Vuodenvaihteen kuntopiikkiä kohti, joulukuun puoliväli

Parin viime kesän päätteeksi olen löytänyt itseni samasta tilanteesta. Olen tosissani joutunut pohtimaan, että miksen saa itsestäni irti läheskään niin paljon, kuin fysiikan pitäisi antaa myöten. Toissakesänä voimatasot olivat hypänneet ylöspäin kuin gaselli, jonka varpaille virtahepo sattui astumaan. Silloin liikkuneet maksimiraudat tuntuivat kuin utopialta, johon en koskaan uskonut olevan mahdollisuutta. Se ei kuitenkaan näkynyt välineitä heitellessä, ja ihmettelin todella, että mistä on kyse. Viime kesänä mieltä koeteltiin eri lailla koska tiesin, etten ole fyysisesti ottanut askelia eteenpäin. Oli masentavaa heittää kuulanheitossa samoja tuloksia kuin muinoin, jolloin rinnallevetotulos oli 50 kg pienempi, penkki 40 kg pienempi ja etukyykkykin noin 50 kg vähemmän. Kun kelataan takaisin vuoteen 2011 niin tavoite oli saada osallistumisoikeus Kalevan kisoihin kesäksi 2015, mutta nämä kaksi erittäin heikon kehityksen vuotta pilasivat tuon haaveen.

Selfie päivässä sanoi lääkärikin

Tänä syksynä lähes kaikki turhat rönsyt on karsittu pois, ja kaikki tärkeimmät asiat ovat melko hyvin tasapainossa: läheiset, terveys, harrastukset ja työ. Kuukausittainen punttimäärä on syksyllä noussut 24 tuntiin aiemmasta noin 18, ja mikään paikka ei kolota (kop kop). Eilinen oli taas huikean hyvä esimerkki, miten tämä syksy on kulkenut.

Tämä esimerkki reenin toimivuudesta on perseestä

Kyseessä oli kuudes puntti kahdeksaan päivään, ja ajassa noista tuli lopulta 10 ½ tuntia. Meinasin jättää kokonaan menemättä, kun pitkät ja hektiset työpäivät tekivät poikkeuksellisen väsyneeksi ja putkirullain sekä PWOt olivat unohtuneet kämpille. Viikonlopun mave- ja penkkijumikaan eivät olleet kadonneet minnekään, eivät edes edellispäivänä tehdyillä kyykkypyrimidilla 4x 20-->100--> 20 ja penkkipyramidilla 4x 20 -->70 -->20 kympin korotuksilla, joissa toistot tehtiin lähestulkoon putkeen, ja suurin rauta oli noin 66 % maksimista.  Näistä lähtökohdista lähdin reenaamaan, mieli väsyneenä ja kroppa yhtä vatkulia. Ensimmäinen tunti siinä sitten menikin melko puisevissa merkeissä, eikä mitään uutta tapahtunut auringon alla. Mutta sitten...

Päiväunet @ kunnan urheilutalon aula

Olen ottanut niskantakaa vauhtipunnerruksen ohjelmaan nyt, ja ihmetyttää oikein, että kuinka pitkälle siinä pääsenkään lähes reenaamatta. Luulin jo, että äskettäin ottamani 100 kg olisi ihan kiva tulos kun kyseessä on nimenomaan tangon työntäminen ylös vauhdilla, ei sujahtaminen alle nopeasti kuten painonnostossa on tapana. Mitä vielä, kaikkien sarjojen päälle tuli eilen siisti ykkönen 110 kilolla niin, että oikealla puolella vauhtia joutui hieman pysäyttämään lopussa, että sai tangon kiinni. Tästä innostuneena ajattelin jatkaa kevyillä riipputempauksilla, ja noustessa ylöspäin huomasin jossain vaiheessa, että olinkin tehnyt sarjan 77,5 kilolla 72,5 kilon sijaan. En voinut vastustaa kiusausta, ja latasin tankoon isot siniset levyt, isot vihreät levyt ja metallilukot vielä päälle. Vaikka jalat tuntuivat olevan täyttä tohjoa, ja yläselkä samaa rataa, niin yhtäkkiä se 85 kiloa oli suorilla käsillä. Ei siitä ole kauaa, kun pidin jo 80 kg nostamista näillä käsillä keskisuurena taikatemppuna. Miltäköhän se 100 kg sitten tuntuisi...