Jokamiehen seiskaottelu on ollut viimeisenä kahtena vuonna
syksyn piristysruiskeena, mutta tänä vuonna niin ei ole. Tähän on muutama
yksinkertainen syy, sillä en näe minkäänlaisia mahdollisuuksia seuraaviin:
1) Selvitä siedettävillä tuloksilla maaliin
2) Selvitä ehjänä maaliin
3) Selvitä maaliin.
Eivätpä ylläolevat jätä paljon seliteltävää, turha lähteä
räpiköimään. Kiva noissa on ollut aina käydä ja kaikissa lajeissa joihin on
päässyt suorittamaan, niin suoritukset ovat menneet yleensä melko hyvin. Viime
vuodelta aitajuoksu oli varsinkin aivan mahtava kokemus, kun paukusta
liikkeelle lähdettyä kroppa liikkuu jotenkin automatisoidusti, eikä siitä noin
15 sekuntin pyrähdyksestä jää juuri mitään muuta mieleen kuin järjetön flow.
Mutta ei tänä vuonna tuota herkkua.
Polvi on saatu kuntoutettua hyvin kuntoon, muttakaikki
kiristykset lantion vasemmalta puolelta aina jalkapohjaan asti pakottavat
pieneen varovaisuuteen. Maanantaina 2,5 h ajomatka työmaalle meni niin
kamalassa jumissa, etten uskonut takareiden tai pohkeen jännittämisen tai
rentouttamisen olevan enää mahdollista. Illalla lähdin purkamaan noita tekemällä
kuulanheittoja pienentämällä kuulaa suoraan neljään kiloon lisänopeuden
saamiseksi. Heitot lähtivät jotenkuten, PYT 21.20 m ja JVE 18.86 m, ensimmäinen
aivan oman ennätyksen tuntumaan ja toinen muutamalla kymmenellä sentillä yli.
Lukemat ovat hyvin todennäköisesti tänä vuonna vielä 22 m ja 20 m, ja sitä varten
tässä koko ajan takareisiä venytetään.
 |
| Muurinpohjaletut |
Ensi viikonloppu on pitkä, sillä torstai, perjantai ja ehkä
vielä maanantainkin ajattelin viettää palkallisena vapaana, jollaiset Pekkanen
minullekin aikanaan neuvotteli. Sen jälkeen on enää 4 työpäivää, ja sitten
reilu viikko vapaata ennen matkaa Puolaan lentopallon MM-kisoihin. Niiden jälkeen
saatetaan heitellä vielä hetki, mutta sitten vedetään henkeä ja aletaan
rakentaa peruskuntoa uuteen kauteen ihan nollasta. Ja tällä kertaa se tehdään
kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti