Sanovat, että suunnistus on jännä laji, ja niin se tottavie on! Varsinkin siinä tilanteessa, kun taivaanranta hohkaa puolukanpunaisena, eikä sinulla ole pienintäkään hajua siitä, missä olet. Paitsi tietenkin se, että ihmisiä tai teitä ei ole lähimaillakaan, ja olet lähestulkoon kartan toisessa päässä, jos sinua yritetään lähtöpisteestä nähden katsella. Voi pojat, se on jännää nimittäin tuo. Kuten fiksuimmat saattavat arvata, tänään ei mennyt aivan putkeen. Opinpahan kuitenkin, että suunnistuksessa tärkeintä ovat lämpimät vaatteet, hyvät eväät ja makuupussi pahimman varalta.
 |
| Sinistä reittiä pitkin matkaa tein |
Ei mennyt tänään siis aivan putkeen ei, mutta omasta mielestä kuitenkin kolmen rastin löytyminen seitsemästä on ihan kohtuullinen suoritus. Cupin kokonaisvoitto lipsahti yllättäen ohi suun, mutta sainpahan ainakin hyvän reenin kauniissa syksyisessä kangasmaastossa. Yksi kohokohdista oli kieltämättä se, kun löysin itseni sotapoikien ja heidän panssariajoneuvojensa keskeltä, tuumasin vain että taidan olla väärässä paikassa. Hyvä kurkkusalaattipoikien on naureskella, heille sentään maksetaan tuosta hommasta!
Syksyn ensimmäinen reeniviikko on takana, ja kone on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Höntsysählyssä syke nousi komeasti 188 asti, ja puntillakin on kone saatu käyntiin katsomalla vanhaa ohjelmaa vähän uudesta kulmasta. Mutta se on sitten aivan toinen tarina se. Joka tapauksessa tämänpäiväinen reissu oli menestys, harvoin on mennyt jokin niin reisilleen, että täytyy nauraa kaksinkerroin kippurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti