4 x 200 km vetoja

Viikonloppuna pirkkahalli oli täynnä metwurstia hevosia, niin piti käydä jo perjantaina illalla nopeasti tekemässä pieni jumppa. Tulihan siellä käytyä, mutta takaisin lähdettiin aikamoisten ärräpäiden kanssa. Tämän viikon ajosaldo oli vain 4 x 200 km, hieman liikaa vieläkin. Verkkasin ja työntelin jonkun verran, mutta jalat jatkoivat puupökkelöinä oloa. Kaveriki tuossa totesi, että vaikka ikää on 25 niin kaikesta matkaamisesta johtuen saa aina nousta sängystä selän kolotusten kera. Itseäni ei onneksi kolota vielä, jumittaa vain.

Oli itkupotkufiilis

Lauantaiaamuna sitten ajattelin tarttua asiaan kunnolla, ja kyykkäilin hieman. 5x5 ensimmäisenä jalkareeninä noin kahteen kuukauteen oli aika suolainen, ja keskikropan voimat ovat ainakin kaiken istumisen seurauksena kadonneet täysin. Reidet kyllä nostivat rautaa, mutta rajattoman huonolla hermotuksella. Salille on tullut aivan loistavana lisäyksenä teline, jonka päälle voi hyppiä tasajalkaa. Mitä ilmeisemmin olen alle 95 kg painossa saanut hypättyä 118 cm korkealle tasolle, ja aloitin nyt varovasti metrin korkeudelta. Tuossa ei ollut mitään ongelmia, ja 105 meni myös helposti kolmen sarjoissa. Kaveri sanoi, että 5-10 cm oli vielä varaakin helposti lisätä korkeutta. Jos nyt 110 on siis selvää kauraa 110kg painossa, niin eivät asiat niin huonosti ole kuin olen pelännyt. Nyt kuitenkin on vielä aika ottaa reippaampi reenijakso päälle, jolloin viikossa mielellään heitetään kahdesti ja puntataan muutama kerta.

Hätänen näpsy kyliltä, hemmetin auto oli tiellä

Mutta paino! Vaikka oksennustaudin jälkeen olen jo melkein viikon päivät saanut syötyäkin, paino on pysynyt 110 kilossa! Se on noin 5kg alaspäin huipputuloksesta, ja vatsarasvasta on huomattavasti vaikea ottaa enää tukevaa isällistä otetta.