"Näin sinun tulee syödä, jotta tulet onnelliseksi"

Aivan aluksi haluan sanoa sinulle, joka tulit blogiini hakusanalla "voinko syödä hilloa kun laihdutan",  että herääs nyt tähän todellisuuteen. Ihmisen keho on elämäntapojen tulos, ei hetken mielijohteiden. Kukaan ei ole äärettömän lihava tai äärettömän lihaksekas vain siksi, että syntyi semmoiseksi. Nämä johtuvat jokapäiväisistä valinnoista.

Onpas siitä aikaa kun olen avautunut syömisestä. Tälle viikolle kuitenkin osui kaksi ravintoaiheista luentoa, Optimal Performance -firman toimesta pidetty ilmaisluento, joka promosi Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjaa. Toiseen sain sitten taas toimeksiannon kotipuolesta, sponsoroituna siis HLU:n järjestämä, Nuoren urheilijan ravitsemus -nimen alla kulkenut tietopaketti. Olisi hirveän kiva vain kehua kaikkia, mutta ajattelin kuitenkin pysyä enemmän kritiikkilinjalla. Ellei asioita kritisoi, ei saada myöskään aikaan keskustelua, muutosta, saati sitten kehitystä. HLU: saa tässä reilusti enemmän kritiikkia, ja mainittakoon, että täällä jaetussa materiaalissa olivat mukana Saarioisten ja Valion mainoslehdet. Että niin. Toiset sanovat eriäviä mielipiteitä valittamiseksi, itse sanon kriittiseksi ajatteluksi. Jos et jaksa lukea neljää virkettä pidempiä kappaleita, unohda tämä postaus, kun ei ole juuri kuviakaan katsottavaksi.

Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit.
Yksinkertainen jaottelu:
Hiilihydraatit - 4kcal/gramma - Elimistön ensisijainen energianlähde
Proteiinit - 4kcal/gramma - Rakennus- ja korjausaine
Rasvat - 7-9kcal/gramma - Sisäelinten, hormonien, vitamiinien yms. kuljetukseen tarvittava aine

Molemmat luennot olivat sinänsä terveellä pohjalla, että eivät kieltäneet syömästä mitään näistä. En yksinkertaisesti käsitä, mistä tulevat ne tahot, jotka haluavat kieltää rasvan tai hiilihydraattien syömisen lähes täysin. Kaisa sanoi luennollaan hyvin, että mitä aktiivisemmin ihminen liikkuu, sitä suurempi on hiilihydraattien tarve. Pitää juurikin paikkansa, sillä mikäli tekee toimistotyötä ja muu aktiivisuustaso on nolla, miksi joka aterialla tarvitsisi kasata hirveä lasti perunoita lautaselle? Jos päivässä urheilee 2-4 tuntia, on tarve aivan toinen. Elimistön energianlähde on kuitenkin sokeri, glukoosi, halusit sitä tai et. Mikäli sokeria ei ole saatavilla ravinnosta hiilihydraattien muodossa, maksa joutuu töihin, ja muuttaa rasvaa ja valkuaisaineita (~proteiineja) sokeriksi, jotta se saadaan käyttöön. Ja toistetaan taaskin, että kroppasi osaa tehdä pienen taikatempun, joka muuttaa ylimääräiset hiilihydraattivarastot rasvaksi! Wow, muukin kuin rasva voi siis lihottaa.
     Rasvaa taas tarvitaan siitä yksinkertaisesta syystä, että hormonitoiminta sekä A-, D-, E-, ja K-vitamiinit ovat rasvaliukoisia, ja sisäelimet tarvitsevat rasvaa toimiakseen. Proteiineihin HLU:n koulutuksessa ei juuri kiinnitetty huomiota, mihin olin melko pettynyt. Liian monelle ihmiselle tulee kuitenkin yllätyksenä, että makkara, broilerinpihvi tai valmispitsan päällä oleva kinkku eivät ole yhtä hyviä proteiininlähteitä. Kaisan ohje "Syö proteiinia (liha, kala, tmv. joka on joskus kävellyt, uinut tai lentänyt) joka aterialla jossain muodossa. Annoskoko on oman kämmenesi kokoinen." taas oli erittäinkin yksinkertainen ja toimiva. Paitsi jos elät siinä uskossa, että HK:n sininen on laiduntanut jossain päin Pirkanmaata viime kesänä.

Haluaisin laihtua... Hiilihydraatit energianlähteenä.
Tästä tehdään turhan vaikeaa nykyvillitysten mukaan, mukaanlukien leipien ja vastaavien syöminen. Tee mielessäsi yksinkertainen jaottelu: Ovatko hiilarit sokerimuodossa, vai lähempänä täysjyvää. Mikäli tuote on vaalea, maistuu hyvältä ja voisit syödä sitä rajattomasti, se on sokeriin verrattavaa. Sisältää paljon nopeaa energiaa, eikä juuri suojaravinteita. HLU:n koulutuksessa käsittämätöntä oli se, kuinka autuaaksitekevänä välipalana mm. kaakaota, muroja ja myslejä suositeltiin. Dumle-kaakaosta sokeria on 80%, muroista ja mysleistäkin noin joka neljäs suuhunlaitettu lusikallinen on puhdasta sokeria. Myös niistä Fitness-muroista. Ja sitten ihmetellään, miksi kansakunta on ylipainoista. Virallinen suositus on, että viljatuotteita pitäisi syödä joka aterialla. Olen kuitenkin vahvasti eri mieltä, maitorahkapohjainen välipala on toisinaan reilusti parempi kuin täytetty leipä.
     Kuitupitoiset tuotteet ovat asia erikseen. Vaaleista viljatuotteista energia imeytyy lähes välittömästi, mikä tarkoittaa, että noin tunnin päästä on taas nälkä. Tällöin syöt päivän aikana väkisinkin paljon, mikä tuskin auttaa laihduttamiseen. Matalan GI:n tuotteet pitävät nälän poissa pidempään, eikä sinun oikeastaan tee mieli edes napostella. Ja kun tekee, niin silloin ei tarvi siitä hirveää surua ottaa. Syömällä yhden 300g sipsipussin voit lihoa 180g. Matalan GI:n tuotteiden syöminen johtaa matalampaan insuliinitasoon, jolloin elimistö kuluttaa enemmän rasvaa, ja syödyt hiilihydraatit siirtyvät tehokkaammin glykokeeniksi energiavarastoihin. GI-arvo on sellainen asia, joka kannattaa ottaa yleisellä tasolla haltuun, ennen kuin alkaa hiilihydraatteja suuresti haukkua ja pelätä. GI antaa hyvin suuntaa, mutta pelkästään sitä ei kannata tuijottaa, sillä esimerkiksi jäätelön GI on huomattavasti alhaisempi kuin perunan.
     Hiilihydraatteja saa myös kasviksista, esimerkiksi banaanista niitä tulee huomaamatta suuri määrä. Totuus kuitenkin on, että hiilihydraattien voimakas rajoittaminen urheilijalla johtaa siihen, että maksa joutuu muuttamaan rasvaa ja proteiineja glukoosiksi suuriakin määriä. Omaan korvaan kuulostaa aika rajulta, että ~2500-3000kcal kulutuksesta maksa joutuisi lähestulkoon kaiken energian hankkimaan rasvan sekä proteiinien prosessoimisen kautta. HLU:n koulutuksen hyvä maininta oli se, että kaikki aineet, jotka eivät ole luonnollisia ja poistu virtsan tms. mukana, joutuu maksa prosessoimaan. Maksansa voi siis pilata muullakin kuin viinalla, eikä se ole edes yhtä hauskaa. Tähän kastiin kuuluu aspartaami, jolla korvataan kevyttuotteissa usein sokeria. Aspartaamista ollaan montaa mieltä, itse suosin mielummin luontaisia aineita (sokeri) kuin keinotekoisia.

Kaisan syyksi tämä annos, kun kerran mainitsi voissa paistetun parsakaalin.

 Ruokailurytmitys
     Kaisa oli hakenut oppinsa ilmeisesti pitkälti Charles Poliquinilta, ja oli kovasti sitä mieltä, että hiilihydraatit tulisi syödä vasta urheilun jälkeen, jolloin "ne on ansaittu". HLU taas esitti, että aamuharjoittelua ennen tulisi syödä vain aivan vähän jogurttia/vast. helposti sulavaa, ja aamureenin energia saadaan edellisen illan ruuista. Kysyn vain että kuinka hemmetin paljon pitää syödä, että sillä annoksella jaksaa viedä harjoituksen läpi ~12 tunnin päästä syömisestä. Oma aineenvaihduntani on ilmeisesti aika erikoinen, sillä ei ole mitään ongelmaa syödä aamupuuroa (75g kaurahiutale, 2,5dl maitoa), ja puoli tuntia ruuan loppumisen jälkeen aloittaa jo lämmittelyä. Energia riittää näin hyvin puolentoista tunnin tekemiseen. Tämä on molempia suosituksia vastaan, mutta toimii kuitenkin äärettömän hyvin.
     Kaisalle pisteet siitä, että sanoi ääneen sen totuuden, että ihminen tottuu lähes mihin vaan. Aamupalan syöminenkin on tottumiskysymys, ja yllättävän pienellä totuttelulla pystyt syömään jopa liharuokia aamuisin. Aamupala on ateria, joka vaikuttaa jaksamiseen läpi koko päivän, joten siihen panostaminen on suositeltavaa. Jos päivän voi pilata huonolla aamupalalla, sen voi myös pilata huonolla ruokailurytmillä. Kaisan suositus ateriaväliksi oli 2-4h mikä on erittäinkin hyvä omasta mielestä. HLU sanoi, että harjoituksen ja pääaterian välin pitäisi olla 1,5-3h. Haluan vain nähdä sen, kuinka joku jaksaa viedä kunnolla >2h harjoituksen läpi, kun ruoasta on aikaa jo reenin aluksi tuo 3h. Aterioita molemmat tahot suosittelivat päivään 5-7, mikä on erittäin lähellä totuutta, varsinkin jos harrastat liikuntaa aamuisin.

Nesteet
     Asia, joka jää usein pahasti paitsioon. Tästä osiosta Kaisa saa isoimmat miinukset. Hän suhtautui maidon juomiseen melko nuivasti todeten, että eihän mikään muukaan nisäkäs juo maitoa kuin aivan lapsena. Yhtä pätevä perustelu kuin vihannesten syömättä jättämiselle se, että eiväthän mitkään muut lihansyöjät syö kasviksia. Erikoista oli se, että suoraan lehmästä lypsetty maito oli hänen mielestään taas erittäinkin jees. Logiikkaa ja loogisuutta hieman, kiitos. Jenkkitutkimukset eivät tietenkään tue maidonjuontia, sillä vain skandinaviassa on pitkät perinteet maidon juonnissa, ja ystäväni Jannen© sanoin, eikö tuo ole törkeää geeniperimän hukkaanheittoa jättää juomatta maitoa. Oma maidonkulutukseni on noin 1,2l per päivä, siitä tulee proteiineja 40g, ja energiaakin reilu kasa. Eivät varmastikaan ole korvaamattomia, mutta en vielä ole löytänyt syytä luopua tästä.

     HLU:n suuntaan tiedoksi, että kofeiini ja tauriini ovat kemiallisia yhdisteitä, Guarana taas on kasvi, joka sisältää voimakkaasti kofeiinia. Energiajuomia nyt en mollaa sen suuremmin, koska mielestäni kenenkään ei pitäisi koskea niihin. Yhdessä ED-pullossa on muuten sokeria tuon kuvan määrä! Ikävä kyllä Gainomaxissa on sokeria lähes yhtä paljon desiä kohti, kuin energia- ja virvoitusjuomissa. Tekeehän se hyvän maun, mutta järjettömän verensokeripiikinhän tuo aiheuttaa vaikka maltodekstriiniin verrattuna.
     Ja sitten asia, josta olen eri mieltä kuin kumpikaan puhujista, nimittäin urheilujuoman käyttö. Itse käytän melko laimeaa sekoitusta, oli harjoituksen kesto sitten puoli tuntia tai neljä tuntia. HLU:n luennoitsija sanoi, että puhdas vesi imeytyy paremmin kuin hiilihydraatteja sisältävä, mikä pitää paikkansa ehkä silloin, jos hiilihydraattipitoisuus on hunajan tasoa. Valmiita urheilujuomajauheita löytyy kaupoista mielin määrin, ja ne auttavat erittäin paljon nesteen juomisessa urheilun aikana, litra tunnissa menee erittäin helposti. Pelkällä vedellä on se taipumus, että se jää ikävästi hölskymään vatsaan.






Vitamiinit, lisäaineet yms.
En saanut HLU:n suunnalta vastausta siihen, paljonko Omega3:n saantisuositus on, en edes suuntaa paljonko sitä pitäisi saada. Google kertoi arvoksi 2-3g/vrk. Saantisuosituksista sen verran, ettei niissä ilmeisesti ole otettu huomioon ihmisen kokoa, sukupuolta tai ikää ollenkaan. En usko, että oma 98kg varsi ja 50kg toimistonainen ovat samalla viivalla tässä. D-vitamiinin virallinen saantisuositus on 5 mikrogrammaa, ylin suositeltu määrä ilmeisesti 50, ja toiset lääkärit sanovat että 100 voi syödä huoletta. Kaisa oli tässä uudella, rohkeammalla linjalla, ja suositteli 125 milligramman päiväannosta. D on rasvaliukoinen vitamiini, joten rasittaako ylimäärä maksaa, siitä en tiedä. Joka tapauksessa 5 on aivan äärettömän vähän suomalaisille lähes ympärivuotisesta pimeydestä johtuen. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan näitä vitamiinilisiä, vaikutus on uskomaton. Kaisa ei C-vitamiiniin puuttunut, mutta sen saantisuositus on 60mg/vrk, ja HLU:n tietojen mukaan jotkut ottavat sitä jopa 300mg päivässä! Tsiisus hei, hieman enemmän taustatyötä kiitos. Apteekin tabletit ovat joko 500mg tai 1g annoksia, ja niitä suositellaan syömään semmoisenaan. Ylimääräinen C tulee virtsan mukana ulos, mutta epäilen ettei tuosta 500:stakaan hirveästi tule.
     Ja sitten asia, jota en olisi halunnut kuulla ihmiseltä, joka pitää ravintokoulutusta. "Näitä E-koodeja kannattaa etsiä tuoteselosteista, ja niiden syömistä kannattaa välttää". ELI SIIS HETKINEN MITÄ? E300 = C-vitamiini, E450 = leivinjauhe... Ei anna kovin ammattimaista kuvaa tuo lause. Myöskin ravintolisät lykättiin tylysti kastiin "Mitä enemmän siinä on ainesosia, sitä huonompi on tuote". Ei, ei, ei.


----------------------------------------------------------------------------------------
Voi veljet, kyllä syöminen on hienoa. Molemmille kouluttajille pisteet siitä, että korostivat sitä, että 10% aterioista voi olla jotain aivan muuta kuin mitä suositusten mukaan, sillä kokonaisuus ratkaisee. Ja ennen kaikkea, kuuntele omaa kroppaasi, se loppupeleissä kertoo mikä sinulle sopii parhaiten. Itse ajattelin mennä tekemään mustikkapiirakkaa --> http://www.yhteishyva-ruoka.fi/reseptit/elokuu_2011/fi_FI/mustikka-rahkapiirakka/