Ensimmänen tilanne menee suurin piirtein näin: Ainakin puolentoista metrin korkuinen hyppy verkolla torjuntaan. Kun jalat on irronnut maasta, kramppaa vasemman jalan sisä-/takareisi, ja jalka koukistuu ilmassa vaikka kuinka koitan käskeä toisin. Sitten mielikuvitusta hieman peliin, mitä käy ihmiselle joka tippuu maahan toinen jalka suorana, toinen polvesta täysin koukistuneena. Ja näin meikäläinenkin oppi kuperkeikan sivullepäin. Onni oli se, ettei tässä käynyt mitään sen suurempaa, vaan aamulla jalka oli jo lähes täysin kunnossa.
Ja sitten se toinen: Vaikka sitä luulisi olevansa Teräsmiehen, Lucky Luken tai vaikka Duffmanin veroinen arjen sankari, ei ole kovin fiksua torjua iskulyöntiä perkästään pikkusormella. Omalla lääkärin pätevyydellä totesin, että verisuonihan sieltä on katkennut, murtuma sattuis aika tavalla enemmän.
Ja sitten kaupallisuutta. On se kreatiini vaan ihmeellinen aine, meikäläiseenkin on tullut ihan uutta potkua, kun on yhdistetty kuuri vähän skarpimpaan punttireeniin. En oo ennen kunnon kuureja vielä edes käyttänyt, tän olis tarkotus jatkua vielä noin kuukauden verran. Tänään otin ekaa kertaa pystypunnerrukseen 70kg tankoon, sillä joskus tarvii mennä ylöspäinkin. Ton myötä myös ymmärrän sen, miks tempauksen ja työnnön jälkeen nostajat päästää painot lattiaan. Ei, ne ei ole idiootteja, ne ei vaan halua hajottaa paikkojansa. 70kg on vielä hallittavissa hyvin rinnalle, mutta miesten lukemat päästäisin suosiolla rymisemään.
Huomenna työporukalla Jukuparkkiin! Ehkä parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti