4.10.2013

En aivan ymmärrä joogan hypeä

Olen tässä muutaman viime vuoden aikana pehmentynyt melko paljon. Henkisesti siis. Se on kai sitä vanhenemista. En ole jaksanut etsiä uusia ja mullistavia totuuksia reenaamisen tai ruoan suhteen, vaan olen kulkenut hiljalleen vanhalla, hyväksi havaitulla tiellä. Superfoodeja, paleoita, 5:2, 24/7, HYMMG tai mitään muutakaan mahtavalta kuulostavaa dieettiä en muista edes harkinneeni, mutta tänään meinasin lipsahtaa karppaajaksi. Unohdin koulussa nimittäin ottaa linjastolta perunat, ja itkuhan se pöytään päästyä tuli. Livahdin kuitenkin jonon ohi, ja sulloin taskut täyteen noita kumipalloja, ja ninjailin takaisin pöytään. Lohta, porkkanaraastetta, perunoita, maitoa ja valtava kasa kermaviilikastiketta, niistä on kunnon ateria tehty.

Vanha toimi tosi hyvin, buranakuuri pois alta niin päästään kokeilemaan uutta!

Näin muutamia vuosia sitten melko paljonkin vaivaa tehdäkseni hyvää, herkullista ja uudenlaista ruokaa. Tämän päivän menÿ oli valitettavasti samantapainen kuin niin usein viime aikoina. Paistoin jauhelihaa, tein perunamuusia ja sotkin ne sekaisin. Gurméèn tuosta ateriasta teki mikrotetut herneet. Onhan tuo ihan hyvää ja ravitsevaa, mutta samalla aivan saakelin tylsää. Ikää on tullut mittariin jo 25, ja tässä iässä ihminen kuulemma lakkaa kokeilemasta uusia asioita, ja lähtee samoilla raiteilla ajamaan kohti eläkeikää. Pitänee yrittää saada hieman uutta särmää tekemiseen jostakin, en minä nyt ihan näin helpolla vielä antaudu elämän harmaudelle!

Herkku kokeiluun <3

Tästä vanhenemisesta kertoo myös se, että löysin itseni huoltamasta polveani kuluneella viikolla jumpasta nimeltä Kehonhuolto. Tai ainakin luulin sen huoltavan, mutta pashan marjat, kaikkea muuta. Sopivampi nimi olisi ollut vaikka Kuntopiiri laiskoille. Siinä tehtiin välillä muutama punnerrus, kyykky tai selkälihasliike, ja sitten loppuaika vääntäydyttiin mitä ihmeellisempiin jooga-kiemuroihin, mutta en sitä kyllä kehoa huoltavana toimintana pystynyt näkemään mitenkään. Se on hyvä kun yhdellä käynnillä hoituu kaksi kertaa, ensimmäinen ja viimeinen. Tykkään kehon huoltamisesta ja liikkuvuuden parantamisesta paljon, mutta joogajutut jääköön muille.

2 kommenttia:

  1. Haha :D Mä muuten pitkään ihmettelin joogahypetystä kunnes ajauduin joogan peruskurssille työväenopistoon. Kuukausi aktiivista joogailua ja en olisi ikinä uskonut, että liikkuvuus voi parantua niin nopeasti. Joogalajejahan on vaikka millä mitalla ja suurimman vastenmielisyyden itsellä oli aiheuttanut ryhmäliikuntatuntien joogaliikkeet, jotka ei todellakaan menneet tason mukaan vaan saattoi sivusta ihmetellä, että miten muka joku pystyy. Mutta noikin on kyllä niin semmosia lajeja, että pitää osua kohdalle just se itelle sopiva laji ja ohjaaja. Että anna vielä mahdollisuus jos joskus kohdalle sattuu :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän nuo väittävät. Ohjaajalla on kuuleman mukaan tosi iso merkitys :) Sillä, että mitenkä hyvin osaa askel kerrallaan tuoda haastavampaa, muttei liian nopeasti

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...