Kampäk & tilannekatsaus

Kylläpä on kuluva vuosi ollut hanurista, eikä ihan vähän. Autossa on tullut istuttua niin perkuleen monta tuntia, että olisin tuossa ajassa ehtinyt hyvin leikellä Moby Dickin 847 sivulta jokaisen sanan erikseen irti, ja tehdä niistä yhdistämällä kaksi oikein hyvää kirjaa. Ihmiskunnan vahingoksi tämä on kuitenkin jäänyt tekemättä. On tässä joitakin erittäin hyviäkin asioita ehtinyt tapahtua, mutta en voi millään väittää että olisin viihtynyt omassa elämässäni erityisen hyvin. Tuosta syystä kirjoittamisen lopetin keväämmällä, mutta nytpä päätin sitä jatkaa! Hah.

Outoa seutua. Ladoillakin oli Mietaan paidat.

Kulunut reenivuosikin on mennyt niin reisilleen, että tekisi mieli vetää vain henkeä, ja alottaa pian uuden rakentaminen. Peruskunnon puute on näkynyt tänä vuonna railakkaasti, kun syksyllä polvi esti toiminnan ja talvella lumenpuute jätti hiihdonkin kokonaan välistä, ja tuo näkyy nyt välittömästi reenitehojen heikkoutena. Toinen virhe on ollut siirtyminen penkatessa sotilaspenkkiin ja vielä stopilla silloin tällöin. Heittokädelle tuo on myrkkyä, kun räjähtävyyden on korvannut raaka hidas voima. Aivan kuin yrittäisi kisata Leo-Pekka Tähteä vastaan työntämällä mummoa kottikärryissä. Kolmas naula arkkuun on ollut nämä 2 - 5 h automatkat joita on riittänyt noin 20 000 km edestä. Vielä kun unet homeisessa talossa ovat olleet melko kehnot, niin ei voi sanoa kevään menneen mitenkään mairittelevasti.

Ei tarpeeksi rohkea noja

Vaahtosin tuossa keväällä siitä, kuinka täydellisesti onnistuin 1kg kiekon paikaltaanheitossa rikkomaan 45 m. Ei nostata iloa enää, nelikaseja on sadellut vaikka kuinka niillä parilla heittokerralla, joilla tuota olen käyttänyt, parhaimpana 48.90 m. Tämän kesän väline, 1.5 kg on liidellyt parhaimmillaan paikaltaan 41.60 m, mutta vauhti ei ole tuonut sitä odotettua 5 m lisää. Selän ja lantion jumi on isoin este, tekniikkaa on vaikea parsia kun kroppa ei seuraa käskyjä. Fysiikka on kunnossa, sillä etukyykyssä ainakin 130 on nostettu, ellei jopa 140. Korkeushyppy tasajalkaa paikaltaan nousi alkukesästä hienosti 122 cm ja 5 kg kuula pään yli taakse on leijaillut jo 1,5 m pidemmälle kuin aiemmin, lukemiin 19.76 m. Hienoja lukemia, mutta kaikki ei natsaa.

Kyllä näillä jaloilla kelpaa

Kuulaa olen työntänyt vähemmän. Syyt ovat pikälti olleet ne perinteiset tekosyyt, ettei ehdi/jaksa, mutta tällä kertaa ihan oikeina syinä. Huomenna jaksan, jos vain polvi antaa myöten. Töitä on tällä haavaa joka tapauksessa kolme viikkoa, jos en totaalisesti tähän rämpimiseen kyllästy niin odotan ainakin elokuun loppuun, ennen kuin otan muutaman viikon huilin ennen uutta peruskuntokautta. Tästä vuodesta on ainakin saatu hyvin oppia tulevaa varten.