Lähtötasotestit: Surkeaa, mutta parempaa kuin koskaan ennen

Nyt alkaa olla kone lämmitetty ja kunto tarkistettu tulevia neljää kuukautta varten. Aika hyvä kuva alkaa olla siitä, että mitä jatkossa pitää tehdä. Kun suunnitelma on tehty niin enää pitää toteuttaa, ei paha? Muutamia erittäin isoja kiviä on kuitenkin kannettava vielä pois hyvän tuloksen tieltä, ja siinä tullaan todellakin kysymään motivaation perään. Epämukavuusalueen reunoilla käyminen on ihan kivaa, mutta syvälle meneminen on sitten työn ja tuskan takana. Ja tässä puhutaan kestävyysreenistä. Siitä, että jaksaa oikeasti juosta matkoja 400 metristä aina sinne reiluun kilometriin asti kunnon vauhdilla. Pidempiä juoksumatkoja kieltäydyn kommentoimasta.

Näin sitä käy kun matkustaa

Syksyllä muinoin tein kuulareenin, jossa sain kullanarvoisia vinkkejä itseltään olympiavoittaja Harjulta. Samat vinkit kantavat hedelmää muissakin heittolajeissa, joista keihäänheitto paikaltaan valikoitui osittain olosuhteiden pakosta yläkerran räjähtävän voiman mittariksi. Todettakoon näin, että jalkaosasto on totaalisen jumissa ja henkitorvissa on ilmeisesti pienen karstan sijasta useampia pingispalloja. Jos tällä puolella on ongelmia, niin ainakin oikea käsi toimii ripeämmin kuin ikinä. Pelkkä toimiva käsi on kuitenkin yhtä hyödyllinen, kuin mitä donitsin reikä on herkullinen, eli turha tässä on hirveän tyytyväinen olla.

Tähän taas voi olla tyytyväinen. Mutta uimaan ei pääse.

Aerobisen kunnon parantaminen alkoi 400m vedoilla, joista 2 ensimmäistä vedin ilman kelloa. Kolmannen kellotin, ja samalla totesin että kiristää pitää ja runsaasti. Viimeiseen neloseen menikin sitten 10s vähemmän, ja olo oli täsmälleen yhtä hirveä. Kirsikkana kakun päälle testasin kolmisatasen, ja sama 57s löytyi kuin minkä nakutin syksymmälläkin vetoreeneissä. Loppuun tullessa olo oli tuskainen, mutta tuntui kuin jalat eivät olisi tehneet yhtään mitään, koska tehoja ei vain löytynyt yhtään. Vaikka aika on sama, tyytyväinen ei voi olla, koska painoakin on kadonnut 9kg. Lenkkarit tekevät ajalle hallaa 1-3s verrattuna piikkareihin, mutta eipä tuo mikään selitys ole. Uutta kohti, ja kyllä tuosta ajasta pitää saada sekunteja monen monta pois.

Lisää kuvateksti

Jos aika ei ole juoksussa parantunut painonpudotuksen myötä, niin eivätpä ole voimatasotkaan tippuneet. Ensimmäinen viikko on ensimmäisestä yläkroppakierrosta vedetty, ja toisen jälkeen katsotaan että mitä tapahtui. Harmittaa todella, kun nuo käsipainot loppuvat max 25kg tienoille...

Mutta sitten taas pala kiinalaisia toimintatapoja. En tiedä välittävätkö he hengestään ollenkaan, mutta ainakin siihen tapaan käyttäytyvät, että ei paljon kiinnosta. Yksi lievä esimerkki tästä on se, että he kulkevat aivan surutta ja katsomatta ympärilleen yleisurheilukentän nurmikon ja juoksuratojen läpi. Tänään meinasin saada melkoisen trofeen seinälleni, kun satunnainen, paikallisellakin mittapuulla nörtihkö kaveri tuli sumeilematta juuri eteen kun juoksin rataa ympäri. Onneksi tuo oli loppureenin hölkkäkierros jossa vauhti ei ollut edes omalla mittapuullani kova, mutta olisi kaverille luultavasti käynyt melko pahasti kun 100kg olisi rysähtänyt niskaan. Enpä olisi tuota kyllä vienyt täytettäväksi, oli sen verran pieni ja hölmön näköinen etten seinälle viitsisi ripustaa.

Tähän malliin

Älkää kysykö miten onnistuin heittämään keihästä, vaikka kenttäalueella oli noin 80-150 kiinalaista, jotka käyttäytyvät kuin 13-vuotiaat liikuntatunnilla. Turvallisesti tietysti. Puolet paikalliset jähmettyivät hölmönä katsomaan, että mitä tuo oudon näköinen mies tekee.