Kausi 2014 - 2015 closed. Tuo pahalta haissut, epämiellyttävä lyllerö analysoidaan lähiviikkoina.

Maailman meno on ihmeellistä. Mediaa seuratessa näyttää siltä, että Suomeen on Viking Linella saapunut viimeisten viikkojen aikana ainakin seitsemänsataa laivallista pakolaisia lämpimistä maista. Jos näin todella on, niin olisivat nyt perhana tuoneet edes vähän lämpöä mukanaan, mutta kun ei! Ei tainnut mahtua matkalaukkuun. Päinvastoin, aivan varmasti ne ovat lähettäneet meidän vähäisistä kesälämmöistämme jo 10 asteen verran sukulaisilleen, ei muuten syyskuun alussa voisi olla näin perhanan kylmä. Jos ensi talvena ei lunta näy eikä kuulu, tai vasemmiston äänisaalista on hävinnyt toinenkin 10 %, tiedän kyllä mistä etsiä syyllistä.

Herkkänahkaisimmille saatavilla lähimmästä S-ryhmän kaupasta!

Kahtena viimeisenä reenivuotena olen syksyllä jatkanut, jatkanut ja jatkanut kautta niin kauan kuin mahdollista, koska olen yrittänyt kaivaa niitä tekemättömiä tuloksia viimeiseen asti. Tämä vuosi poikkesi noista merkittävästi, sillä olen jo pitkän hetken haaveillut tämän kahdentoista kuukauden mittaisen pökäleen paketoinnista. Nyt paketin kansi on suljettu, päälle vedetty iso kerros teippiä ja lähetetty mystiseen paikkaan, jossa siitä kaivetaan parhaat palat talteen, ja ympäröivä, pahalta haiseva mössö heitetään kauas pois, eikä samanlaista toivottavasti nähdä enää. Ehkä ainoa hyvä asia reenien osalta oli se, että sain selvästi esille sen, millä tavalla oma fysiikka reagoi erilaisiin lepojaksoihin. Paras tapa nostaa kuntoa näillä tiedoilla on panostaa punttiin ja nopeuteen 2-3 viikkoa, sen jälkeen noin viikoks reenimäärän puolittamalla hyppy eteenpäin on melko taattu. Yli 4 päivän lepopätkät eivät toimi kovin hyvin, vaan vetävät olon lähinnä veltoksi ja flegmaattiseksi.

Aamukävely

Rastin voin vetää seinään siitä, että vakavammilta vammoilta vältyttiin tänäkin vuonna. Syksyn lepojakson levätään kuntoon ne pienetkin murheet, eli oikean sisäreiden/nivusen säryt ja aivan kuluneen viikon aikana ärtynyt oikea kyynerpää, joka kipeytyy kaikkien alipainoisten välineiden heittämisestä. Kaikkein kriittisin murhe, eli alakuloinen ja haluton mieli on viimeisen kahden viikon aikana lentänyt kuin 600 g keihäs jonnekin kauas pois uuden työpaikan ja muutenkin järjestyneen siviilielämän myötä. Mieli on iloinen ja avoin, seuraavat 2 - 6 viikkoa mennäänkin sitten rennoin mielin ja avoimin rantein. Vai miten se sanonta menikään, en minä näitä muista.

Kulunut vuosi puretaan paloihin ja seuraavan suunnitelma koostetaan, kunhan löytyy aikaa ja intoa, ja ennen kaikkea se kadonnut reenivihko, joka sijaitsee jossakin Kankaanpään ja Nokian välisellä alueella.