Ruokamyllerrystä

Kevyt kuukausi vetelee viimeisiin, kohta revitään ja riuhdotaan. Lumetkin on hävinnyt niin tehokkaasti, että ei aikaakaan kun kiekko lentää ilmoille. Ei kuitenkaan vielä tällä eikä seuraavallakaan viikolla, ajamista on tulossa semmoset 2 000 000 metriä ihan näin työn merkeissä. En nauti autoilusta sitten millään tavalla, mutta kokeillaan nyt kun kerran tilausta reissaamiselle on. Nuorena jaksaa, vaan kunpa oliskin nuori...

Pirkanmaan alpit

Ruokien kanssa olen tehnyt nyt viime aikoina paljonkin töitä. Kokonaisuus ei ole ollut millään tavalla balanssissa, vaan aina on pikku hiljaa livuttu siihen, että klo 15 jälkeen kaikkea ylimäärästä tippuu kurkusta alas kasvavaan tahtiin, ja samalla pidemmän aikavälin vireystila romahtaa ja paino hiippailee tasaisen varmasti ylöspäin. Yksi leikkurin alle joutuneista kohteista on ollut maidon juonti. Aiemmin lähes 2 litraa kevytmaitoa päivässä kitanneena tiputtaminen noin litraan on ollut jo melko merkittävä. Olo on aika orpo, kun tavallisella aterialla juodun maidon määrä on korkeintaan sen puoli litraa. Eihän tuolla saa huuhdeltua edes puolta tavallisesta annoksesta alas.

Kämpän katolta löytyy myös VIP-katsomo

Aamupuuron teen maitoon ja siitä en tingi. Siihen kumppaniksi perinteisesti uponnut prode sekoitetaan kuitenkin taas tätä nykyä veteen, 3-4 dl maitoa väheni tuostakin. Rahkaa uppoaa iltapäiväeväänä kuitenkin 500g + jogurttipurkki/hilla + cashewpähkinät siihen kylkeen. Tavallisen ruoan kanssa meininki on sellainen, että ensiksi ladon lautaselle puolet lihaa ja toisen puolet kasviksia. Tämän jälkeen koko komeuden päälle tupsahtaa yleisimmin riisiä vielä satunnainen määrä, eli ruokavuoret ovat suhteellisen hulppeita, ja syöminen käy työstä. Kun pitää ruokailuvälin säännöllisenä, makeanhimo on toistaiseksi pysynyt poissa eikä ähkyn tunnetta ole varsinaisesti ollut, vaikka ruoan lapioiminen saattaa kestää helposti 30 - 40 min. Vaaka ei vielä kolmessa viikossa ole ilmoittanut ihmeellisemmästä muutoksesta tämän suhteen, mutta olo on ainakin hieman skarpimpi.

Katsoin muuten tuon moukarihäkkikentän varaustilannetta viime kesältä. Ainakin kolmena arki-iltana viikossa kentän valtasi joku saakelin kennelikerho! Koirille riittää vaikka ne saisivat juosta mattotelinettä ympäri, mutta koiraharrastajat haluavat väkisin mennä mukaan pujottelemaan keppejä, keikkumaan keinulaudoilla, haukkumaan ja ryömimään tunneleissa. Kyllä nyt taas jurppii.