Vatsalihakset syvältä

Voi arvaamaton kun se syksyn lepotauko teki hyvää. Vaikka kevään mittaan touhu ja tahti on pikku hiljaa kiristynyt, niin kaikenlainen jumppaaminen on pysynyt mukavana, ellen sanoisi jopa että hauskana! Talven lopulla kävin jopa hiihtämässä useammankin kerran, ja se kuuluisa ”kympin lenkki” tuntui taas ihan mahtavalta! Ja ennen kaikkea mahdolliselta. Viime talvena en uskaltanut edes haaveilla siitä. Matkana se ei ole kovinkaan kummoinen kun niitä 50 km vetoja on tullut tehtyä pari, mutta 120+ kilon kanssa se tuntui vähintään yhtä hyvältä kuin Finlandian maaliinpääsy. Tämä on muuten metka homma, reeni on vähentynyt ja keventynyt niin samalla paino on pudonnut. Kun voimaa ei ole viikottain hakattu lisää, niin ruokahalu on puolittunut samoin tein. Mutta se ei ollut tämän kerran asia

Piikki lihassa. Dry Needling

Tämän kerran asia oli se, että olin tammikuun paikkeilla ihan tolkuttoman terävässä vireessä. Jalat olivat terhakkaat kuin kirpulla, ja jopa pienimuotoinen juokseminen tuntui ihan hauskalta. Sitten tuli 2,5 kk täyttä reissaamista töiden puolesta, ja koko homma piti alottaa alusta. Tai oikeastaan vielä alempaa, koska vasen etureisi kramppasi kyykyssä joskus helmi-maaliskuussa, eikä se vieläkään oikein kestä vaikka teräviä kuulantyöntöjä. Kuminauha, rullaus, lämmittely ja dry needling ovat auttaneet paljon, mutta vieläkin ollaan kaukana normaalitilasta. Kai sitä kolmenkympin rikkouduttua saa tottua tähän, että maali alkaa vähän rapistua ja listat alkavat notkua. Töissä kävi muuan konsultti, jonka toteamus oli yhdessä oikeampi kuin muiden puheet summattuna: ”Kaikki rrrrapistuu”. Siinä se maailman kiertokulku on aika hyvin tiivistettynä.

Jälkikasvu <3

Mutta ei niin hyvää, etteikö jotain parempaakin. Kävi nimittäin niin, että reittä kuntouttaessa päädyin tekemään hartaudella syviä vatsalihaksia. Ensimmäistä kertaa ikinä, kuten asiaan kuuluu. Se on tuonut mukanaan sellaisia ihmeellisyyksiä, kuin vaikka tänään melko keskinkertaisella heitolla 1 kg kiekkoa 54 m, tai ehkä vähän enemmänkin. Aiempi ennätys ja viime kesän parhaassa vireessä tullut huippuheitto oli 53,5 metriä. Heitossa saattoi olla hirveät tuuliavut, mutta siinä on joka tapauksessa 3 metriä enemmän kuin osasin odottaa. Kahden kilon kiekon olin ajetellut tänä kesänä unohtaa vallan, mutta jos pienemmätkin lentävät noin niin mikäs siinä kokeillessa. Toinen huippuyllätys oli aivan sunnuntaikiskaisuna tullut kuulanheitto alta eteen. 17,5 metriä lensi heitolla, joka teholtaan vastasi lippalakin laittamista hattuhyllylle lounaan ajaksi. 18 m on aiemmin ollut sellainen hyvä kiskaisu, ja 19 m ennätyslukema tuli täydellisyyttä hipovalla vedolla.

Kotikenttä

Kesä jatkuu mielenkiintoisissa merkeissä, eiköhän tästä vielä hyvä tule! +24 °C lämpöä jatkuvana kiitos, ja joka neljäs yö saa tulla vettä ettei ilma kuivu liikaa.