Treenibuustereiden käytön taito

Rakastan reenivihkoon asioiden kirjailua. Monen makuun kirjaan aivan liian paljon yksityiskohtia, mutta kun sielu tuottaa runoutta, niin parempi se on talteen paperille ottaa. Alla yksi lähiaikojen parhaista esimerkeistä siitä, kuinka oleellista informaatiota tuonne eksyy.

Revenneet housut olivat vuodelta 2007 olevan armeijan tuulihousut, mutta onneksi sieltä repsahti vain sisävuori, eli nuo ovat vieläkin täysin käyttökelpoiset! Sen sijaan kyykkyboksia ei monen salin ympäri kiertämisen ja virittelyn jälkeen onnistunut löytymään, eli ei sitten kyykätty.

Ihan pari vaan kylmiltään

Tehonlisääjien kanssa reenaaminen on laji, jossa täytyy olla tarkkana. Viime viikolla kävin Äänekoskella puntilla maanantaina sekä keskiviikkona, ja molempina kertoina vauhtia antoi vanha kunnon Neurocore. Crazea en koskaan ehtinyt kokeilla, mutta neuro toimii aivan satavarmasti ja tehokkaammin kuin vanha kunnon Jack3d. Jos noiden kanssa lisää pykälän verran reenin tehoa, niin palautumista pitäisi lisätä vähintään saman verran. Nyt kävi niin, että torstain lepäsin, perjantaina menin nopeasti pirkkahalliin tekemään suunnitellusti vain lämmittelyn ja pari kevyttä työntöä. Lauantaina piti mennä aamupuntille, mutta kun silmät olivat ristissä ja pää täysi nolla, niin nukuin sen sijaan pari tuntia ajateltua pidempään, ja olin totaalisen pihalla koko päivän.  Vielä sunnuntaiksikaan en ehtinyt ihan kasata itseäni reenikuntoon, eli yhtäkkiä kalenteriin tulikin neljän päivän reenaamaton pätkä. Kroppa vaatii sen mitä se tarvii, mutta en uskonut että alkuviikon reenit olisivat ihan noin paljon painaneet.

Päivähämärä

Tuon viikon alkupuolen reenien tulokset olivatkin sitten herkkua. Ensin maanantaina tempaus riipunnasta toimi niin hyvin, että 4x2x60kg + 2x65kg jälkeen otin ykkösen 67,5 kilolla, ja ylöshän se heilahti. Keskiviikkona paikat olivat vielä lennokkaammassa kunnossa, ja lantiolta tempaistuna 70kg helahti suorille käsille. Noin kokonaisvaltaisessa räjähtävässä liikkeessä painojen hilaaminen ylöspäin on aina mukavaa, varsinkin kun se tapahtuu isoina hyppäyksinä. Tämän kehittyminen on lähes pelkästään peruja maastavedon ja soutuliikkeiden johdosta, mutta kohta tarvitaan jo etukyykkytulokseenkin kymppejä lisää, jos tulosta meinataan nostaa.

Keskiviikon reenissä maastaveto oli luultavasti se, mikä aiheutti self-knockoutin loppuviikolle. 170 kg ja 3x5, viimeiseen sarjaan niin paljon kuin lähtee.

Ensimmäinen vitonen. Helppo.

Toinen vitonen. Helppo.

Viimeinen sarja…  1…2…3…4…5…..6…..7…..8. Jatkaako vai ei. Ehkä tämä riittää.

Saakeli. Kasi. On se vähän enemmän kuin odoteltu kutonen. Laskennallisesti 2013 1RM 213kg, ja hyppäystä aiempaan parhaaseen suoraan 10kg. Hymy huulelle ja tekemään vielä pari soutua taljaan.

Kelpo ajokelit

Kolmantena isona liikkeenä on ollut solttupenkki. Viime maanantain reenissä työsarjat stopilla 95kg, sarjat 5+5+5+6. Keskiviikkona vain kevyt penkki, 110kg ykkösenä pois. Tämän viikon maanantaille sitten stoppaamatta 100kg 3x5, ja viimeinen taas niin paljon kuin menee. Kaksi ekaa vitosta teki suhteellisen tiukkaa, ja viimeisessä sitten katosi jo ajan- ja toistojen taju, kun joutui ojentajilla runttaamaan rajusti pitkästä aikaa. Lopulta toistoja kertyi kuulemma seitsemän, mihin oli hyvä lopettaa tämä satu.

Ps. Penkkipunnerrus on muuten metka laji. On metka katsella tynkäkätisten, tynnyrin muotoisten henkilöiden liikepituutta toistoissa, kun itse omistaa orangin kädet ja lahnan rintakehän.