Reagointia hieman ennen viime hetkeä

Viime aikoina reeneissä melko kurjalta. Aiemmin jo vähän täälläkin mainitsin alkuoireista, ja tuntuma onkin ollut kateissa jo pidemmän aikaa. Sama vanha vertaus, kuin ajaisi moottoritiellä kolmosvaihteella. Mihinkään ei kiihdy, mutta bensaa palaa eikä mieli ole järin iloinen. Vapaaehtoista pakkopullaa, näköjään sellaistakin voi olla.

Pitänee kuvata päivällä enemmänkin

Fysiikka on kyllä kehittynyt koko ajan, mutta ei pariin viime viikkoon sillä fiiliksellä millä sen pitäisi. Ongelma on ollut tunteen puuttuminen, ja silloin koko hommasta katoaa maku. Reilu kuukausi sitten mavessa 1RM oli 190kg, ja siinä takareidet tuntuivat olevan niin tiukilla, kuin ne vain repeämättä voivat olla. Nyt lauantaina samalla tangolla tuli kaksi helppoa kolmosta, ja kolmanteen työsarjaan otin nelosen. Laskennallinen maksimi nousi tuossa kuukaudessa 27kg, mutta ongelman syvin ydin oli siinä, ettei tuo hetkauttanut oikein tunneskaalaa mihinkään suuntaan. Ei tuntunut miltään, tyhjensin vain tangon ja lähdin pois. Sen olisi todellakin pitänyt tuntua jonkunlaisena endorfiiniryöppynä, sillä siinä on se syy miksi tätä tehdään! Viikonloppuna aamulla voisi nukkua pitkään, mutta mielummin sitä on tullut lähdettyä hakemaan sitä hyvää fiilistä reeneistä. Jos sitä ei löydy, niin koko hommasta katoaa vähän idea. Tunnetta, tunnetta. Välillä huonoa, välillä hyvää, mutta kunhan sitä löytyy!

Tunteen katoaminen johtuu joko täydestä kiinnostuksen puutteesta tai kerääntyneestä väsymyksestä, ja ensimmäistä tämä ei ainakaan ole. Jälkimmäinen on siitä mukava painikumppani, että sen selättämiseen ei tarvitse kuin ottaa itse rennosti, mikä tosin on allekirjoittaneelle välillä hieman vaikeaa. Nyt kuitenkin yritetään, ja helmikuun ajaksi punttireenit pudotetaan yhteen kappaleeseen viikkoa kohti. Viikolla on tarkoitus käydä pari kertaa tekemässä pitkää ja kevyttä uintia, hiihtoa tai kuusen latvoihin kiipeilyä, mutta rautaa nostellaan vain kerran. Aivan kämpän vieressä on myös reilun 300m retkiluisteluun tarkoitettu baana, tekisi mieli kokeilla yhden illan ajan siinä ympärimenoa.

Toivon mukaan kuukauden peruskuntoa kohottava reenikausi johtaa siihen, että maalis-toukokuussa saa revittyä tarvittavat tehot irti kesän heittoja varten. Ainakin ensimmäinen uintireeni oli yhtä herkkua, 1,3km rauhallista kaakelien katselua oli ihan hyvä ja rento aloitus tälle kuulle. Uinti on siitä mahtavaa tekemistä puntin oheen, että siinä aukeavat jumit ja alkavat paikat liikkua ihan uudella tavalla.