Lenkkeilin! Skoolaisin jos ottaisin

Voin kertoa, että olin alkuviikosta todellakin pahalla päällä. Maanantaina nukahdin ehkä 23.30, ja noin 1.30 heräsin siihen, kun naapurustossa joku pariskunta kehui toisiaan kilpaa. Mies oli muuten vaan idiootti, nainen jonkun sortin lutka. Ja sitten se kello soitti meikäläistä työmaalle 6.00, kun piti kyydillä lähteä. Työpäivä oli ja meni, mutta tiistaina sitten se riepominen vasta iski, suurin piirtein samanlaisten unien jälkeen. Työpäivästä ei jäänyt muistiin just mitään, paitsi että mikään ei jaksanut kiinnostaa ja muuten vaan kiukutti. Lohdutukseks tähän ostin pussin sipsejä, Must dark shots -salmiakkeja ja sitten kermalimpparia. Kuten odotettua, koomaaminen, mässäily ja pidemmät unet piristi kummasti.

Maanantai ei kuitenkaan ollut päivänä täys konkurssi, vaan illan tulleen lääkkeenä toimi c-vitamiini, burana, hyvä seura ja Mikasa. Toisin sanoen biitsipelit vähintäänkin kelvollisella tasolla. Ei sitä jaksa kiukutella, kun voi ennemmin lyödä palloa.

Tänään oli sitten taas salireissu. Ja otin itteäni niskasta kiinni, ja vedin reenin loppuun puol tuntia juoksumatolla! Mikähän ihme siinä on, kun siinä juoksumatolla juokseminen on jotenkin niin paljon hauskempaa kun tiellä tai lenkkipolulla löllertäminen. Jotenkin se on vaan niin paljon hauskempaa.

Fiilis on semmonen asia, mitä ei vaan pysty hallitsemaan. Kun pääsin pukuhuoneesta salin puolelle, vire tuntu paremmalta kun mitä taas on pieneen hetkeen ikinä ollut, ja kaikki tuntui menevän vallan mahtavasti. Vuoden kuntohuippu vanhojen kokemusten mukaan 3-6 viikon päässä, ja todellakin odotan kovasti että nopeusvoimaa on tarttunut rahkeisiin. Tarkoitus oli tänään tehdä useampi lyhyt sarja isoa liikettä isolla painolla, kun pitkän sarjan junnaaminen ei palvele nyt oikeen mitään. Saldona oli pystypunnerrusta, rinnallevetoa ja penkkipunnerrusta 4-6 sarjaa & 1-5 toistoa kutakin. 70kg rinnalta suorille käsille pystypunnerruksessa käytännössä ilman kyykistymistä antaa kyllä aina hienon fiiliksen!

Ehkä maailman kallein harrastus. Syöminen. Iltapalatortilla, à 300g naudan jauhelihaa

Olen tässä itsekseni miettinyt, että onko se lopulta tyhmää tai outoa, kun en varsinaisesti kilpaile. Mistä motivaatiota löytyy, alkaa miettiä aika helpostikin. Yritän valaista tätä kaikkea, mitä minun pääkopassa oikein liikkuu, ensi kerralla teille. Myös kuntosaliarvostelu Onkiniemen Elixiasta ja Nokian Liikuntakeskuksesta on tulossa, kun vaan saan aikaiseksi viimeistellä ne.