Bloggaaja raottaa yksityisyytään enemmän kuin oli alunperin tarkoitus

Tervetuloa lukijajoukkoon myös Henna-Riikka! Se piristää aina mieltä, kun tällaista taantumuksen käsissä olevaa blogia joku käy lukemassakin! :)

Pakkaset vaan paukkuu, ja hyvä niin! Noin viikon päivät niihin meni totetella, mutta nyt ei millään haluaisi luopua. Työmatkat ovat taittuneet näppärästi pyörällä, vaikkei jarrupaloja tuossa välineessä tällä hetkellä olekaan. Samalla kun kirjoitin tuon, niin huomasin että unohtuivatpa ne ostaa tänäkin iltana. Pitänee toivoa, että jonkun hypermarketin hyllystä löytyy, kun tuo erikoisliike ehti jo sulkeutua. Nykymenolla kengänpohjat kuluvat ennen kuin lumet sulavat, ja sukilla jarrutusteho ei taida olla ihan samaa luokkaa. Leikistä tekee hauskan se, että asunto on vielä sellaisen diplomityöntekijän arvolle sopivan kukkulan harjalla.

Kotinurkat on kohtuullisen komeen näkösinä

Kävin tässä pitkästä aikaa taas hieronnassa, kun olkapäät alkoivat olla siinä tilassa että niiden jäykkyys haittasi jo ojentajienkin venyttämistä. Olat kyllä murjottiin auki, mutta tunnista noin 40 min meni lopulta latsien ja hartioiden kanssa, ja sinne oli tehnyt pesän useampikin jumi. Eikä sellaisia pikku pesiä mitkä lähtevät tuulen mukana, vaan oikein jämeriä kivitaloja, joiden runtelemisessa hierojallakin valui hiki otsaa pitkin.

Hartiajumiin löytyy yksi syy, joka on muodostunut tässä vuosien varrella jo lähes kiinteäksi osaksi minua, jota varjellaan tarkoin ja josta ei helpolla luovuta. Nimittäin reenilaukku. Se on se noin metrin pitkä ja 30 kiloa painava pötkäle, jolla elämä saadaan siirrettyä paikasta toiseen. Olen omistanut muistaakseni kolme reenilaukkua täällä Suomessa, ja vanhan vaihtaminen uuteen on aina suurta tuskaa. Kun reenaamisen aloitin, hankin marketista upean Asicsin punaisen olkalaukun hintaan 10e, ja käytin sitä useamman vuoden lähestulkoon päivittäin. Siihen kiintyi, ja olen nyt siirtänyt sen Äänekoskelle palvelemaan varalaukkuna. Tällä hetkellä käytössä on musta Nike, ja vähintään yhtä kullannuppu on tuokin.

Tästä mä tykkään, tänne mä jään

Kannan itse reenilaukussa tavaraa PALJON. Selän takana laukun koolle naureskelleet lasketaan helpostikin kymmenissä, mutta sillä ei ole väliä. Kun lähdetään heittämään, niin siinä laitetaan kassit koetukselle. Hehe. Parhaimmillaan sinne sujahtaa 3 paria kenkiä, 50m rullamitta sekä jopa 4-6 kiloa kiekkoja. Juomapullo ja sheikkeri lähtevät mukaan reenistä riippumatta, ja ensiapulaukku perustarpeineen kulki myös pitkään mukana, muttei valitettavasti enää viimeiseen vuoteen. Sivutaskut täyttyvät pienestä tilpehööristä kuten vanhan liiton mp3-soittimesta ja kourallisesta akkuja, proteiinipatukoista, noin neljästä mustekynästä, urheiluteipistä ja siitä kaikista rakkaimmasta, eli reenivihosta. Siellä on kaikki, ja myös löytypalkkiolupaus jos se johonkin hukkuu.

Huomenna on aamureenin vuoro. Laukun sisältö näyttää tältä.