Itsensä ylittäminen on aina mukavaa. Ja sitten tulee tyhjä olo.

On kivaa, kun ei ole enää heikko, oikeastaan mitään osaamaton reppana. Olen tässä kuitenkin hieman sekaisin. Vuoden yhteenvedon aika ei ole vielä, mutta kokonaisuudessaan lähes kaikki on mennyt ongelmitta. Korjattavaa on paljon, mutta peruspalikat ovat kohdallaan niin hyvin, ettei niitä tarvitse muuttaa. Hämmennystä aiheuttaa se, että vaikka asetin itselleni melko kovat kehittymistavoitteet, olen ylittänyt ne kirkkaasti. Ja kun tässä ei ole kuitenkaan juuri tullut koettua samanmoisia onnistumisen hetkiä kuin viime syksyn huippuhetkinä.

Henkisesti on vaikea suhtautua siihen, mitä kaikkea miehestä on tässä vaiheessa saatavissa irti, kun on saatu jo enemmän kun uskoin. Ja kun vielä uskon vahvasti, että parempaan pystyn seuraavan kahden viikon aikanakin. Erittäin outo olo tietää menevänsä kovaa eteenpäin, kun ei tiedä mihin menee. Perimmäisenä ajatuksena on ehkä se, että näinkö helppoa on kehittyä, ja paljonko tuloksissa on vielä parannettavaa.

Kuluneen vuoden (lokakuu-syyskuu) teemana oli voimanhankinta. Alla on joitakin nostettuja tuloksia, joista näkee, että melko pienellä työllä parannettavaa on vaikka kuinka.

Kyykky (Smithissä) ~150kg. Jaloista olisi löytynyt potkua ehkä 10kg lisää, selkä alkoi rajoittaa.
Työntö rinnalta suorille käsille 80kg. Kehittynyt hyvin. Parantamisen varaa on enemmän.
Penkki 87,5kg. Pitkät kädet. Siltikin tuo on huono. Mutta juuri sen verran kuin tällä panostuksella saa.
Rinnalleveto ~70kg. Niin tai näin. Mavea parantamalla tämäkin nousee

Jos pystyt parempaan, ilmottaudu! Haastavasta reeniseurasta on puutetta

Tässä vähän suuntaa siihen, mitä on tapahtunut. Isoin ihmetyksen aihe on se, että se mihin pystyi viime vuonna 4kgn pallolla, on onnistunut nyt 25% isommalla. Ikävä kyllä kehitys ei voi olla näin suoraviivaista, olisin muuten 5 vuoden päästä jonkun lajin Suomen mestari. 5kg tulokset paranevat vielä tänä vuonna, iso pettymys jos niin ei käy. Mietin vain, kuinka korkealle uskaltaa ensi vuonna tähdätä.

Telkkarista tulee muuten kisat. Myin sydämeni Nadine Müllerille :)