Kolmekymppiä katastrofi?

Lähes kahden vuoden kokemuksella voin todeta, ettei kolmekymppisyys olekaan katastrofi. Moni yritti sillä lailla toki pelotella, mutta en suostunut uskomaan kokeilematta. Jos kuitenkin olet kokenut oman  ikäsi jollakin tavalla pakenemisen arvoiseksi, kannattaa nähdä asia nelivuotiaan Veeran tapaan – miksi olla kolmekymmentäyksi kun voi olla kaksikymmentäyksitoista?

Kolmekymppisyys ja korona-kevät ovat itselleni olleet kovin hienoa aikaa – Jälkimmäisen ansiosta keväältä poistui noin 10 tuhatta ajettua kilometriä ja kymmenkunta edestakaista lentoa. Tilalle tuli ulkoilua, happiliikuntaa ja paremmin nukuttuja öitä. Viimeisen 2 vuoden aikana kropasta on poistunut myös noin 20 kiloa. Kun punttisalit olivat pitkälti kiinni, päätin hyödyntää ajan kaivamalla rullaluistimet esiin. Lunta täällä ei ollutkaan, ja maaliskuun lopusta kesäkuun puoliväliin kertyi matkaa semmoinen 750 km. Olo oli aika rajusti raikkaampi tällaisen vaihtelun jälkeen. Kesäkuun puolivälissä tuli kuitenkin stoppi – 2 x 50 km lenkkien jälkeen homma alkoi maistua puiselta toistolta. Tuon jälkeen on tullut tehtyä lähinnä 8-15 km lenkkejä joko hyvin rauhassa tai kovaa rykien – jätetään pitkät matkat rauhallisemmille sieluille.

Alla on kuva. Alempana ajatuksia.

Vasemmalla olevasta kaverista saisi aivan loistavat entrecotet tehtyä, oikealla näette uitetun oravan.

Monipuolisuus on siunaus, tekipä sitten mitä vaan. Kuvassa vasemmalla olen – no – vahvassa kunnossa kuten halusinkin. Penkki oli menossa rajusti 160 kiloa kohti, etukyykky sitä enemmän. Se oli ensimmäinen (ja ainoa) kesä jolloin voimat riittivät käsittelemään miesten 2 kg kiekkoa. Ei ole kovin vaikea arvata, että kuinka tukala tuollaista painoa on kuljettaa kesähelteillä. Kesä 2018 oli vielä niin perhanan kuuma, kysykääpä joskus grillimakkaralta että miltä tuntuu kun juhlijat unohtavat sinut hiillokseen päälle.

Vaikka sillä hintansa oli, niin tekisin saman uudelleen. Fiksummin toki. Kaiken ei tarvitse olla helppoa, kaunista ja kivaa, ei elämä ole mikään loma. Ja tuo ikäjuttu, tiettävästi sellaisia synttäreitä ei tule jolloin täyttäisin vähemmän kuin edellisellä kerralla. Mitä siis odottelemaan, parempi toimia nyt ja ihmetellä myöhemmin.

Tiesin toki tarkalleen, että tuo tuhti vuosi on lajiaan viimeinen, ja sitten kokeillaan jotain muuta. Nyt helmi-kesäkuussa kävin puntilla ehkä 4 kertaa, ja kiekko (1,5 kg) lentää paremmin kuin ikinä! Viime kesänä kaksi parasta olivat 50,1 m ja 48 m. Eilen reenissä kesän pisin 49,2 m ja siihen päälle ~4 krt yli 48 metriä. Resepti on ollut suht yksinkertainen – rullaluistelua, kevyttä terävää juoksua, maltillisesti heittoja ja noin 30 min punttireenejä yhdistellen. Ei mun oikeastaan pitänyt juurikaan heitellä, mutta kun kesäkuun lopulla tuli kerran käytyä niin se oli menoa.