Kuin perhonen. Se voi istahtaa kädellesi, kun sitä vähten odotat.

Piti mennä puntille, mutta lähdin yleisurheilukentälle kun kavereilta kävi käsky. Luulin meitä olevan siellä noin 3-4, mutta väki vain lisääntyi, ja lopulta siellä oltiin kahdeksan miehen voimin. Paikalla olivat TU-38:n junnuporukka sekä heittäjiä, mutta sekaan mahduttiin hyvin, vaikka aluksi pelkäsin pahaa. Lajeiksi tulivat jo perinteiseen tapaan kuula, keihäs, sekä yllätysvetona pituushyppy.

Joku reenien vetäjä näki asiakseen viedä noin 5v kakarat keskiympyrään juoksemaan kilpaa kun piti aloittaa keihäällä, mutta eipähän sitten aloitettu. Muksun lävistäminen kepillä ei olisi niitä herkullisimpia tapoja alottaa juhannuksen viettoa...

Montako brassia tarvitaan katsomaan putoavaa palloa?

Käsky kävi kuularinkiin, jossa kaverit nakuttivat tuloksia väliltä 10-13m seiskaotteluharjoitteluna neljän kilon kuulalla. Itselle kävi ensimmäisellä kovemmalla lämmittelytyönnöllä perinteisesti, eli paransimpa kauden parasta tulostani 1,5m kertaheitolla. Oho. Ennätysparannustakin tuli 31cm, ja uudet lukemat kirjoitetaan 17,03m. Jumankauta, tuo lukema näyttää jo hienolta! Aivan pieleen mennyt työntö oli noin 15m, ja sitten päälle tulivat vielä arviolta 16,6 ja 16,3m vedot. Ei hullumpaa, ei hullumpaa todellakaan.

Pituutta hyppäsin ensimmäistä kertaa 2 vuoteen, ja meni yllättävän hyvin sekin. Jouduin askelmerkkiä hakemaan 3 juoksua, ennen kuin totesin 20,50m sopivaksi. Tuohon  voisi lämpimien tullen askelparin tai kaksi vielä lisätä, jos se nopeus siitä nousisi. Askel osui aika hyvin, ja pari aika tasan viiden metrin leiskautusta tuli tauluun. Numeropsykologia on hauskaa, ja 5m paukulla on hyvä jatkaa kesää eteenpäin.

Katsomokulttuuria Suomeen myös, kiitos!

Keihäästä ei sitten olekaan kertomisina kuin kipeytynyt kyynerpää. Hemmetti...