Olen ollut viimeiset kolme viikkoa aivan tolkuttoman hyvällä mielellä, kun juna on viimein tömähtänyt sujuvasti raiteilleen! Maailmaan mahtuu paljon paskapuhetta, mutta yksi suurimmista on se väittämä, että olisi aivan sama mitä tekee työkseen, kunhan siitä maksetaan palkkaa. En yksinkertaisesti vain pysty käsittämään tuota ajatusta. Miksi heittää elämänsä parhaat vuodet ja tunnit johonkin, mikä haisee taiwanilaiselta tofulta ja maistuu kaalilaatikolta.
 |
| Pääasia on tehdä asiat tänään niin hyvin kuin pystyy |
Yksi haaste reenisyksylle oli rytmityksen löytäminen. On aivan liian helppoa
"antaa itsestään koko ajan 110%", mutta tuo tasapaksu, todellisuudessa 80 % suorittaminen ei nyt omalla kohdalla tuntunut kuljettavan enää mitenkään. Jos jokaisessa reenissä, joikaisella viikolla ja jokaisena kuukautena pystyy 80 % suoritukseen, niin tuloskin on sitten vähän sen mukainen. Ensimmäinen reeniviikko meni paikkoja käynnistellessä, toisella tehoa alkoi jo vähän löytyä, ja kolmannen alkaessa oltiin vähän ihmeissään. Vielä aiempina vuosina olisin jatkanut samaa tahtia, mutta nyt päätin ottaa rytmityksen vuoksi palautumisen kannalta kevyemmän viikon.
Kevyt viikko koostui tunnin sählystä, joissa jalka ei liikkunut yhtään. Sen perään juostiin 35 min hyvin matalasykkeistä, uitiin tunnin verran, juostiin taas matalasykkeistä ja rykäistiin kunnon puntti. Viisi reeniä putkeen, ja koko viikonloppu sitten aivan muita asioita makustellen ja murehtien. Viikko ajoi palautumistarkoituksensa täysin, vaikka uusittu yläkroppareeni on tuonut aivan mielettömästi uutta ärsykettä, ja palautumistarve on ollut sen mukaista. Olen ollut viikonloppujen ja itseni ravitsemisen kanssa tässä hieman helisemässä, sillä sunnuntaisin on nyt melko pitkän aikaa ollut vähän pöhnäinen olo, enkä ole sille oikein järkevää syytä löytänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti