Seuraan omaa fyysistä (ja teknistä) kehitystä noin 15
erilaisella suorituksella, ja pidän ennätyksistä kirjaa melko tarkasti. Noista
kymmenen on joko punttiliikkeitä tai muuten sellaisia, joissa en tekniikalla
itse saa suuria muutoksia aikaan, vaan kaikki on tehtävä voiman ja nopeuden
kautta. Näistä kymmenestä, jumalauta oikeesti, tasan kaksi parani vuoden 2015 aikana, ja pari
on jopa kesältä 2013. Eipä
reenituntejakaan kertynyt vuoteen kuin ehkä 200 – 300, eli ehkä puolet
normaalista, mutta on tuo nyt silti aivan järjettömän surkea tulos. Etukyykkyyn
10 kg lisää (140 à 150 kg), ja riipunnasta tehtyyn
raakatempaukseen 5 kg (75 à
80), mutta aika säälittävä esitys. Oikeastaan viimeinen 2 vuotta ja 600
reenituntia on tuottanut sellaisen lähellä nollatulosta olevan saldon, ja
peilistä katsoo tällä hetkellä aika pettynyt mies. Kun paljon antaa, niin
jotain haluaisi myös saada takaisin. Mutta
rehellisyyden nimissä, en minä tänä vuonna HALUNNUT kehittyä. Kehittyminen oli
si kyllä ollut kivaa, mutta siihen tarvittava todellinen halu hautautui
jonnekin hypokloriitin ja bromimyrkkyjen sekaan Etelä-Suomen paperitehtaille.
 |
| Syksy tulee. Kaikkia se ei hetkauta. |
Kuluneen viikon aikana en ole edes vetänyt lenkkareita
jalkaan (okei, työkenkinä käytin), vaan levännyt niin että kesän 2015 voi
jättää taakse työtapaturmana, ja lähteä viisain opein kohti kesää 2016. Koko
viikkona ei juuri tehnyt edes mieli lähteä liikkumaan, mutta kun äsken selasin
viimeisen 2 vuoden reenimerkinnät läpi, niin alkoi pikkuisen jo kihelmöidä!
Erittäin hyvä merkki, mutta odotellaan ainakin toinen viikko vielä, niin jaksaa
sitten varmasti taas antaa itsestään hieman enemmän läpi vuoden. Tässä
vaiheessa on parempi levätä viikko liikaa, kuin viikko liian vähän.
 |
| Keskimääräistä tyhmempi puu |
Kun opiskelijaelämä muuttui työ-perhe-elämäksi, olisi ollut
lapsellista uskoa, ettei mikään muutu. Samalla on saanut miettiä uudestaan,
mitä kaikkea sitä elämässään haluaa pitää mukana. Mikä sitä kolmeakymppiä
lähestyvää amatöörireenaajaa muka pakottaa uhraamaan valtaosan vapaa-ajastaan
urheilulle? Vastaus tuli melko helposti: OMA HALU. Kehittyä, oppia, kasvaa,
viisastua ja antaa itselleen yksi syy enemmän olla tyytyväinen itseensä. Mitä
tahansa tekee, on tasapainon löytäminen se tärkein asia. Mielekäs työ,
kotiasiat kunnossa ja hyvä terveys ovat se pohja, mille on tukeva rakentaa. Nyt
tuntuu hyvin vahvasti siltä, että molemmat jalat ovat tukevasti maassa, ja
horjahduksien sattuessa tukea löytyy helposti ympäriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti