Alkukesä 2017 tilannekatsaus

Juna jatkaa kulkuaan, ja itse roikun viimeisen vaunun perälaudassa ilmavirran riepoteltavana. Väliäkös tuon, kun kyydissä pysyy! Mutta aloitetaan tarina kauempaa.

Heittokausi on siis aloitettu. Ensimmäinen kuulanheittokerta meni niin vihkoon kuin voi mennä. Jos kroppa ei taivu mistään muualta kuin kaulasta ja nilkoista, niin vaikea siinä on lingota mitään yhtään mihinkään. Jostakin pitää kuitenkin aina aloittaa, ja tulipahan se tehtyä. Vähitellen nuo ovat tuolta hilautuneet ylöspäin, nyt PYT 20,60 m ja JVE 17,90 m. Molemmat ovat noin metrin päässä ennätyksistä, mutta erityisesti JVE:ssä ollaan vielä kaukana hyvistä vedoista. Kesän minimitavoite vaatii yhteensä 150 cm parannuksen. Penkissä pompauttamalla 2x137,5 kg, pomputta 4x127,5 ja sotilaspenkissä 4x115 antavat hyvin uskoa 155 kilon pompautukseen, varsinkin kun kaksi viimeistä tulosta on tehty selvästi laskevaan vireeseen. Ja tärkein, 2 kilon kiekko on liidellyt säännöllisesti 40 m viivan yli, parhaillaan jo 41,45 m. Jos aiempia vuosia miettii, niin nelivitonen pitäisi olla syksyllä hyvin haarukassa.

"Salilla juttely kielletty." Hyvä.

Kilpailulisenssin hankinta meni todennäköisesti tälle kesälle jäihin, kalenteri mahdollisti yhden ainoan kisan ja katsotaan nyt onko se 150 euron arvoinen. En tosin aiemminkaan ole tarvinnut kilpailuita minkään sortin motivaattoriksi, omien rajojen etsiminen on se josta tämä blogikin sai nimensä jo – jösses – 2010. Noh, aika kuluu ja me siinä mukana, semmoista se on. Yleispätevä neuvo aikanaan vaihto-opiskeluun lähitessä oli sellainen, että jos vähänkään haluaa, niin kannattaa lähteä. Jos tietää että ei, niin mitä turhaan sitten. Sama pätee melko hyvin muutenkin: Jos penkissä 50 kilon alle jäävä mies haluaa aloittaa voimailun, niin miksi ei aloittaisi? Mutta jos ajatuksiltaan erittäin vaikeaselkoinen ja epälooginen henkilö  haluaa aloittaa blogin pitämisen, niin sitä olisi ollut parempi harkita kerran tai kaksi.

Turpaan tuli naisten 4x SM-voittajalta, Pahoittelut epäsopivasta asustuksesta.

Oliko tässä joku punainen lanka tai juoni? Tiivistettynä tilanne on nyt se, että välillä kulkee helkkarin hyvin, mutta sitten väsymys vetää nopeasti vaikeroimaan itsesäälissä lattialle, ja toteamaan seuraavan reenivuoden olevan kyllä viimeinen. Saa nähdä mitä käy, mutta toistaiseksi alakulosta on päästy aina vaan kovemmin pinnalle!