Nyt on elo mansikoita! Tai ei nyt ole, viimeiset neljä päivää on ollut olo niin huono ettei taas pitkään aikaan, mutta kunhan tuo lämpötilta+kosteus liikahtaa tuosta johonkin suuntaan, niin johan alkaa parantua kun henkikin taas kulkee. Tuossa sunnuntaina kävelin noin kahden aikaan päivällä työmaata kohti, ja poikkesin matkalla aivan viereiselle urheilu-/hiekkakentälle, johon on tehty pieni matkaluisteluratakin josta saatoin mainita. Silmäni näkivät kuitenkin jotain aivan muuta, ja pitihän se mennä tarkistamaan että olinko oikeassa.
 |
| Suomessa puuta riittää |
Sudenloukkuja, oksia, lammikoida ja lentäviä moukareita väistellen pääsin kuin pääsinkin kentän kulmassa nököttäneen moukarihäkin luo. Ja mikä siellä odottikaan, nuori lupaus heitteli rautapönikkää vanhempiensa seurassa, vaikka maassa on
metri 20 cm lunta. Nyt on nimittäin kuulkaas tähdet siinä asennossa, että täältä löytyy sähkölämmitteinen moukaririnki. TERVE! SÄHKÖLÄMMITTEINEN RINKI. Ei muuta kuin kansi pois ja viskomaan. Jukranpujut ja -pojut, ensi viikolla kengät ja kumikiekot mukaan, kentän valot päälle ja lähettämään kiekkoa lentoon kuten sorsa lähtee kaislikosta! Kyllä nyt hellitään diplomityöntekijää, juuri kun olen menneen kuukauden valitellut tukkoisuutta, niin sitten tulee tuollainen heittelymahdollisuus ykskaks keskelle talvea.
 |
| Puusta saadaan kartonkia, kartongista saadaan pakkauksia. |
Rinki on moukarinheittoon tehty, eli 43cm liian pieni kiekkoon. En tuosta jaksa kuitenkaan nyt suurta murhetta kantaa, kun tuosta onnistuvat paikaltaan ja puolella vauhdilla heitot kuitenkin vallan mainiosti. Ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia (
huikea yhdys_sana muuten, kait), niin nyt niitä ei ainakaan pääse tulemaan! Noin viikon tai kahden päästä on odotettavissa tilannepäivitys tänne, jossa todennäköisesti valitan revähtäneestä rintalihaksesta tai pyörähtäneestä nilkasta. Näkemiin, kuulemiin ja videokamerat pyörimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti