Blogimaailmaan paluu - Onko nää niitä ruuhkavuosia?

Tänä päivänä näyttää olevan hottia kertoa, ettei oikea elämä ole samaa kuin blogielämä. Kaikkia vituttaa oikeasti, kaakaonibsejäkin syödään vain sen takia, että voidaan sanoa niin. Mitä ihmettä edes nibsit on? Ei ainakaan suomalainen sana. Oma meno on aika hurlumhejtä, ja siksi en ole paljon kirjoitellut.

Kuten yllä näkyy, pääsin ensimmäistä kertaa pirkkahalliin tänä syksynä, ja saman tien heittämään kiekkoa! Heitot lähtivät kohtuullisen näppärästi vanhasta muistista, jalassa oli vain aivan liian liukkaat kengät hallin puiselle alustalle. Jos noilla olisi lähtenyt puoltatoista kierrosta ottamaan, niin tuloksena olisi ollut vain mustelmaisia kyynerpäitä ja kankkuja, että heittelin lähinnä paikaltaan ja muutaman puolella vauhdilla. Reeni on purrut joka paikkaan nyt erittäin hyvin, mutta ojentajat ovat suuri murhe. Tasajalkapomppu nousi tänään viimein 117 cm korkeuteen, riipputempauksessa 80 kg pysyi pään yläpuolella hallussa, ja etukyykkytekniikankin sain paremmalle tolalle ammattimiesten vinkeillä.

Tänä jouluna kuvattiin taas

En tiedä ehdinkö rauhoittua joulun aikaan vai en, mutta lähiaikoina otetaan mukaan jonkun sortin penkkiohjelma, jotta nykyisestä tasanteesta päästään hyppäämään yli. Soudussakin harppaukset jatkuvat, nyt 500 m putosi taas muutaman sekuntiin lukemiin 1:34.2. Happi ei kulkenut aivan haluttuun tapaan, ja myöskin edellisen päivän etukyykkysarjat muistuttivat takareisissa.