Leuka rinnasta

Edit.

Eilen blogiin on tullut vierailija sivustolta vauva.fi... Ei saakeli...
________________________________

Maanantain reeni meni sitten reisille, että kotiin lähdettiin suupielet tiukasti alaspäin naulattuina. Lauantain reeni meni ihan hyvin, mutta sunnuntaipäivä meni sitten hirveessä kiireessä ja touhussa johtaen siihen, että seuraavana yönä uni tuli vasta aivan liian myöhään, ja sittenkin erittäin katkonaisesti. En ole minkään sortin teräsmies, eli kroppa ilmottaa melko nopeasti jos vauhti on liian kovaa. Maanantain reenissä vauhti ei ollut millään tavalla kovaa, mutta liian kovaa kuitenkin. Sarjat kulkivat lukemien valossa aika samaan malliin kuin edellisessä reenissä, mutta pää se kertoi ettei tämä ole nyt hyvä. Vähän sama tunne kun ajaa moottoritiellä kolmosvaihteella yrittäen nostaa vauhtia sataan kahteenkymppiin. Vaikka kuinka käskee, niin mitään ei tapahdu.

Tehtaan tulet

Viimeinen niitti olivat levypainolla tehdyt kiertävät vatsalihakset. Ensimmäisessä sarjassa noin viidennentoista kierron kohdalla vatsasta alkoi kuului sellaista viestiä, että lounaan lihapullilla ja greippimehuilla olis asiaa, ja tarttis päästä ulkona käymään. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, vaikka useampi minuutti meni miettiessä, että juoksisiko roskakorille vai ei. Pitkään aikaan ei ole kyllä reeneissä oksennuttanut, ja tällä kertaa ei ollut varmastikaan kyseessä maitohappojen poistoyritys, vaan jotain ihan muuta.

Vähemmän överi versio

Lopulta tuo maanantai jäi arkipäivien ainoaksi reeniksi. Olen kuullut viisaammilta, että levossa ihminen kehittyy, ja ajattelin että jos se toimisi minun kohdallani myös. Lepo on kuitenkin suhteellista, koska -20 °C pakkasessa vaan on niin kivaa mennä ympäri mäkiä pyörällä nappailemassa kuvia. Kelit on kohdallaan sillon, kun tykkien päälle saa laittaa kolitsit ja tuulihousut, eikä tule edes hiki. Vajaan parin tunnin pyöräkiepahdus tuossa lämmössä saa kyllä unen tulemaan ja kropan rennoksi, eikä iltasaunan jälkeen tarvinnut nukkumattia montaa minuuttia kutsua.

Tällainen lepotauolle asettuminen syö aina miestä hieman, mutta ei neljä päivää tee tässä tilanteessa luultavasti pahaa ollenkaan. Lauantaina taas sitten lähtee, onhan silloin vuorossa taas mavet! Silloin olevat kisat jäävät lopultakin välistä, ei tästä kylmiltään ykkösiä voi lähteä repimään.