Sydän raunioina

Nyt alkaa taas meininki olla kohdallaan! Lensin nimittäin juuri äsken ulos ohjatulta venyttelytunnilta. En olisi uskonut, että tämä on edes mahdollista, mutta tulipahan sekin nyt kokeiltua. Nyt alkaa olla melko pitkälti kaikki varmaan koettuna mitä tällä koululla on tarjota, eli kai sitä voisi ajatella valmistumista. Tarina kulki seuraavaan tapaan.

Lauantaiaamu lähti käyntiin puntilla, kuten niin monesti aiemminkin. Ja hyvin lähtikin käyntiin. Sitten suihkuun, jonka jälkeen palkintona odotti Ironmaxxin sitruuna-jogurttiesanssinen palautumisjuoma, ja makuhermojahan se taas hiveli niin, että hurina vain kuului. Mieli oli pirteä ja kroppa kankea. Ei sitten muuta kuin venyttelytunnille.

Kotikaupunginosa

Vakio-ohjaaja ei ollut paikalla, vaan tunnit hoisi tällä kertaa tuuraaja. Oli tuo ilmeisesti ollut vetämässä jumppia ennenkin, naama oli ainakin tuttu. Venyttelyn aluksi kaikki käskettiin nousta ylös, vaikka olin juuri saanut itseni aseteltua patjalle niin, että siinä oli sielun, takapuolen ja muunkin ruumiin hyvä olla. Kun sitten ilmoitettiin, että tunti aloitetaan kehonhuolto-osuudella, alkoi meiltä jo vihloa niin, että olisi parempi kuin ei päätä olisi ollut ollenkaan. Ensimmäinen liike muistutti istuen vessassakäyntiä, pönttöön kuitenkaan koskematta, kädet suoraan edessä. Tässä harjoituksessa ei hätä ollut ihan nopea, ja toimitus toistettiin ainakin kolmesti. Ei tämä nyt ollut aivan sitä, mitä halusin punttireenin jälkeen

Sääksjärven silta

Seuraavassa liikkeessä piti sitten seistä yhdellä jalalla, ja leikkiä lentokonetta tai meritähteä. Jalanvaihdon yhteydessä taisin päästää naamalleni kevyen v***u mitä p**kaa -ilmeen, jonka ohjaaja yllättäen huomasi. Sitten tulikin melko suora, hienovaraisesti kohdistamaton kehotus, että ovi löytyy tuolta takakulmasta, jos liikkeet eivät kiinnosta. Muutaman sekuntin miettimisen jälkeen pakkasin kamani ja päätin lähteä kotiin. Kerran kun kehotettiin.

Reenivuosia minulla on takana 5, joista 2-3 on sisältänyt jotain järkeä. Näin alkuvaiheessa harrastusta kuuntelen erittäin mielelläni kaikki heitä, joilla on kokemusta, mielipiteitä ja näkökulmaa asioihin. Teen kuitenkin hommaa 100% itseäni varten, ja tiedän jo melko tarkkaan mitä haluan, ja mikä ei minulle sovi. Joskus on parempi kävellä pois, kuin tehdä asioita vain muiden mieliksi.