Laskuvirhe sarjapainoissa bloggaajan eduksi.

Kaikilla meillä on omat synkät salaisuutemme, joita muiden ei soisi tietävän. Ellei se ole vielä rivien välistä selvinnyt, niin saan lähiaikoina käteeni diplomi-insinöörin paperit, mikä oikeuttaa kaikki maailman ihmiset kommentoimaan ja naljailemaan syystä jos toisesta. Tämän koulutuksen hankin luultavasti sen takia, etten ymmärtänyt sahan ja ruuvimeisselin eroa vielä teini-iässä. Lapsena pelasin kiihdytys-peliä, jossa ostettiin autoon kaikenlaisia välineitä, jotta se kulkisi kovempaa kuin muiden autot. Aina ostin sitkeästi myös kampikammion kattovalon, enkä tajunnut sen olevan vitsi. Eihän tuollaista voi oikeisiin töihin päästää, pistetään siis koulun penkille.

Herkutteluhetki. Lehtosen leipomo, Nokia <3

Olipa pitkä alustus. Koulutus ei nähtävästi takaa aivan mitään, sen todisti eilinen maastavetoreeni. Jouduin hieman arpomaan sarjapainoa, jolla 1RM olisi laskennallisesti hieman päälle 200 kg. Valitsin painoksi 180 kiloa, jolla laskuri sanoi kolmosen olevan liian vähän, ja nelosen juuri sopivasti. Kävelin siis tangolle.

Ensimmäinen toisto hyvä.

Toinen toisto hyvä. Hieman hapottaa.

Kolmas toisto huono. Ei voi luovuttaa vielä

Neljäs toisto raivolla. Vielä yksi pitää jaksaa!

Viides toisto. Ilme kuin kuolevalla murmelilla, pää punainen kuin tomaatti.

Mutta tulivathan ne sieltä, perhana kuin tiukkaa. Olisin toivonut tämän menevän vähän paremmin... Kotona sitten jäin laskemaan että perhana, aivan juurihan se 180 tuli vasta kakkosen, että tuo vitonenhan on jo askel parempaan. Niinhän se perhana oli, kun ehti 5 metrin kävelymatkalla jo unohtaa suunnitellun sarjapituuden. Semmosta sattuu, onneks ei pahempaa.