonna kiekot lensivät vauhdilla noin 104 % siitä mitasta mitä paikaltaan kiskastuna, tänä vuonna tuo lukema on ollut yli 115 %. Kymmenen pinnaa on nimittäin paljon, jos se tulee lähes kokonaan ennätyksen päälle.

1.8. on vain haavelukemia. Vielä.

Jalat ovat vielä kamalassa kunnossa, vaikka pakarat ovat paukkuneet ja takareisien kanssa olen tehnyt työtä lähes yhtä paljon, kuin yliopisto-opintojen eteen yhteensä. Aina varmat jalkojen räjähtävyyttä mittaavat kuulanheitot ovat palanneet tasolle Tyydyttävä+ aiemmasta välttävästä, vaikka etureidet eivät vastaa käskyihin ollenkaan, ja takareidetkin hieman normaalia kehnommin. Ylläolevasta kuvasta näkyy reenikertojen parhaan sekä keskimääräisen heiton mitta. Tuo 27.6. ollut kerta oli tarkoituksella kyykkypäivän jälkeen huono, mutta sitä edeltävät menevät aivan täysin jumin piikkiin. PYT on vähän vajaa metrin jäljessä viime syksyn parasta, JVE lähes puolitoista. Onhan tässä kesää vielä jäljellä, hitaasti hyvä tulee. Mutta nopeammin tulisi parempi. 

...lopuksi vielä saatteena pari heittoa kiekosta. Ei erikoista, mutta parempaan suuntaan.